Bingolla saa huomiota

Poimintoja aiheesta Pikku-Kalle vitsit

Pikku-Kalle potkiskeli uutta palloaan. Pikku-Ville ihaili palloa.

Kalle sanoi:
- Saat palloni, jos saan iskeä kolme raakaa kananmunaa päähäsi.

Pikku-Ville vastasi:
- Sopii.

Yksi muna...läts...kaksi munaa...läts...

Pikku-Ville:
- No, iske se kolmas jo!

Pikku-Kalle:
- Empäs, menettäisin palloni.

Pikku Kalle istui bussissa äitinsä sylissä. Heidän vieressään istui mies, jolla oli iso paise otsassa. 

Pikku Kalle aikansa paisetta tuijotteli, kunnes ei enää malttanut olla kysymättä:
- Hyvä herra, onkos tuo se neropatti?

Pikku-Kalle potkiskeli uutta palloaan. Pikku-Ville ihaili palloa. Kalle sanoi: saat palloni, jos saan iskeä kolme raakaa kananmunaa päähäsi. -Sopii. Yksi muna…läts…kaksi munaa…läts… No, iske se kolmas jo! -Empäs, menettäisin palloni

Kotiin oli tulossa äidille miesvieras. Äiti halusi miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa, mutta poika meinasi olla läsnä jatkuvasti.

Äiti keksi, miten saisi Pikku-Kallen pysymään toisella puolella asuntoa.
Hän ehdotti, että Pikku-Kalle istuisi ikkunan ääressä ja laskisi ohi kulkevia ihmisiä. Kalle saisi vitosen jokaisesta ihmisestä, joka kulkee talon ohitse.

Pikku-Kalle kävi laskemaan ja ihmisiä kulki harvakseltaan:
- Yksi, kaksi, kolme, neljä...

Sitten yhtäkkiä Kalle huusi innostuksesta ääneen:
- Voi vittu, nyt tuli äitille nussiminen kalliiksi, tulee hautajaissaatto!

Pikku-Kalle meni kouluun ja otti mukaan tikkaat.

Opettaja kysyi Pikku-Kallelta:
- Miksi sinulla on tikkaat mukana?

Pikku-Kalle vastasi:
- Minä haluan kiivetä yläasteelle.

Seuraavana päivänä Pikku-Kalle tuli liukumäen kanssa kouluun.

Opettaja kysyi:
- Miksi sinulla on liukumäki mukana koulussa?

Pikku-Kalle vastasi:
- Haluan laskea alas yläasteelta, kun siellä on niin hankalia laskuja.

Pikku-Kalle kysyi ruotsalaisilta turisteilta:
- Mikä erottaa ihmiset apinoista?

Ruotsalaiset kysyivät:
- No mikä?

Pikku-Kalle vastasi:
- Pohjanlahti.

Virtasten talossa oli päivällisaika. Isä oli keittiössä kokkaamassa. Yhtäkkiä Pikku-Kalle tuli keittiöön.

Pikku-Kalle näytti mietteliäältä, kun hän istuutui pöydän ääreen.

Isä kysyi:
– Onko mielessäsi jotain, poikani?

Pikku-Kalle vastasi:
– Hmm… on. Miksi sitä kutsutaan, kun kaksi ihmistä makaa toistensa päällä?

Isä nolostui välittömästi ja lehahti tomaatinpunaiseksi. Kukista ja mehiläisistä puhuminen tuntui hieman aikaiselta, mutta samalla hän ei halunnut valehdella pojalleen.

Isä vastasi hieman varovaisesti:
– Sitä kutsutaan rakastelemiseksi.

Pikku-Kalle totesi hetken kuluttua:
– Ei, en usko, että sitä kutsutaan niin.

Nyt isä nolostui entisestään, mutta lopulta sai sanottua:
– Sitä kutsutaan myös naimiseksi.

Pikku-Kalle sanoi:
– Ei, ei sitäkään.

Isä ajatteli, että mikä tuota lasta oikein vaivaa ja tokaisi hermostuneena:
– No mitä helvettiä, sitä kutsutaan nussimiseksi!

Pikku-Kallen silmät alkoivat loistaa ja hän sanoi:
– Nyt keksin! Se on kerrossänky!

Pikku-Kallen kansakouluaikoina joskus oli tapana, että luokan perällä oppituntia tarkkaili koulutarkastaja.

Opettaja oli etukäteen valmistellut oppilaat tulevaa tarkastusta varten ja kehottanut lukemaan läksyt erityisen tarkkaan.

Tarkastajan ollessa luokassa opettaja kysyi Pikku-Kallelta:
- Kuka särki Jerikon muurit?

Kalle vastasi puolustautuen:
- En minä ainakaan!

Tunnin jälkeen koulutarkastaja ja opettaja keskustelivat.

Opettaja vaivautuneena:
- No, tuo meidän Kalle nyt vain on sellainen...

Koulutarkastaja:
- Voit olla oikeassa, mutta en minäkään oikein usko että Kalle olisi Jerikon muurin särkenyt.

Koulussa oli uskonnon tunti,opettaja kysyi oppilailta, että kuka särki Jerikon muurit, luokkaan syvä tuli hiljaisuus.

Lopulta opettaja kysyi Pikku-Kallelta, että kuka särki Jerikon muurit.
Kalle sanoi itku kurkussa ettei hän ole särkenyt niitä.
Opettaja sanoi, älähän Kalle itke kyllä opettaja uskoo ettet sinä niitä särkenyt.

Meni viikko, opettaja tapasi kylällä Kallen isän ja kertoi mitä uskontotunnilla oli tapahtunut.
Siihen Kallen isä sanoi, että jos Kalle kerta on sanonut ettei se ole särkenyt niitä, niin Kalle ei ole sitten kans särkenyt niitä.
Opettaja meni ihan hiljaiseksi eikä osannut sanoa enää mitään Kallen isälle.

Meni pari viikkoa tästä ja opettaja kysyi kunnanvaltuuston kokouksessa kunnanjohtajalta, että minkälaista porukkaa Kallen perhe oikein on, kun hän uskonnon tunnilla kysyi Kallelta, että kuka rikkoi Jerikon muurit niin Kalle puskahti itkuun ja sanoi ettei hän niitä rikkonut.
Kun hän myöhemmin kertoi asiasta Kallen isälle, niin isä sanoi että jos Kalle sanoi ettei hän niitä särkenyt niin Kalle ei ole särkenyt niitä.

Kunnanjohtaja sanoi opetajalle, että ollaan mekin ihan hiljaa asiasta ja maksetaan ne kunnan varoista.

Setä:
- Sedän kirje pitäisi viedä postilaatikkoon, viititkö Kalle viedä sen?

Pikku-Kalle:
- Ok, se sopii.

Setä:
- Mutta tiedätkö, mikä ero on postilaatikolla ja norsun perseellä?

Pikku-Kalle:
- En taida tietää?!

Setä: 
- Taitaakin olla parasta, että vien itse kirjeen laatikkoon...