Varusmiehen ajama kuorma-auto suistunut ojaan

Poimintoja aiheesta Armeijavitsit

Miehet juttelivat torikahvion pöydässä:
- Minun poika pääsi heti seuraavana viikonloppuna armeijasta lomalle, koska olenhan minä ylilääkäri.

Johon toinen mies vastasi:
- Minunpa poika ei päässyt, koska olen kersantti.

Intissä tupakaverilla oli melkoisen pitkä, kookas elin, sellainen haarojen välissä roikkuva letku.
Joskus jäi hänellä kävellessä jopa kantapään alle kivuliaasti.

Lopulta hän vaimonsa kanssa meni kirurgin juttusille:
- Onnistuisiko tuon elimen korjaaminen, kun tosiaan välillä se jää kantapään alle ja sen jälkeen sillä ei kyllä voi tehdä mitään kuukauteen. Vaimokin kärsii jo siitä puutteesta.

Kirurgi vastasi:
- Kyllä voi. Se on yksinkertainen kirurginen toimenpide ja sänkyhommiin pääsee jo viikon sisällä operaatiosta.

Inttikaverin vaimo tähän silmät pyöreänä:
- Viikon päästä! Se on kyllä todella nopeasti. Mutta kai niitä kainalosauvoja on kuitenkin käytettävä pidempään kuin viikon ajan?

Kirurgi:
- Ai kuinka, miksi kainalosauvoja?

Vaimo:
- Noh. Kai te jatkatte noita jalkoja?

Taysin kyltymätön nymfomaani, venäläinen uusrikas leski ei saanut miehestä koskaan tarpeekseen. Hän kuuli, että suomalainen sotilas vastaa kymmentä ryssää myös sängyssä.
Hän ei uskonut, mutta päätti kuitenkin kokeilla.

Suomalainen riisui asetakkinsa sängyn päätyyn ja aloitti rakkauden työt.
Kaksikymmentä varvia leski kesti ja sitten pyörtyi ensimmäisen kerran elämässään.
Herättyään aamulla tainnuksista, hän soitti palvelijansa ja kysyi minne suomalainen sotilas oli hävinnyt.

Palvelija vastasi:
- Se vetää käteen tuolla käytävällä.

- “Herra vääpeli, voinko vaihtaa kengät?“ kysyi alokas.
- “No mahtuuko niihin villasukka?“ kysyi vääpeli.
- “Mahtuu“, vastasi alokas.
- “Mahtuuko niihin toinen villasukka?“ kysyi vääpeli.
- “Mahtuu“, vastasi alokas.
- “No mitä helvetin vikaa niissä sitten on?“ kysyi kiivastunut vääpeli.
- “No, herra vääpeli, sinne pitäisi mahtua jalkakin“, vastasi alokas.

Vääpeli oli pitämässä alokkaille ensimmäistä kaappitarkastusta.

Alokkaita neuvottiin esittelemään kaappi sanomalla:
- Tämä on alokas sen-ja-sen kaappi.

Vääpeli pysähtyi ensimmäisen vuoteen vieressä seisovan alokkaan eteen ilmoitusta odottaen.

Tällöin alokas teki asennon niin kuin oli opetettu ja karjaisi kovalla äänellä:
- Tämä on alokas sen-ja-sen kaappi.

Vääpeli huusi:
- Ei tietenkään noin, vaan sano siinä oma nimesi sen-ja-sen tilalle!

Alokas huusi takaisin:
- Tämä on alokas sen-ja-sen kaappi!

Vääpeli karjui:
- Oletteko aivan tomppeli? Mikä on teidän nimenne?

Alokas vastasi:
- Alokas Senjanen, herra vääpeli.

Ruotsin armeijan oppitunnilla kuultua.

Vääpeli:
- Miten vihollista voi hämätä ?

Alokas:
- Herra vääpeli, esimerkiksi kun panokset loppuvat, niin jatketaan ampumista, niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Vääpeli:
- Entä miten estäisitte vihollista käyttämästä maan rautateitä?

Alokas:
- Polttaisin kaikki matkaliput, herra vääpeli.

Montako Hitleriä tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu?
- Kaksi. Yksi vaihtaa lampun ja toinen ampuu itsensä.

Kenraali tuli tarkastuskäynnille maastoharjoituksiin ja yhdestä teltasta kuului hirvittävää melua.

Kenraali meni teltalle ja kysyi:
- Saattekos te täällä kiljua heti aamusta?

Teltasta vastattiin:
- Ei herra kenraali, saamme aamulla vain teetä!

Villeltä oli seonnut tahti marssin aikana armeijassa.

Vierustovesi kuiskasi Villelle:
- Vaihda jalkaa.

Ville vastasi:
- Kenen kanssa?

Päivystävä upseeri oli vimmoissaan kun yksitoista iltalomalle lähtenyttä palasi myöhässä. Luutnantti otti miehet yksitellen puhutteluun ja kysyi syytä.

Ensimmäinen mies aloitti:
- Herra luutnantti, äkillisen lakon vuoksi viimeinen bussi ei kulkenutkaan, joten minun piti ottaa taksi. Puolimatkassa taksi meni kuitenkin rikki, ja niin astelin läheiseen maataloon ja suostuttelin isännän myymään minulle hevosen. Viidentoista kilometrin päässä kasarmilta hevonen kuitenkin äkkiä kuoli, ja niin jouduin tulemaan loppumatkan jalkaisin.

Selitys oli niin mielikuvituksellinen, että luutnantti päästi miehen pelkällä varoituksella. Mutta kun kaikki miehet kertoivat saman tarinan alkoi luutnantti hermostua.

Niinpä hän kysyi viimeiseltä mieheltä:
- Miten te myöhästyitte?

Mies aloitti:
- Herra luutnantti, äkillisen bussilakon sattuessa minun oli turvauduttava taksiin...

Luutnantti karjaisi:
- Nyt riittää! Älkää vain sanoko että auto hajosi!

Mies vastasi:
- Ei, auto ei hajonnut. Mutta kun tiellä lojui niin paljon kuolleita hevosia, matka kesti huomattavasti kauemmin kuin tavallisesti.