


Yhteistyökumppanin mainos:


Milloin vankilat ovat tyhjimmillään?
- Karkausvuosina.
Pappi meni vankilaan tapaamaan erästä nuorta miestä.
Pappi:
- Papereistasi näen, ettei kukaan ole kahteen vuoteen vieraillut luonasi. Eikö sinulla ole sukulaisia?
Vanki:
- On toki. On minulla äiti ja kymmenen sisarusta.
Pappi:
- Etkö pidä heistä?
Vanki:
- Pidän toki, ja haluaisin mielelläni tavatakin.
Pappi:
- Silloin minä otan yhteyttä perheeseesi. Kenet haluaisit nähdä ensiksi?
Vanki:
- Yrittäkää pikkuveljeä. Hän pääsee kahden vuoden päästä kiven sisästä.
- Miksi te olette joutunut vankilaan?
- Uskoni takia.
- Uskonne takia?!
- Uskoin, että poliisi ei saa minua kiinni.
Vuosi 1996 oli Kakolassa tietyssä mielessä ennätyksellinen. Sieltä karkasi vuoden aikana 10237 vankia. Lehtimiehet alkoivat kysellä syitä outoon pakoaaltoon.
Kakolan johtaja selitti:
- Sesonkien ja vankeinhoidon johtokunnan syytä!
Lehtimiehet:
- Miten niin?
Vankilanjohtaja:
- No, kun oli karkausvuosi, useita avoimien ovien päiviä ja vankeinhoidon johtokunta keskitti syksyllä 1995 Kakolaan kaiken vankeinhoitolaitoksen piirissä tapahtuvan pakoputkien valmistuksen.
Muurari laitettiin lukemaan tiilenpäitä.
Väänänen oli joutunut kiven sisään. Vankilan johtaja selosti tulokkaalle, että jokaiselle pyritään antamaan ammattia vastaavaa työtä.
Vankilanjohtaja:
- Eikö olekin hyvä juttu?
Vanki:
- Kyllä vain! ilahtui Väänänen, minä olen kulkukauppias!
Mikä on varkaiden lempilaulu?
- Ei muumitaloa lukita yöksi...
Kaksi vankia joutui samaan selliin ja aloittivat keskustelun:
- Paljonko sait kakkua?
- Viisi vuotta.
- Minä sain kymmenen vuotta. Ota sinä tuo ovenpuoleinen punkka, kun pääset ensiksi pois!
Vanginvartija huomautti toiselle vartijalle:
- Putte on karannut kopistaan.
- Vihdoinkin, se viilaaminen kävi minun hermoilleni.
- Miksi sinä jouduit tänne vankilaan?
- Jouduin monopoli-yhteiskunnan uhriksi.
- Miten niin, keititkö viinaa?
- Valtio ei sietänyt sitä, että minulla oli oma setelipaino.








