Äiti luki eläinkirjaa pienelle tyttärelleen

Poimintoja aiheesta Yleisvitsit

Pikkukylällä asui varasteluun taipuvainen mies.

Milloin oli olutpullo povitaskussa kaupasta varastettu, mihin löytyi selitys:
- Otin sen, ennen kuin joku muu kerkiää.

Hautausmaalta varastettuihin kukkiin löytyi vastaus:
- Otin ne, ennen kuin kerkiävät kuolla.

Pyykkinarulta otettuihin naisten alusvaatteisiin löytyi vastaus:
- Joutaahan tuo ostaa jo uudet. Ihan hyvyyttänihän minä otan.

Astronautti meni kuuhun ja löysi sieltä reisiluun.
Astronautti otti luun käteen ja sanoi:
- Mitä kuu-luu?

Virtanen avautui Koistiselle pikkutunneilla pubissa:

- On se kumma, kun menen kotiin ja riisun kenkäni, hiivin mahdollisimman äänettömästi ja sujahdan sänkyyn henkeä pidättäen, niin eukko herää siitä huolimatta ja taas alkaa se sama virsi: “Jassoo... Missäs sitä ollaan taas oltu...“

Koistinen katsoo myötätuntoisesti Virtasta ja sanoo:

- Tee niin kuin minäkin. Kolistele sisään mennessäsi oikein kunnolla, niin että eukko hoksaa, että sieltä se tulee. Sitten otat eukkosi kainaloosi ja kuiskaat hänen korvaansa että: “Rakas nukutko jo, mitä jos rakasteltais oikein kunnolla?“ ... Niin takaan että eukkosi nukahtaa siinä samassa ja nukkuu koko yön sikeästi ja hiljaa.

Maalla elettiin vielä aikaa, kun lehmien keinosiemennys teki vielä tuloaan.

Talossa oli isäntäväen lisäksi tomera vanha piika ja odotettiin seminologin nimistä henkilöä käymään ensimmäistä kertaa.

Navetassa odotti yksi kiimainen lehmä tiinehtymistään. Tilan muut eläimet olivat ulkona laitumillaan.

Piika oli tehnyt kaikki valmistelut seminologia varten. Hän oli putsannut pilttuun, elikon takapään sonnasta ja levitellyt lehmän alle pehkuja.

Sitten tuli auto pihaan ja kohtelias mies tuli salkkuineen navetalle.

Piika sanoi miehelle:
- Päivää, tuossapa on se lehmä. Mie löin tuohon seinään naulan, johon voitte sitten housut heittee. Minä en ilkee moista katella ja lähenkin ulos siksi aikaa.

Mies oli sairaalan kuntoutusosastolla, koska hän oli loukkaantunut pahasti, jäätyään pellollaan osittain traktorin alle.

Jalka oli poikki ja polvilumpio oli toisesta jalasta haljennut ja piti käyttää vielä kävelykeppejä apuna.

Naapurin ukko tuli sitten käymään ja mies opetteli jo kävelemään ilman sauvoja. Tosin askeltaminen oli ilman tukea vielä vaivalloista.

Naapuri kysyi ontuvalta potilaalta:
- Vaikeaa se näyttää olevan... Joudutko sinä linkuttamaan jalkaasi jatkuvasti?

Mies vastasi:
- En en... Ainoastaan silloin, kun kävelen.

Kolme miestä istuu junassa.

Yksi miehistä on parimetrinen, bodattu, härkäniskainen korsto.

Toinen on tavallinen, keskikokoinen ja keskimittainen mies.

Kolmas on pieni, hintelä äijänrääpäle.

Korsto kysyy kahdelta muulta tyypiltä:
- Mi-mi-mitä-hä-hän ke-ke-kello o-o-on?

Keskikokoinen mies vastaa:
- Minulla ei ole kelloa.

Korsto ja keskikokoinen mies huomaavat, että pikkumiehen ranteessa, hihan alta pilkistää kello.

Korsto kysyy pikkumieheltä:
- Pa-pa-paljon-ko-ko ke-ke-kello o-on?

Pikku mies on aivan hiljaa ja katselee vain ikkunasta eikä ole huomaavinaankaan. Korsto toistaa kysymyksensä, mutta mies on edelleen hiljaa.

Pian tulee pysäkki ja korsto poistuu junasta.

Keskikokoinen mies kysyy pikkumieheltä ihmeissään:
- Miksi et vastannut korstolle, vaikka sinulla on kello ranteessa?

Pikkumies vastaa:
- O-o-olisitk-k-ko i-i-itse ha-ha-halunnut sa-sa-saada tu-tu-turpiin?

Savannilla tuli turistia vastaan kaksi paikallista asukkia. Toinen kantoi puhelinkoppia ja toinen rautakankea.

Turisti kysyi toiselta, miksi tämä kantaa puhelinkoppia. Paikallinen vastasi, että jos villieläin tulee vastaan, hän menee puhelinkoppiin turvaan.

Turisti kysyi toiselta paikalliselta, miksi hän kantaa rautakankea. Paikallinen vastasi, että jos villieläin tulee vastaan, hän heittää rautakangen pois niin hän pääsee nopeammin pakoon.

Riitta Väisänen oli menossa kaupungille shoppailemaan ja hänen miehensä kysyi:
- Milloin tulet kotiin?

Riitta vastasi:
- Tulen heti kymppitonnin jälkeen...

Miehellä oli vessahätä eikä hän tiennyt, että junassa oli vessa, joten hän päätti kakata ikkunasta ulos.

Hetken kuluttua konduktööri huusi ulkoa:
- Hei sinä pulleaposkinen mies, jolla on sikari suussa, laita pääsi junan sisäpuolelle!

Tiedätkö ne kuuluisat Pyyn veljekset, jotka esiintyvät lähes kaikissa amerikkalaisissa elokuvissa?

- Enpä taida.

- Tunnetuin niistä on Directed Pyy. Sitten ovat myös Written Pyy, Produced Pyy ja Music Pyy.

Kuvittele, että olet loputtomalla narulla, josta et pääse pois hyppäämällä, tippumalla tai kävelemällä.

Miten pääset pois tuolta loputtomalta narulta?
- Lopetat kuvittelun!

Vuoden 1000 ja risat tienoilla joukko Ruotsissa ryöstöretkellä olleita suomalaisia joutui ruotsalaisten viikinkien vangeiksi.

Kuningas Eerik Verinen tuumi mitä tehdä. Helpointa olisi panna päät poikki tai myydä vangit orjiksi. Kuningas ajatteli kuitenkin, että hän voisi suojata valtakuntaansa suomalaisten rosvoretkiltä kiduttamalla näitä ennenkuulumattoman kauhealla tavalla. Sitten heidät voisi päästää kotiin varoittavina esimerkkeinä.

Kuningas Eerik Verinen kutsui luokseen pääkiduttajansa Orm Kyysilmän määräten tämän suunnittelemaan kaikkia entisiä hirveämmän kidutuslaitteen.

Laite valmistui aikanaan. Siinä oli avanto ja rannalle rakennettu pieni hirsimökki, jossa oli tuliseksi kuumennettu kivikasa ja lautatelineet. Lautatelineillä oli kasa oksakimppuja, jotka oli tuotu lampaille varatusta kerppuvarastosta.

Kidutus alkoi kuningas Eerik Verisen edessä. Suomalaiset pakotettiin riisuutumaan ja ajettiin keihäillä pistellen lautatelineille. Kivikasalle heitettiin vettä, jolloin suomalaiset olivat läkähtyä höyryyn. Savun ja höyryn seassa heidän oli pakko ruoskia toisiaan oksakimpuilla.

Vähän ajan kuluttua suomalaiset ajettiin kuumuudesta avantoon uimaan. Muutamat pakotettiin jopa pyörimään lumessa. Sitten suomalaiset ajettiin taas kuumaan hirsipirttiin ruoskimaan toisiaan ja sieltä jälleen avantoon.

Näin jatkettiin kymmenkunta kertaa. Kun kidutus loppui ja vähissä hengissä olevat suomalaiset lähetettiin uhkausten saattelemina kotiin, kuningas Eerik Verinen otti ranteestaan kultarenkaan, antoi sen Ormille ja sanoi:

- Mainiota työtä! Tätä opetusta suomalaiset eivät tule unohtamaan ainakaan tuhanteen vuoteen!