Värilläkö on väliä?

Poimintoja aiheesta Laihialaisvitsit

Mitä laihialainen antaa tyttöystävälleen joululahjaksi:
- Huulipunaa... Senhän saa vähitellen takaisin.

Ennen vanhaan Laihialla oli tapa, että bussista maksettiin vasta poistuttaessa.
Tapa jouduttiin lopettamaan sen jälkeen kun eräs laihialaispoika kuoli nälkään.

Miten poliisi hajauttaa laihialaisen mielenosoituksen?
- Ne ottavat hatun kouraan ja alkavat kerätä kolehtia.

Laihialainen kuoli ja omaiset lähetti kuolinilmoitusta lehteen:

- “Kauko Nuukala kuollut “

Laihian Sanomista kerrottiin omaisille, että ilmoitus on liian lyhyt. Siinä pitää olla vähintään viisi sanaa.

Pian tuli korjattu kuolinilmoitus:

- “Kauko Nuukala kuollut. Mopo myytävänä.“

Laihialainen makasi sienestysretken jälkeen kipeänä Vaasan sairaalan munuaisosastolla.
Ylistarosta kotoisin oleva vaimo mäkätti vieressä:
- Siitäs sait kun et raaskinut ostaa värillistä sienikirjaa.

Pari laihilaista poikaa oli lääkärin vastaanotolla.
Lääkäri kysyi toiselta että mikä häntä vaivaa?
Poika kertoi nielaisseensa vahingossa kolikon.
Lääkäri kysyi sitten toiselta pohjalta minkä häntä vaivasi?
Hän vastasi että ”Se oli minun kolikko”.

Laihialaisisäntä soittaa pojalleen Ouluun pari päivää ennen joulua:
- En haluais millään pilata sinun jouluasi, mutta minun täytyy kertoa sinulle, että äitisi ja minä olemme päättäneet erota. 45 vuoden kärsimys saa riittää...

Poika huutaa luuriin:
- Mitä sinä puhut isä?

Isä:
- Ei me tulla toimeen enää keskenämme enkä minä jaksa puhua siitä sen enempää. Soita siskollesi Helsinkiin ja kerro uutinen, minä en jaksa.

Poika soittaa siskolleen, joka suorastaan räjähtää puhelimeen:
- Ei ikinä, ei ne saa erota. Minä otan tämän hoitaakseni.

Tytär soittaa välittömästi isälleen ja sanoo määrätietoisesti:
- Isä, ette te saa erota! Älkää tehkö mitään ennen kuin tulemme!

Isä sulkee puhelimen ja kääntyy vaimonsa puoleen:
- Se on järjestetty. Molemmat tulee tänne jouluksi ja maksavat matkan itse.

Kaksi kaverusta joi pontikkaa Laihialla, kunnes yhtäkkiä paikalle tuli poliisi.

Poliisi sanoi:
- En pidätä teitä, jos annatte ne rahat, joilla tuon pontikan teitte.

Kaverukset olivat vaiti.

Poliisi:
- Eikö sana kuulu? Joudun pidättämään teidät.

Ensimmäinen kaveri totesi:
- Eihän me nyt niin suurta summaa oltaisi pontikkaa pantu. Me varastettiin noi kyläkaupalta.

Toinen kaveri:
- Niin, onneksi me ei taidettu kertoa, että kyläkaupan kauppias varasti noi pontikat sulta.

Laihialaismummo raahasi kahta suurta matkalaukkua.

Vapaa taksi ajoi ohi, pysähtyi ja kuljettaja kysyi:
- Minne matka?
- Rautatieasemalle. Paljonko kyyti maksaa?
- 20 euroa.
- Entä laukut?, mummo tivasi.
- Ne eivät tietenkään maksa mitään.
- Sepä hyvä. Vie sinä matkalaukut, niin minä kävelen perästä, mummo päätti.

Eräs laihialainen konsultti oli toiminut innokkaasti henkilökunnan vähentämiseksi monessa yrityksessä.

Kuolema korjasi hänet ennen aikojaan ja hautajaisia sitten pidettiin. Kun arkkua lähdettiin kantamaan ulos siunauskappelista, arkusta kuului koputusta ja heikko ääni kysyi:

- Mitäs miehiä te olette?
- Ollaanpahan vaan ruumiinkantajia.
- Montako teitä on?
- Kuusi, kuten aina.
- Kaksi pois, kyllä se menee neljälläkin.