


Yhteistyökumppanin mainos:


Kirkkoherra oli tervehdyskäynnillä vankilassa.
- On hauska nähdä teitä täällä näin runsaasti...
Vankilanjohtaja kysyi vangilta:
- Mitä pidät sellistä?
Vanki siihen:
- Pidän erityisesti ristikoista.
Kaksi vankia keskusteli kopissansa:
- Mitä sinä olet oikein tehnyt?
- Varastin laihan lehmän ja sain siitä kolme kuukautta. Entäs sinä?
- Sieppasin kellon erään tyypin taskusta. Tyyppi huomasi sen, ja sain kaksi kuukautta.
Seurasi hetken hiljaisuus...
- Hei! paljonkos kello on? virkkoi lehmävaras.
- Näyttääpä olevan juuri lypsyaika, vastasi toinen.
Neuvostoliittolaisessa vankilassa oli kolme miestä samassa sellissä. Aikansa kuluksi he alkoivat siinä sitten kertoilla tarinoitansa siitä, miten joutuivat vankilaan.
Ensimmäinen kertoi:
- Tulin työpaikalle 10 minuuttia etuajassa, ja siitä hyvästä sain 2 vuoden tuomion työaikalain rikkomisesta.
Toinen tähän:
- Minä taas tulin töihin 15 minuuttia myöhässä, ja sain 3 vuotta linnaa sabotaasista.
Kolmas totesi vaisusti:
- Minulla kävi sitten niin, että satuin eräänä aamuna tulemaan ajallaan töihin. Antoivat 10 vuoden tuomion, kellon varastamisesta.
Miksi useimmat elinkautisvangit ovat naimattomia miehiä?
- Heille vapaus on etusivujalla.
- Koska sun isäs pääsee linnasta?
- Ei se taida päästä. Ne taitaa valita sen uudelleen.
Vanginvartija huomautti toiselle vartijalle:
- Arska on karannut kopistaan.
- Vihdoinkin, se hänen ainainen kynsien viilaaminen kävi minun hermoilleni.
Muurari laitettiin lukemaan tiilenpäitä.
Työnvälitystoimiston virkailija:
- Olitte palvellut samassa paikassa nuhteettomasti melkein kaksikymmentä vuotta ja sitten lähditte sieltä. Miksi?
Vanki:
- Pääsin ehdonalaiseen.
Vankilan pastori meni jututtamaan Kallea, jolla oli pitkä tuomio.
Pastori:
- Nuori ystäväni, miksi sinäkin istut täällä?
Vanki:
- Jaa-a, totesi Kalle. Kun tuo ikkunaluukku on niin saatanan pieni.











