Äiti luki eläinkirjaa pienelle tyttärelleen

Poimintoja aiheesta Yleisvitsit

Vanha Neuvostoliittolainen partahöylä oli niin nerokas, ettei siinä tarvinnut edes vettä eikä partavaahtoa:
Vesi tuli silmistä ja vaahto suupielistä.

Matkustajakoneen lennolla, korkealla ilmassa ollessaan, siitä yhtäkkiä irtosi lattia penkkeineen.

Kaikki matkustajat ehtivät tarttua käsillään riipumaan kiinni, kuka mihinkin.

Ohjaamosta tuli kuulutus:
- Täällä puhuu lentokapteeni. Jos yksi heittää irti koneesta, niin hän pelastaa muut.

Kukaan ei suostunut heittäytymään...

Odotettiin vähän aikaa, löytyisikö vapaaehtoinen ja lopulta yksi sanoi:
- Minä voin jättäytyä irti koneesta...

Ja niin kaikki muut ympärillä ryhtyivät taputtamaan käsiään.

Lentokone teki pakkolaskun mereen, vain kaksi miestä ja yksi nainen pelastui autiolle saarelle.

Meni viikko ja nainen sanoi:
- Nyt saa tää sikailu loppua!

Ja nainen tappoi itsensä.

Meni viikko ja toinen miehistä sanoi:
- Nyt saa tää sikailu loppua!

Ja mies hautasi naisen ruumiin.

Meni viikko ja toinen miehistä vuorostaan sanoi:
- Nyt saa tää sikailu loppua!

Ja kaivoi ruumiin ylös.

Mitä Blag sanoi juustolle kun hän halusi tutustua?

- Onpa hauska tutustua.

Mies kyttäsi ruohikossa sorsia haulikon kanssa.

Kävi niin, että paikalle osui sattumalta metsästyksenvalvoja, joka miehen nähdessään sanoi:
- Ettekö tiedä, että nyt on vesilinnuilla rauhoitusaika?

Samalla hetkellä mies tähtäsi haulikollaan lintuparvea ja ampua jysäytti! Parvesta putosi yksi lintu alas veteen.

Mies sanoin:
- Joo, kyllä tiedän minä... Taas rauhoittui yksi.

Kehonrakentaja meni bodaamaan kuntosalille ja parin tunnin hikisen punttitreenin jälkeen meni pukuhuoneeseen ja hänen kaikki vaatteensa oli varastettu...

Seuraavalla kerralla bodari laittoi vaatteensa samalle penkille ja päälle lapun, jossa luki:

- Älä vie vaatteitani, olen raskaan sarjan painija!

Hänen vaatteensa oli kuitenkin jälleen varastettu ja lappu oli käännetty toisinpäin ja siinä luki:

- Minä otin vaatteesi, olen pitkän matkan juoksija!

Puolet kitaristin ajasta menee yleensä kitaran virittämiseen...
Loppuaika kuluu sitten epävireisellä kitaralla soittamiseen

Savolainen mäkkärissä:

- Ja mitäs teille?
- Mitteepä tässä, kiitos vuan kysymästä.

- Tarkoitan siis, mitä te syötte?
- Purkkoo. Tästä on kyllä männä jo maku.

- Mutta mitä te tilaatte nyt?
- Savon Sanomia ja Aku Ankkoo, mutta nyt ottaesin hampurilaesen.

- Selvä. Ja minkähän hampurilaisen?
- No se on se systeemi, jossa on pihvi ja kaks kuorta. Pitäs teijän tiällä tietee.

- Syötkö täällä?
- Sillon tällön.

- Öh... siis syötkö täällä nyt tällä hetkellä?
- Purkkoo vieläkiin, mutta maku on männä jo.

- Puhun tilaamastasi hampurilaisesta. Tuleeko se mukaan?
- Kah, jos se vuan tahtoo.

- Siis otatko mukaan?
- Tule vuan, jos halluut.

- Selkeä kysymys: syötkö tilaamasi ruoan täällä?
- Onko siellä tilloo? Aattelin kyllä että tuolla pöyvässä...

- Hyvä on. Saako laittaa kaikki mausteet?
- Jos ne vuan mahtuu, vähän kyllä eppäelen.

- Eli, kaikkia mausteita vai ei kaikkia mausteita?
- Joo... vuan kanelin suap jättee poekkeen.

- Eipä sitä kyllä yleensä... no, kaikkia muita saa siis panna?
- No sepä oli aeka suora ja hävytön kysymys, hävetkee nyt vähäsen.

- Voi helvetti teidän kanssa!!
- Vai niin, että tällasta palavelua. Taijanpa sitten jättee tilloomatta ja hakkee torilta muikkukukon...

Kaksi liikemiestä, Hannes ja Toivo, kävelivät kadulla.

Hannes huomasi maassa koiran paskan ja tarjosi Toivolle 100 euroa, jos hän haukkaisi siitä palasen.

Toivo mittaili torttua hetken, ja yllytyshenkisenä otti suupalallisen paskaa ja söi sen.

Hannes antoi satasen Toivolle ja kaverukset jatkoivat matkaa.

Edettiin siinä pari korttelia ja nyt Toivo huomasi maassa koiran jätöksen. Tällä kertaa hän puolestaan tarjosi Hannekselle 100 euroa, jos tämä haukkaisi paskaa.

Hannes tuumaili hetken ja ajatteli, että saapahan rahansa takaisin ja nieli suupalan koiran kakkaa.

Toivo maksoi Hannekselle sovitun satasen, ja liikemiehet jatkoivat kulkua.

Korttelin päästä Toivo pysähtyi ja tokaisi:

- Ei jumalauta, tajusitko että me molemmat syötiin koiranpaskaa, eikä kumpikaan edes netonnut siitä yhtään mitään.

Hanneksella oli kokeneena liikemiehenä tietenkin vastaus valmiina:

- Mutta tehtiin sentään kaksisataa liikevaihtoa!

Ja noin tyytyväisenä miehet jatkoivat matkaansa.

Mies oli sairaalan kuntoutusosastolla, koska hän oli loukkaantunut pahasti, jäätyään pellollaan osittain traktorin alle.

Jalka oli poikki ja polvilumpio oli toisesta jalasta haljennut ja piti käyttää vielä kävelykeppejä apuna.

Naapurin ukko tuli sitten käymään ja mies opetteli jo kävelemään ilman sauvoja. Tosin askeltaminen oli ilman tukea vielä vaivalloista.

Naapuri kysyi ontuvalta potilaalta:
- Vaikeaa se näyttää olevan... Joudutko sinä linkuttamaan jalkaasi jatkuvasti?

Mies vastasi:
- En en... Ainoastaan silloin, kun kävelen.

Työpaikan hakija meni haastatteluun ja työnhakijalta kysyttiin:
- Osaatteko kieliä?

Työnhakija vastasi:
- Kyllä osaan, edellisestäkin työpaikasta sain potkut kielimisen takia.

Mies oli ollut lomalla Tunisiassa. Kaverit kysyivät, mitä hän söi siellä.

Mies vastasi:
- Kuskusta.

Kaveri:
- Miltä se maistui?

Mies:
- Siltä, miltä kuulostaakin!