Mainos:
Viisi korkea-arvoista upseeria oli matkalla sotaharjoituksiin. He huomasivat autonsa ikkunasta armeijan kuorma-auton, joka oli juuttunut liejuun.
Upseerit päättivät iskeä saappaansa saveen, kääriä hihansa ja auttaa auton takaisin kovalle maalle. Aikansa hikoiltuaan ja uurastettuaan he onnistuivatkin.
Yksi upseereista kysyi autonkuljettajalta:
- Olipa yllättävän raskasta! Mitä sinulla oikein on kyydissä?
Kuljettaja vastasi:
- Kolmisenkymmentä sotamiestä.
Sotaharjoituksissa joku heitti vääpeliä kävyllä ja tämä hirmustui ja huusi:
- Kaikkien lomat on peruttu, kunnes syyllinen saadaan selville!
Mutta kävyn heittäjää ei löytynyt, vaikka vääpeli kuinka uhkaili.
Niinpä hän muutti ovelana miehenä taktiikkaa ja sanoi:
- No, korpraali Konttinen. Teitä minä en rankaise, jos kerrotte syyllisen.
Konttinen vastasi:
- Minä se olin, herra vääpeli.
Taysin kyltymätön nymfomaani, venäläinen uusrikas leski ei saanut miehestä koskaan tarpeekseen. Hän kuuli, että suomalainen sotilas vastaa kymmentä ryssää myös sängyssä.
Hän ei uskonut, mutta päätti kuitenkin kokeilla.
Suomalainen riisui asetakkinsa sängyn päätyyn ja aloitti rakkauden työt.
Kaksikymmentä varvia leski kesti ja sitten pyörtyi ensimmäisen kerran elämässään.
Herättyään aamulla tainnuksista, hän soitti palvelijansa ja kysyi minne suomalainen sotilas oli hävinnyt.
Palvelija vastasi:
- Se vetää käteen tuolla käytävällä.
Mitä Ruotsin armeijan miehet tekevät tauoilla?
- Imevät kessua.
Mitkä ovat maailman ohuimmat kirjat?
- Ruotsalaiset sotilassankarit ja Kekkonen: näin hoidan hiuksia.
Alokas esittelee itsensä:
- Olen alokas Aalgvist.
Majuri esittelee:
- Olen majuri Muulgvist.
Päivystävä upseeri oli vimmoissaan kun yksitoista iltalomalle lähtenyttä palasi myöhässä. Luutnantti otti miehet yksitellen puhutteluun ja kysyi syytä.
Ensimmäinen mies aloitti:
- Herra luutnantti, äkillisen lakon vuoksi viimeinen bussi ei kulkenutkaan, joten minun piti ottaa taksi. Puolimatkassa taksi meni kuitenkin rikki, ja niin astelin läheiseen maataloon ja suostuttelin isännän myymään minulle hevosen. Viidentoista kilometrin päässä kasarmilta hevonen kuitenkin äkkiä kuoli, ja niin jouduin tulemaan loppumatkan jalkaisin.
Selitys oli niin mielikuvituksellinen, että luutnantti päästi miehen pelkällä varoituksella. Mutta kun kaikki miehet kertoivat saman tarinan alkoi luutnantti hermostua.
Niinpä hän kysyi viimeiseltä mieheltä:
- Miten te myöhästyitte?
Mies aloitti:
- Herra luutnantti, äkillisen bussilakon sattuessa minun oli turvauduttava taksiin...
Luutnantti karjaisi:
- Nyt riittää! Älkää vain sanoko että auto hajosi!
Mies vastasi:
- Ei, auto ei hajonnut. Mutta kun tiellä lojui niin paljon kuolleita hevosia, matka kesti huomattavasti kauemmin kuin tavallisesti.
Kenraali tuli tarkastuskäynnille maastoharjoituksiin ja yhdestä teltasta kuului hirvittävää melua.
Kenraali meni teltalle ja kysyi:
- Saattekos te täällä kiljua heti aamusta?
Teltasta vastattiin:
- Ei herra kenraali, saamme aamulla vain teetä!
Sotaharjoituksissa everstin huomiota kiinnitti eräs ryhmä veltolla ja epäsotilaallisella esiintymisellään.
Kiukkuissaan eversti maalasi tilanteen:
- Oikealla pystysuora vuorenseinä, vasemmalla kilometrin syvyinen rotko, takana ylipääsemätön piikkilankaeste ja miinakenttä, edessä sata vihollisen panssarivaunua. Toimikaa!
Ryhmä toimi parhaalla näkemällään tavalla:
- Asento. Lakki päästä. Isä meidän, joka olet...
Kesken sotaharjoituksen vääpelin takaraivoon kopsahti käpy ja hän pillastui tuosta täysin.
Vääpeli huusi naama punaisena:
- Kuka älykääpiö julkesi heittää minua kävyllä päähän? Joka iikan lomat on peruttu, kunnes syyllinen ilmoittautuu!
Kukaan ei kuitenkaan tunnustanut.
Vääpeli heittäytyi ovelaksi ja hivuttautui alokas Jokisen viereen.
Vääpeli suostutteli:
- Kuulkaahan, alokas. Teitä minä en rankaise, kunhan vain ilmiannatte sen lurjuksen, joka nakkasi minua kävyllä.
Alokas jokinen huusi:
- Se olin minä, herra vääpeli!
Jaa VitsienVitsit.fi |
