Baarissa pari nuorta tyttöä

Poimintoja aiheesta Härskit vitsit

Näin pikkujouluaikaan on hyvä muistaa hyvät tavat:

- Kun tytöt tarjoaa torttua, niin poikien tulee huolehtia tortun täytteistä.

Pari vanhempaa keski-ikäistä ukkoa muistelee menneitä:

- Kävin minäkin “marjassa“ säännöllisesti ennen eroani.

- Vaimon kanssa vai?

- En sentään, ja erohan siitä tulikin kun vaimo lopultakin hoksasi mitä se oikeasti tarkoittaa.

Ukot olivat sorsametsällä, kun yksi kavereista sattui kompastumaan puunjuureen. Hänen haulikkonsa laukesi sillä seurauksella, että haulit sattuivat toista kaveria munille.

No, eipä hätää, haavoittunut saatiin nopeasti sairaalaan ja ensin leikkauspöydälle, sitten onnistuneen operaation jälkeen pötköttämään toipumisosastolle.

Viikon päästä siteet kaverin vehkeestä poistettiin. Lääkäri tarkisti, miten kalu on parantunut ja kertoi sitten kaverille, että hyvin on parantuminen alkanut. Sitten hän jatkoi, että seuraavana päivänä hänen veljensä tulee antamaan miehelle jatkoa ajatellen kuntoutumisohjeita.

- Minkä alan lääkäri tämä veljenne on, potilas kysyi?

Tähän lääkärin vastaus oli:
- Velipoika ei ole lääkäri, vaan kaupunginorkesterin huilisti. Hän tulee näyttämään sormituksen, jota teidän pitää kustessanne käyttää, ettei kusi roisku silmillenne.

Nainen miehelle:
- Olet huonoin panoni tähän mennessä!

Johon mies:
- Tosi raukkamaista arvostella parin minuutin perusteella.

Sukupuolinen ahdistelutapaus Savossa. Mitä tapahtui?
- Juan koski.

Olin eilen jatkoilla yhden muijan luona ja juuri pääsemässä pukille kun ovikello kilisi ja muija kuiskas et on äijä päässy näköjään Kakolasta lomille.

- No jopas, varmasti alko vituttaa?

- No ei alkanu. Otin kamat kainaloon ja singahdin parvekkeelle pukemaan. Oli pimeetä ja vettä sato ihan saatanasti joten oli äkkiä puettava ettei ois jäätyny pystyyn!

-No se kai vitutti?

-No ei vituttanu. Akka päästi sen Kakolan karjun sisään joten menin hädissäni roikkumaan parvekkeen reunalta sormien varassa. Eihän sitä tiedä mitä tuollaset linnakundit saa päähänsä.

-No siinä kai jo vitutti?

-No ei se vituttanu. Mutta se arpinaama tuli partsille röökille, kurkkas kaiteen yli ja huomas mut siinä roikkumassa. Se saatana tumppas röökin mun käteen ja runttas kengällä vielä mun sormien päälle!

-No SE nyt ainaki vitutti?!

-No ei sekään. Mutta sitten se kaivo mulkkunsa esiin ja kusta lorotteli suoraan mun päälle ja nauroi vielä paskaset naurut kyytipojaks!

-No siinä ainakin oli vitutuksen paikka?

-No ei. Mutta sitten vilkasin alaspäin ja maahan oli 30 cm:n matka. Silloin alko vituttaa...

Kaksi hobittia ilmestyy ilotaloon, maksavat naisesta ja ensimmäinen hobitti menee typyn kanssa huoneeseen, toisen jäädessä ulkopuolelle odottamaan vuoroaan.

Kohta huoneesta kuuluu hobitin ääni:
- Ei, ei tämä onnistu!

Ja pian hobitti tulee pois huoneesta.

Odottanut hobitti kysyy:
- No, oliko ongelmia mieskunnon kanssa?

Toinen vastaa:
- Ei, vaan sänky oli liian korkea.

Kapteeni oli juuri pitänyt lentokuulutuksensa, mutta unohti epähuomiossa mikrofonin päälle.

Kapteeni tokaisi kolleegalleen:
- Nyt kyllä maistuisi kunnon suihinotto ja kahvi.

Asiakkaita palvellut lentoemäntä kauhistui ja lähti kiireenvilkkaa juoksemaan ohjaamoon kertoakseen, että mikrofoni oli edelleen päällä.

Matkustaja ystävällisesti sanoi ohi kiitävälle lentoemolle:
- Älä unohda kahvia!

Mitä pakara sanoi toiselle?
- Yhdessä voimme lopettaa tämän paskan.

Aslak asui lapin korvessa ilman naista ja poti uskomatonta panemisen tarvetta.

Pornolehtiä lukiessaan hän törmäsi pumpattavan Barbaran postimyynti- ilmoitukseen.

Pitkällisen miettimisen ja säästämisen jälkeen hän päätti tilata ihmeellisen kuminaisen itselleen.

Pari viikkoa myöhemmin Ivaloon saapui paketti Aslakille, jota paikallinen Jouni postelijooni lähti viemään perille.

Perkeleellisessä lumipyryssä Jounin moottorikelkka meni sitten nurin, kuorma kaatui ja paketit hieman hajosivat.

Jounia uteliaana ihmisenä tietysti alkoi kiinnostamaan, mitä ihmiset olivat postilta saamassa, ja kiinnostuksen herätti Aslakin tilaus.

Pitkään nortti suupielessä ihmeteltyään, hän päätti pumpata moisen kapistuksen täyteen. Ihmetteli sitten lisää ja nosti Barbaran kelkansatulan päälle, ja pakkasesta huolimatta päätti kokeilla miltä moinen värkki tuntuu. No tuntuihan hyvältä se.

Lopulta pakettiin käytetty Barbara takaisin ja toimitus perille Aslakille, pimeiden iltojen
iloksi.

Kolme viikkoa myöhemmin tarinamme sankarit kohtasivat Ivalossa.

Jouni kysyy Aslakilta kuulumisia ja Aslak kertoo:
- Noh, nykhyään menee aikha ihan rathoisasti, osthin Barbharan ilokhsi.

Jouni tuumasi, muka mitään tietämättömänä:
- Noh, milthäs se moinen kaphistus tuntuu?

Aslak:
- Ihan aidoltahan seh, sainpha jopa tippurinhkin heti.