Yhteistyökumppanin mainos:
Olli tapasi ravintolan iltapäivätansseissa Saaran, ja koska he viihtyivät hyvin toistensa seurassa lähdettiin lopulta Saaran kotiin tekemään lähempää tuttavuutta.
Saara oli kyllä naimisissa, mutta kertoi miehensä olevan matkoilla.
Tunnelma oli jo hyvin tiivis ja vaatteet molemmilta vähissä, kun Saara äkkiä hätkähti ja jäi kuuntelemaan.
Saara sanoi hädissään:
- Hei, tuo on auton ääni... Minä tunnen sen. Mieheni on palannut! Voi taivas, nyt et enää pääse lähtemään niin ettei hän näe sinua. Pue äkkiä päällesi, mene keittiöön ja ota esiliina eteesi ja rupea tiskaamaan, niin minä yritän selittää miehelleni.
Hätääntynyt Olli teki työtä käskettyä. Aviomies tuli sisään ja vaimo selitti hänelle:
- Siivousfirma lähetti tuon. Hän on kyllä hirveän ahkera, vaikka onkin mies...
Olli selvitti hikoillen tiskit, joita oli todella paljon. Saara kuiskasi tiskien päätteeksi, että aviomies pitää saada vielä täysin vakuuttuneeksi siivousfirmasta, niin Olli siisti koko keittiön sekä imuroi huoneet ja pyyhki lopuksi pölyt.
Seuraavana päivänä Olli kertoi seikkailustaan eräälle kaverilleen, joka valpastui ja kysyi:
- Oliko paikan osoite Alakatu 19 ja naisen nimi Saara?
Olli:
- Kyllä oli, mutta mistä kummasta sinä sen tiedät?
Kaveri huokasi päätään puistellen:
- Poika, poika... Minä tiskasin ja siivosin siellä viime viikolla.
Lapin Aslak ja juutalainen olivat saunassa.
Juutalainen huomasi Lapin Aslakin vehkeen ja kysyi:
- Onko sinutkin ympärileikattu?
Johon Lapin Aslak vastasi:
- Ei, meillä päin se on ihan normaalia kulumista.
Tässä tarina 1960-luvulta, jolloin nuoret naiset kulkivat minihameissaan ja ilman pikkuhousuja.
Muuan nuori mies oli ostanut rokkarien teräväkärkiset kengät, jollaiset oli nähnyt Elvikselläkin. Kotonaan niitä kiillotteli ja ihaili. Päätti lähteä sitten diskoon.
Diskon eteisessä vielä pyyhki pölyt uusista kengistä ja meni pöytään istumaan. Siinä peilasi omaa kuvaansa kiiltävien kenkien kautta.
Lähti sitten tanssilattialle ja sielläkin välillä katseli tyytyväisenä kuvaansa kenkiensä kautta.
Muuan neitokainen siinä pyöri lähellä. Yhtäkkiä poika pysähtyi, oli todella harmistuneen näköinen. Katsoi kenkiään ja totesi:
- Voi rähmä, aivan uudet kengät ja nyt jo kärki halki!
Mies ajatteli ottaa näkäräisen, mutta vaimo kielsi:
- Jos otat, et saa pimpsaa illalla.
Mies meni mietteliään näköiseksi.
Tovin kuluttua vaimo kysyi:
- Mitä sinä mietit?
Mies vastasi:
- Yritän tässä vain tehdä valintaa kaksitoista vuotta vanhan viskin ja viisikymmentä vuotta vanhan vitun välillä.
Poika:
- Isä, moon rakastunu!
Isä:
- No hienua poika, kukas flikka son?
Poika:
- No son tuo naapurin flikka, Leena.
Isä:
- Ai perkele, mutta son vähä huono homma. Kuule, et saa sanua mitää äiteelle, mutta se Leena on oikiastansa sun siskoon.
Poika meni sanattomaksi, mutta muutamaa kuukautta myöhemmin oli taas uutisia:
- Hei isä, moon löytäny ny toisen ja tämon viäki paree!
Isä:
- No mahtavaa, kenenkäs flikkoja tämon?
Poika:
- Son yks Siiri. Asuu tuos parin saran metrin pääs.
Isä:
- Jaa siitä taloosta... Voi harmin paikka, mutta mun ny kyllä täytyy sanua sulle, että se Siiri on kans sulle vähä niinku siskoo. Älä kerro äiteelle.
Sama tapahtui muutaman kerran uudestaan.
Lopulta poika oli niin vihainen, että hän alkoi itkeä ja juoksi äitinsä luokse.
Poika:
- Äitee, mä vihaan meirän isää! Molin rakastunu kuutehen flikkaan tällä alueella mutta minen voi seurustella kenenkää kans ku mun isä on niirenki isä!
Äiti halaa poikaa ja vastaa:
- Sä voit kuule ottaa niistä akakses ihan kenet haluat, ei tuo meirän isäntä sun isäs oo...
Mies tuli yöllä kotiin kännissä. Mukana hänellä oli lammas. Mies meni makuuhuoneen ovelle lampaan kanssa.
Mies sanoi:
- Tätä mä panen kun sulla särkee päätä.
Vaimo suuttui ja huusi:
- Kuinka sä voit mulle puhua noin?
Mies siihen:
- Hiljaa! Mä puhuin tälle lampaalle.
Aslak asui lapin korvessa ilman naista ja poti uskomatonta panemisen tarvetta.
Pornolehtiä lukiessaan hän törmäsi pumpattavan Barbaran postimyynti- ilmoitukseen.
Pitkällisen miettimisen ja säästämisen jälkeen hän päätti tilata ihmeellisen kuminaisen itselleen.
Pari viikkoa myöhemmin Ivaloon saapui paketti Aslakille, jota paikallinen Jouni postelijooni lähti viemään perille.
Perkeleellisessä lumipyryssä Jounin moottorikelkka meni sitten nurin, kuorma kaatui ja paketit hieman hajosivat.
Jounia uteliaana ihmisenä tietysti alkoi kiinnostamaan, mitä ihmiset olivat postilta saamassa, ja kiinnostuksen herätti Aslakin tilaus.
Pitkään nortti suupielessä ihmeteltyään, hän päätti pumpata moisen kapistuksen täyteen. Ihmetteli sitten lisää ja nosti Barbaran kelkansatulan päälle, ja pakkasesta huolimatta päätti kokeilla miltä moinen värkki tuntuu. No tuntuihan hyvältä se.
Lopulta pakettiin käytetty Barbara takaisin ja toimitus perille Aslakille, pimeiden iltojen
iloksi.
Kolme viikkoa myöhemmin tarinamme sankarit kohtasivat Ivalossa.
Jouni kysyy Aslakilta kuulumisia ja Aslak kertoo:
- Noh, nykhyään menee aikha ihan rathoisasti, osthin Barbharan ilokhsi.
Jouni tuumasi, muka mitään tietämättömänä:
- Noh, milthäs se moinen kaphistus tuntuu?
Aslak:
- Ihan aidoltahan seh, sainpha jopa tippurinhkin heti.
Mitä pakara sanoi toiselle?
- Yhdessä voimme lopettaa tämän paskan.
Mies heräsi aamulla. Hänellä oli massiivinen kankkunen, eikä pystynyt muistamaan mitään edellisestä yöstä. Hän poimi aamutakin lattialta ja laittoi sen ylleen.
Hän huomasi taskussaan olevan jotain ja se näytti olevan rintaliivit.
Hän ihmetteli:
“Mitä ihmettä viime yönä on tapahtunut?“
Hän käveli kylpyhuonetta kohti ja löysi pikkuhousut aamutakkinsa toisesta taskusta.
Taas hän ajatteli:
“Mitä ihmettä viime yönä on tapahtunut, mitä minä olen tehnyt? On täytynyt olla villit pirskeet“.
Hän avasi kylpyhuoneen oven, käveli sisään ja katsoi peiliin. Hän huomasi pienen narun roikkuvan suustaan ja hänen ainoa ajatuksensa oli:
“Jumala, jos olet olemassa, niin anna tämän olla teepussi“
Iltapäivälehden nuori toimittajaneiti meni maataloon kyselemään hullunlehmäntaudin syistä.
Isäntä vei toimittajan navettaan ja kierrätti paikasta toiseen.
Toimittaja kyseli:
- Mistä luulette, että tauti on saanut alkunsa?
Isäntä ei vastannut vaan jatkoi kierrostaan.
Tovin kuluttua isäntä kysyi:
- Tiesittekö, että lehmät lypsetään neljästi päivässä?
Toimittaja totesi tiedon olevan hänelle uutta ja kohta palasi alkuperäiseen kysymykseensä.
Isäntä ei edelleen ollut kuulevinaankaan kysymystä ja hetken kuluttua esittikin jälleen vastakysymyksen:
- Tiesittekö, että sonni astuu lehmän kerran vuodessa?
Toimittajaneidillä alkoi jo posket punertua ja selvitettyään hiukan kurkkuaan totesi tiedon olevan tärkeä, mutta ei nähnyt yhteyttä esittämäänsä kysymykseen taudin alkuperästä.
Niinpä neiti pyysikin isäntää keskittymään kysymykseen taudin syystä.
Isäntä vastasi:
- Olinkin tulossa tähän. Nimittäin, jos minä hiplaisin tissejänne neljästi päivässä ja naisin teitä vain kerran vuodessa, uskoisin teidänkin tulevan siitä hulluksi.
Jaa VitsienVitsit.fi |
