Anopin ihannepaino

Poimintoja aiheesta Anoppivitsit

Mitä yhteistä on anopilla ja sikarilla?
- Molemmissa viimeiset henkoset ovat parhaat.

Mies istui perheensä ja anoppinsa seurassa ravintolassa.

Anoppi kysyi mieheltä:
- Tuolla istuu muuan mies, joka tuijottaa minua itsepäisesti. Tiedättekö, kuka tuo hävytön on?

Mies vastasi:
- Antiikkikauppias.

Miniä oli talossa vierailulla. Appi saapui kotiin ja pyysi että poika siirtäisi autoa jotta oma auto mahtuisi pihaan. Miniä jäi kattomaan ikkunasta kun appi ja poika meni siirtämään autoa.

Piha oli liukas ja rengas suti tyhjää. Appi heitti hiekkaa renkaan alle.

Miniä aukas ikkunan ja huusi.
- Hei älypää miksi heität väärän renkaan alle sitä hiekkaa. Sehän pyörii jo.

Naapuri:
-Anoppinne tippui juuri kaivoon!

Minä:
-Ei se mitään, meillä on nykyään vesijohto.

Savolaispariskunta oli veneilemässä ja nainen tippui veneestä, mitä mies sanoi?
- Ei naarata.

Mitä eroa on sipulilla ja anopilla?
- Anopin pilkkominen ei itketä.

Metsästäjä lähti Safarille vaimonsa ja anoppinsa kanssa. Eräänä iltana syvällä viidakossa rouva heräsi huomaten anopin kadonneen. Rynnäten miehensä luo hän vaati, että he molemmat yrittävät löytää hänen äitinsä. Metsästäjä otti kiväärinsä, otti siivun konjakista ja lähti etsimään häntä. Lähellä leiriä olevalla metsänaukealla, he havaitsivat karmean näyn: anoppi nojasi taaksepäin tiheään läpitunkemattomaan pensaikkoon ja suuri urosleijona seisoi häntä kasvotusten. Vaimo itki:
– Mitä me nyt teemme?
– Emme mitään, sanoi metsästäjä.
– Leijona on aiheuttanut itse sotkunsa, niin hoitakoon itsensä pois siitä.

Mies näki kadulla merkillisen hautajaissaattueen. Siihen kuului ruumisarkku, mustiin pukeutunut mies joka piteli ketjussa valtavaa susikoiraa sekä miehen jäljessä astelevat parikymmentä muuta miestä.

- Anteeksi, ihmettelijä ei voinut olla kysymättä. - Mitä on tapahtunut?
- Anoppini on kuollut.
- Mites se tapahtui?
- Koirani repi hänet kappaleiksi.

Mies mietti hetken ja kysyi ääntään alentaen:
- Voisinko saada koiraanne lainaksi?
- Totta kai, surupukuinen vastasi. - Menkää vain jonon päähän.

Oli pimeä syksyinen ilta ja satoi rankasti.
Reiskan ovikello soi ja hän meni avaamaan ovea.
Oven takana oli Reiskan anoppi.

Reiska totesi:
- Mitä sinä anoppi siellä seisot? Mene kotiisi ettet vilustu!

- Anoppini on oikea enkeli.
- Ai, minun elää vielä...

Miten anoppia tulee kohdella?
– Kuin kallista ruusua. Häntä tulee säilyttää pimeässä, kylmässä ja kosteassa kellarissa kaulaansa myöten kylmään veteen upotettuna.

Miten hukkuvan anopin saa helpoiten pinnalle?
- Poistamalla jalkapainot.