Venäjän sotajoukoilta jäi ammuksia jälkeensä

Poimintoja aiheesta Armeijavitsit

Intissä tupakaverilla oli melkoisen pitkä, kookas elin, sellainen haarojen välissä roikkuva letku.
Joskus jäi hänellä kävellessä jopa kantapään alle kivuliaasti.

Lopulta hän vaimonsa kanssa meni kirurgin juttusille:
- Onnistuisiko tuon elimen korjaaminen, kun tosiaan välillä se jää kantapään alle ja sen jälkeen sillä ei kyllä voi tehdä mitään kuukauteen. Vaimokin kärsii jo siitä puutteesta.

Kirurgi vastasi:
- Kyllä voi. Se on yksinkertainen kirurginen toimenpide ja sänkyhommiin pääsee jo viikon sisällä operaatiosta.

Inttikaverin vaimo tähän silmät pyöreänä:
- Viikon päästä! Se on kyllä todella nopeasti. Mutta kai niitä kainalosauvoja on kuitenkin käytettävä pidempään kuin viikon ajan?

Kirurgi:
- Ai kuinka, miksi kainalosauvoja?

Vaimo:
- Noh. Kai te jatkatte noita jalkoja?

Mikä on Ruotsin armeijan salainen ase suomalaisia vastaan?
- Clearasil, mot finnar.

Palvelukseen astuneet varusmiehet valittivat kovasta leivästä.

Vanhempi upseeri tuumasi siihen:
- Te nykyajan sällit vain valitatte, talvisodassa tämä leipä olisi ollut herkkua.

Varusmies:
- Mutta tämä leipä oli tuoretta silloin.

Kapteeni:
- Tykkimies Möttönen, saako varusmies nauttia alkoholia palvelusaikana?

Möttöinen:
- Ei saa, herra kapteeni.

Kapteeni:
- Miksi ei?

Möttönen:
- Sitä minäkin ihmettelen, sanoi tykkimies.

- “Herra vääpeli, voinko vaihtaa kengät?“ kysyi alokas.
- “No mahtuuko niihin villasukka?“ kysyi vääpeli.
- “Mahtuu“, vastasi alokas.
- “Mahtuuko niihin toinen villasukka?“ kysyi vääpeli.
- “Mahtuu“, vastasi alokas.
- “No mitä helvetin vikaa niissä sitten on?“ kysyi kiivastunut vääpeli.
- “No, herra vääpeli, sinne pitäisi mahtua jalkakin“, vastasi alokas.

Taysin kyltymätön nymfomaani, venäläinen uusrikas leski ei saanut miehestä koskaan tarpeekseen. Hän kuuli, että suomalainen sotilas vastaa kymmentä ryssää myös sängyssä.
Hän ei uskonut, mutta päätti kuitenkin kokeilla.

Suomalainen riisui asetakkinsa sängyn päätyyn ja aloitti rakkauden työt.
Kaksikymmentä varvia leski kesti ja sitten pyörtyi ensimmäisen kerran elämässään.
Herättyään aamulla tainnuksista, hän soitti palvelijansa ja kysyi minne suomalainen sotilas oli hävinnyt.

Palvelija vastasi:
- Se vetää käteen tuolla käytävällä.

Pieni sotilaslentokone kuljetti kenraalia. Kun matka oli puolivälissä, kone alkoi äkkiä pudota jyrkästi.

Lentäjä ilmoitti:
-Moottori on rikki. Me putoamme!

Kenraali kauhistui:
- Eikä meillä ole laskuvarjoja, eikö mitään ole tehtävissä?

Lentäjä:
- Valitettavasti ei mitään.

Kenraali:
- Eikö yhtään mitään? Tekisin mitä tahansa...

Lentäjä:
- No hyvä on. Ottakaa housunne pois.

Kenraali totteli heti.

Lentäjä jatkoi:
- Nyt työntäkää ohjaussauva takapuoleenne.

Kenraali oli niin hädissään, että totteli.

Kenraali tuskaisena sovitellessaan ohjaussauvaa ahteriinsa:
- Auttaako tämä varmasti?

Lentäjä:
- Ei, mutta onpahan tutkijalautakunnalla ihmettelemistä.

Ensimmäisenä inttipäivänä:
- Alokas Pösö ilmoittautuu palvelukseen!

Vääpeli kuiskaa komppanian kirjurille:
- Nimi kirjoitetaan sitten Peugeot.

Alokas Nönnönöö oli armeijan tulotarkastuksessa. Lääkäri huomasi hänen rinnassaan ison läiskän.

Lääkäri kysyi:
- Mikä tuo on?

Alokas vastasi:
- Syntymämerkki.

Lääkäri:
- Onko se ollut siinä pitkäänkin?

Möttönen oli aloittanut varusmiespalveluksen.

Alikersantti tiedusteli:
- Onko alokas Möttönen iloinen saadessaan pukeutua armeijan harmaisiin?

Möttönen vastasi:
- Kyllä, herra alikersantti.

Alikersantti jatkoi:
- Ja mikäs alokas Möttönen onkaan siviilissä?

Möttönen:
- Vielä iloisempi.