Armeijan suosituin suklaapatukka

Poimintoja aiheesta Armeijavitsit

Toisen maailmansodan aikaan saksalaiset tervehtivät nostamalla käden ylös sormet suorassa.

Venäläiset tervehtivät nostamalla nyrkkiin puristetun käden.

Jenkit tervehtivät näyttämällä etu- ja keskisormen muodostamaa “V“, eli victory - merkkiä.

... Eikö tästä voisi päätellä, että toinen maailmansota oli jonkinlainen hämäräperäinen “kivi-paperi-sakset“ -leikki?

Alokas esittelee itsensä:
- Olen alokas Aalgvist.

Majuri esittelee:
- Olen majuri Muulgvist.

Kapteeni karjui:
- Kersantti! Ettekö ole lainkaan lukenut teille annettuja ohjeita?!

Kersantti:
- En lukenut, herra kapteeni.

Kapteeni:
- Miksi hemmetissä ette?!

Kersantti vastasi:
- Siinä päällä luki että ”Salainen”.

Alokkaat oli laitettu marssimaan tahdissa kasarmia ympäri alikersantin johdolla:
- Vasen, vasen, vasen kaks, kol...

Kesken kaiken kuului alokkaan ääni:
- Herra alikersantti, saisinko käyttää välillä myös oikeaa jalkaa.

Venäläisen upseerikoulun taisteluoppaassa luki:
- Atomiräjähdyksen sattuessa osoita pistoolilla räjähdyksen suuntaan.

Eräs upseerioppilas kysyi kouluttajalta tämän ohjeen tarkoitusta, sillä sen tarkoitus vaikutti hänestä käsittämättömältä.

Kouluttaja vastasi:
- Yksinkertaista. Räjähdyksen lämpösäteily sulattaa pistoolin metallin, ja jos pistooli on kotelossa, sula asemetalli valuu jalkaa pitkin saappaaseen, aiheuttaen epäsotilaallista käytöstä.

Ensimmäisenä inttipäivänä:
- Alokas Pösö ilmoittautuu palvelukseen!

Vääpeli kuiskaa komppanian kirjurille:
- Nimi kirjoitetaan sitten Peugeot.

Pekka oli kutsunnoissa ja pyysi lääkintäupseerilta vapautusta asepalveluksesta likinäköisyyteensä vedoten.

Lääkintäupseeri vastasi:
- Ei se ole mikään syy vapautukseen. Teidäthän voidaan panna etulinjaan!

Miehet juttelivat torikahvion pöydässä:
- Minun poika pääsi heti seuraavana viikonloppuna armeijasta lomalle, koska olenhan minä ylilääkäri.

Johon toinen mies vastasi:
- Minunpa poika ei päässyt, koska olen kersantti.

Mitä ruotsalainen varusmies tekee tauolla? 
- Imee kessua.

Varuskuntaan saapui asepalvelustaan suorittamaan nuorukainen, jolla oli erikoinen tapa.

Aina nähdessään pöydällä, maassa, roskakorissa tai muualla paperinpalan, hän nosti sen ylös, tutki sitä tarkkaan ja huusi sitten:

- Ei se ole tämä! viskaten paperin menemään.

Touhua jatkui pari viikkoa, eikä alokkaan käytökselle löytynyt mitään järjellistä selitystä. Vaikka toiminta oli harmitonta, oli se kuitenkin sen verran erikoista, että varmuuden vuoksi nuorukainen päätettiin vapauttaa palveluksesta.

Hänen käteensä ojennettiin vapauttamistodistus ja jäätiin odottamaan tuttua huutoa ja sitä, että alokas heittäisi paperin menemään.

Tällä kerralla hän kuitenkin paperin luettuaan huusikin hilpeästi:

- Tämä se on!

Ja sen jälkeen hän taitteli paperin siististi taskuunsa.