Varattu mies vieraissa

Poimintoja aiheesta Parisuhdevitsit

Mies istui vaimonsa kanssa keskustellen niitä näitä ja jutun aiheeksi tuli jossain vaiheessa eutanasia.
Siihen varsin herkkään, elämän ja kuoleman rajamailla liikkuvaan aiheeseen mies totesi vaimolleen:

- “Lupaathan ettet päästä minua sellaiseen vihannesmaiseen tilaan, jossa elämäni on riippuvainen jostain sähköisestä laitteesta ja ravinnontarpeeni tyydytetään nesteillä. Jos näet minun olevan siinä jamassa niin lupaathan kytkeä elintoimintojani ylläpitävät laitteet pois päältä ja lopettaa nesteytyksen.“

Sanomatta mitään vaimo nousi, otti kaukosäätimen ja sulki television, sammutti internetin sekä tietokoneen ja kaatoi kaljan viemäriin...

Tärkeintä kahvinkeitossa ja parisuhteessa on se että on pannu.

Vaimo jätti minut ja meni naimisiin intialaismiehen kanssa.
No ainakin tiedän, että hän pitää vaimostani huolen:
– Hehän palvovat lehmiä.

Mies toi vaimolle kukkia kotiin.

Vaimo kysyi:
-Pitääkö nyt sitten olla viikko perse pystyssä?

Mies vastasi:
- Ei, kaipa talosta nyt joku maljakko löytyy.

Nuori hääpari kirjautui pieneen viehkeään, vanhanajan tunnelmaa henkivään hotelliin hääyötään viettämään.

Sulhanen nosti morsiamen käsivarsilleen aikomuksena nostaa tämän kynnyksen yli ja kantaa tämä häävuoteeseen.
Ikävä kyllä, sulhanen kompastui ja löi nenänsä vuoteen reunaan. Verta suihkusi lakanoille, mutta onneksi se saatiin tyrehdytettyä.

Seuraavana aamuna kun hääpari nautti aamiaista, niin vanhempi pariskunta tuli heitä tervehtimään.

- Olen hotellin johtaja ja tässä on rakas vaimoni. Olemme niin onnellisia ja liikuttuneita siitä, että vielä löytyy nuoria naisia, jotka säästävät neitsyytensä avioliittoon...
Niin näimme veriset lakanat...
Joten hotellin puolesta haluamme tarjota teille häälounaan ilmaiseksi.

Nuori aviopari katsoi toisiaan punastellen mutta hyväksyivät kiitellen lounaan.

Kolmekymmentä vuotta myöhemmin, tuo sama pariskunta päätti juhlia hääpäiväänsä tuossa samaisessa hotellissa ja kuinka ollakaan siellä oli vieläkin se sama vanha pari pitämässä paikkaa.

Aamulla kun pariskunta heräsi, nainen tarttui lakanaan ja niisti siihen pitkään ja hartaasti.

Mies ihmetteli vaimonsa puuhia joten nainen selitti:
- Sinä pelastit maineeni silloin kolmekymmentä vuotta sitten, joten nyt on minun vuoroni pelastaa sinun.

Mies sanoo vaimolleen:
- Olenko koskaan sanonut, että olet hyvä kokki?

Vaimo:
- Ei, et ole.

Mies:
- Ja silti vain jatkat kokkaamista?

Mies tuli töistä kotiin.

Vaimo alkoi heti tivaamaan:
- Oletko sinä käynyt maksullisissa?

Mies ihmeissään:
- En ole. Kuinka niin?

Vaimo:
- No täällä on lasku joltain Heleniltä!

Mies vei vaimonsa synnytykseen ja lääkäri sanoi, että hänellä on käytössä uusi kone, joka siirtää osan rouvan tuskasta tulevaan isään helpottaen näin synnytystä.

Mies tietysti suostui ja lääkäri asensi kymmenen prosenttia synnyttäjän tuskasta mieheen.
Ei tuntunut missään.

Kaksikymmentä prosenttia.
Mies oli aivan rentona.

Lääkäri väänsi säädintä ja laittoi koneen viiteenkymmeneen prosenttiin, ja sitten sataan.

Nainen synnytti, ja mies voi hyvin!

Onnellinen perhe ajoi taksilla kotiin, ja kotiovella makasi posteljooni kuolleena.

Vaimo kysyi eräänä iltana mieheltään:
- Muistatko vielä sen Niemisen Jaskan?

Mies:
- Entisen poikaystäväsi?

Vaimo:
- Niin justiin, tapasin hänet iltapäivällä ja käytiin yhdessä kahvilla.

Mies:
- Jaahas.

Vaimo:
- Jaska oli ihan yhtä kohtelias ja ystävällinen kuin aina ennenkin. Kehui, miten hyvin olen säilynyt. Olen kuulemma ihan samannäköinen kuin kaksikymmentä vuotta sitten.

Mies:
- Eikö hän sanonut mitään sinun läskiperseestäsi?

Vaimo:
- Ei! Ei me mitään sinusta puhuttu.

Muuan pariskunta oli sopinut oman salakielensä rakastelutarpeelleen.

Kun isäntä kysyi puolisoltaan, olisiko pyykkiä, niin emäntä tiesi, mistä oli kyse ja sanoi:
- Kyllä sitä sen verran on.

Sitten kerran tapahtui niin, että kun isäntä kysyi, niin emäntä ei oikein ollut sillä tuulella ja tokaisi vain:
- Eipä ole!

No, sitten iltapäivällä tuli kuitenkin toisiin aatoksiin, kun arveli loukanneensa miestään ja sanoi päiväkahvin aikaan:
- Kyllä sitä kuitenkin olisi, sitä pyykkiä.

Isäntä hetken mietti ja vastasi:
- Eipä ole enää tarvis, kävin nyrkkipyykillä.