Bingolla saa huomiota

Poimintoja aiheesta Pikku-Kalle vitsit

Isä huusi Kallelle:
- Meneppäs poika hakemaan minulle kaupasta yksi saunakalja!

Kalle vastasi:
- Okei minä menen.

Pikku-Kalle meni kauppaan ja kysyi myyjältä:
- Hei! Missä on kaljaosasto?

Myyjä vastasi:
- Kuuleppas poika, olet liian nuori ostamaan kaljaa.

Kalle lähti pois kaupasta ja meni pettyneenä takaisin kotiinsa.
Kohtana hän sitten kertoi isälle että myyjän mukaan hän oli liian nuori ostamaan kaljaa!

Isä neuvoi Kallea:
- Sano sille myyjälle että olet 50-vuotias, sinulla on 4 lasta, puhelimesi on vessanpöntössä ja että vaimosi sairaalassa.

Ja niin Kalle lähti jälleen kohti kauppaa.

Kauppaan saavuttuaan Kalle sanoi myyjälle:
- Olen 4-vuotias, minulla on 50 lasta, vaimoni on vessanpöntössä ja puhelimeni on sairaalassa!

Arvatkaapa tuliko sitten sitä kaljaa lopulta vai ei...

Pikku Kalle sanoi isällen autossa:
- Minua kusettaa.

Isä vastasi:
- Ei pysähdytä pissalle nyt.

Pikku Kalle vastasi:
- Mutta minua kun kusettaa kovasti.

Isä sanoi:
- Sano mieluummin että laulattaa.

Seuraavana päivänä mummolassa Pikku Kalle sanoi mummolle:
- Minua laulattaa.

Mummo sanoi että:
- Ei nyt lauleta.

Pikku Kalle sanoi että:
- Mutta minä haluan kovasti laulaa.

Mummo vastasi:
- No laula hiljaa minun korvaan.

Pikku Kalle sanoi iloisesti:
- Jee minä laulan sinun korvaan.

Pikku-Kalle oli jäänyt kiinni tupakan poltosta koulussa. Opettaja soitti Pikku-Kallen isälle ja ilmoitti: ”Teidän lapseltanne on löytynyt Marlboro-aski.” ”Kauheaa!” sanoi isä. ”Yleensä hän polttaa Belmontia!”

Pikku-Kalle oli kyllästynyt elämään vitseissä, joten hän kehitteli ilkeän kostosuunnitelman.

Hän päätti keksiä vitsin, jossa ei ole mitään hauskaa, ja jonka lukija joutuu kuitenkin lukemaan.

Jäit juuri Pikku-Kallen ansaan. Kukas nyt nauraa, hä?!

Pikku Kallen opettaja kutsui Kallen isän luokseen vanhempainiltaan.
– Teidän poikanne on luntannut, opettaja sanoi
– Mistä sinä muka sen tiedät, Kallen isä ärähti
– No kun Kallella ja Liisalla oli täysin samat vastaukset
– Se Liisa siinä on luntannut!
– Ei ole mahdollista
– Kuinka niin?
– Kun Liisalla luki että en tiedä niin Kallella luki en minäkään

Koulussa opettaja kysyy oppilailtaan, osaako joku kertoa jonkin tarinan, johon sisältyy elämänopetus?

Pikku-Kalle viittaa ja kertoo:
- Talvisodassa isä joutui yksin salaiseen operaatioon vihollisten linjojen taakse. Hän puki lumipuvun päälleen, otti selkäänsä repullisen käsikranaatteja ja heitti olalleen kaksi konepistoolia. Kapteeni antoi isälle vielä huikan kenttäpullostaan ja niin isä ryömi vihollisen puolelle. Yhtäkkiä joku huomasi hänet ja teki hälytyksen. Isä heitti käsikranaateillaan neljä vihollisen korsua paskaksi, ampui konepistooleillaan 79 ryssää kuoliaaksi, tappoi puukolla 14 ja kuristi pari vihollista vielä paljain käsin. Sitten hän hiihti takaisin omien puolelle yhdeksän vankia mukanaan.

Opettaja kysyy ihmeissään:
- Mikä elämänopetus tähän tarinaan liittyy?

Pikku-Kalle:
- Ettei suomalaiselle kannata vittuilla silloin, kun hän on vähän ottanut!

Pikku-Kalle meni kioskille, ja kysyi myyjältä paljonko maksaa markan karkki?

Pikku-Kalle näytti Liisalle omaa pippeliä ja sanoi:
- Eipä sulla ole tällaista.

Liisa näytti omaa alapäätänsä ja vastasi:
- Äiti sanoi että tälläpä saa tommosia niin paljon kuin vain haluaa!

Pikku-Kalle oli jäänyt kiinni tupakan poltosta koulussa.

Opettaja soitti Pikku-Kallen isälle ja ilmoitti:
- Teidän lapseltanne on löytynyt Marlboro-aski.

Isä:
- Kauheaa! Yleensä hän polttaa Belmontia!

Isä kuuli, kun Pikku-Kalle luki iltarukouksen ja lopuksi vielä pyysi:
- Siunaa mummoa ja ota vaari vastaan!

Seuraavana päivänä vaari kuoli.
Isä ihmetteli, mistä poika tiesi kuolemasta jo edellisiltana rukousta lukiessaan.

Kului päiviä ja asia ehti unohtua jo isältäkin, kunnes hän kuuli Kallen sanovan iltarukouksensa päätteeksi:
- Siunaa äitiä ja ota isä vastaan!

Nyt isä pelästyi eikä uskaltanut nukahtaakaan seuraavana yönä.
Aamulla hän käveli väsyneenä töihin, auton jätti kotiin kaiken varalta.
Hän varoi autoja, hän käveli seinän vieriä pitkin ja pelkäsi, että joku ampuu hänet.
Hän istui koko päivän toimistohuoneessaan ovi lukittuna eikä käynyt missään edes ruokatunnilla. Töiden jälkeen isä käveli kotiin samoin kuin aamulla, varovasti, ympärilleen pälyillen.

Kotona hän totesi äidille:
- Voi että oli rankka päivä tänään töissä!

Äiti huokaisi:
- Rankkaa se on ollut kotonakin, postinkantaja kuoli tuohon portaisiin.