Anopin ihannepaino

Poimintoja aiheesta Anoppivitsit

- Anoppini on oikea enkeli.
- Ai, minun elää vielä...

Rakas anoppini oli viime viikolla sairaana ja mieheni pyysi minua ostamaan torilta hänelle viinirypäleitä. Koska mieheni on minulle hyvin rakas, päätin tehdä palveluksen ja käydä ostamassa anopille viinirypäleitä palatessani töistä kotiin.

Anoppini on hyvin tarkka lisäaineista ja niinpä varmistin vielä paikalliselta K-kauppiaalta:
– Onko näitä ruiskutettu millään myrkyllisillä lisäaineilla, vien nämä nimittäin anopilleni?

K-kauppias vastasi:
– Ei toki, kyllä te joudutte lisäämään mahdolliset myrkyt itse.

Mies soitti eläin lääkärille:
- Anoppi tulee sinne ihan kohta meidän kissanrontin kanssa. Antakaa sille vanhalle raadolle sellainen piikki, että se nukkuu rauhassa pois!

Eläinlääkäri vastasi:
- Hyvä on. Mitäs me sitten sen kissan kanssa tehdään?

Poika toi miniän ensivisiitille vanhempien luo. Anoppi aloitti ruuan laiton ja pyysi miniää hakemaan perunoita puutarhasta, niin saataisiin pöytään uutta perunaa.

Miniä seiso hetken ja kysyi sitten:
- Kasvaaks perunat puus vai maas?

Mies tuli anopin hautajaisista puku ihan riekaleina.

Kaveri ihmetteli:
- Mitä ihmettä siellä oikein tapahtui?

Mies:
- No ei kummempia, mutta anoppi ei suostunut millään menemään arkkuun.

Mies istui perheensä ja anoppinsa seurassa ravintolassa.

Anoppi kysyi mieheltä:
- Tuolla istuu muuan mies, joka tuijottaa minua itsepäisesti. Tiedättekö, kuka tuo hävytön on?

Mies vastasi:
- Antiikkikauppias.

-Kauanko anoppi kerää vielä mansikoita? kysyi Esa.
-Pari tuntia, vastasi Jaana.
-Hyvä! Sitten ei tarvitse laittaa linnunpelätintä..

Kun anoppi tuli kylään, niin hiiretkin heittäytyivät loukkuihinsa

Naapuri:
-Anoppinne tippui juuri kaivoon!

Minä:
-Ei se mitään, meillä on nykyään vesijohto.

Metsästäjä lähti Safarille vaimonsa ja anoppinsa kanssa. Eräänä iltana syvällä viidakossa rouva heräsi huomaten anopin kadonneen. Rynnäten miehensä luo hän vaati, että he molemmat yrittävät löytää hänen äitinsä. Metsästäjä otti kiväärinsä, otti siivun konjakista ja lähti etsimään häntä. Lähellä leiriä olevalla metsänaukealla, he havaitsivat karmean näyn: anoppi nojasi taaksepäin tiheään läpitunkemattomaan pensaikkoon ja suuri urosleijona seisoi häntä kasvotusten. Vaimo itki:
– Mitä me nyt teemme?
– Emme mitään, sanoi metsästäjä.
– Leijona on aiheuttanut itse sotkunsa, niin hoitakoon itsensä pois siitä.