Anopin ihannepaino

Poimintoja aiheesta Anoppivitsit

Mies näki kadulla merkillisen hautajaissaattueen. Siihen kuului ruumisarkku, mustiin pukeutunut mies joka piteli ketjussa valtavaa susikoiraa sekä miehen jäljessä astelevat parikymmentä muuta miestä.

- Anteeksi, ihmettelijä ei voinut olla kysymättä. - Mitä on tapahtunut?
- Anoppini on kuollut.
- Mites se tapahtui?
- Koirani repi hänet kappaleiksi.

Mies mietti hetken ja kysyi ääntään alentaen:
- Voisinko saada koiraanne lainaksi?
- Totta kai, surupukuinen vastasi. - Menkää vain jonon päähän.

– Anoppi putosi kaivoon!
– Ei se mitään, kaivo ei ole enään käytössä.

Kun anoppi tuli kylään, niin hiiretkin heittäytyivät loukkuihinsa

Miksi Aatami eli Paratiisissa?
- Hänellä ei ollut anoppia.

Mies lähti merille hukuttaakseen murheensa.
- Viikon kuluttua anoppi ajautui rantaan.

Mies istui perheensä ja anoppinsa seurassa ravintolassa.

Anoppi kysyi mieheltä:
- Tuolla istuu muuan mies, joka tuijottaa minua itsepäisesti. Tiedättekö, kuka tuo hävytön on?

Mies vastasi:
- Antiikkikauppias.

Miten anoppia tulee kohdella?
– Kuin kallista ruusua. Häntä tulee säilyttää pimeässä, kylmässä ja kosteassa kellarissa kaulaansa myöten kylmään veteen upotettuna.

- Jos olisin tienny millasen miniän saan en olisi tehny lapsia koskaan.
Sano anoppi kun yritti saada miniää hereille puolelta päivin.

Naapuri:
-Anoppinne tippui juuri kaivoon!

Minä:
-Ei se mitään, meillä on nykyään vesijohto.

Miksi anopille ei kerrota vitsejä. Koska nauru pidentää ikää