Värilläkö on väliä?

Poimintoja aiheesta Laihialaisvitsit

Laihialainen oli matkalla ja yöpyi hotellissa.
Portieeri kantoi laihialaisen laukut ylös ja jäi käsi ojossa odottamaan juomarahaa.

Laihialaisen sydäntä raapaisi, mutta lopulta hän kaivoi taskunpohjiaan ja ojensi portieerille jotain ja sanoi:
- Tässä sinulle kahvikupiillista varten.

Portieeri kiitti, meni käytävään ja avasi siellä kouransa. Kädessä oli kaksi sokeripalaa.

Laihialainen poika oli Vaasassa juhlimassa ja kertoi juhlista isälleen kotona.
- Säästin vitosen kun juoksin junan perässä kotia.

Mistä tietää että lentokone kulkee Laihian yltä?
- Vessapaperia roikkuu pyykkinaruilla kuivumassa.

Miten laihialaiset säästävät sokeria?
- Nauravat kahvia juodessaan makeat naurut.

Laihialaismummo raahasi kahta suurta matkalaukkua.

Vapaa taksi ajoi ohi, pysähtyi ja kuljettaja kysyi:
- Minne matka?
- Rautatieasemalle. Paljonko kyyti maksaa?
- 20 euroa.
- Entä laukut?, mummo tivasi.
- Ne eivät tietenkään maksa mitään.
- Sepä hyvä. Vie sinä matkalaukut, niin minä kävelen perästä, mummo päätti.

Mitä laihialainen antaa tyttöystävälleen joululahjaksi:
- Huulipunaa... Senhän saa vähitellen takaisin.

Miksi laihialaisissa latotansseissa tanssitaan sukkasillaan?
- Jotta musiikki kuuluisi Isostakyröstä!

Miten laihialainen laihduttaa?
- On syömättä.

Laihialainen mies oli kuolemaisillaan ja hänen ainoa poikansa oli sairas vuoteen vieressä.
Mies pyysi kynttilää. Aikansa pengottuaan poika löysi kynttilän ja sytytti sen.

Poika huomasi että oli vielä jotakin tekemistä ja sanoi isälleen:
- Jos lähtö tuloo kun oon ulkona, niin puhalla kynttilä sammuksiin viimeisellä henkäyksellä.

Laihialaistalon poika lähetti kirjeen kotiin ja pyysi rahaa, Mitäpä muutakaan.

Vastauskirjeessä isä vastasi:
- Oheisena pyytämäsi viisikymppinen. Huomauttaisin samalla kirjoitusvirheestäsi, viisikymppinen kirjoitetaan yhdellä nollalla, ei suinkaan kahdella.