Elämä on kuin penis

Poimintoja aiheesta Härskit vitsit

Koitin harrastaa puhelinseksiä kerran, mutta reiät olivat liian pieniä…

Nainen meni seksikauppaan ostamaan ns. kättä pidempää apuvälinettä.

Aikansa tutkittuaan tarjontaa, hän kysyi:
- Mitäs tuo hopeanvärinen vehje maksaa?

Myyjä kääntyy takahuoneeseen päin ja huutaa:
- Arska, mihin hintaan myyt termarisi?

Seksikaupassa oli paikalla vain myyjäharjoittelija.

Sisälle tuli kaunis punapää, joka tutki tarkkaan hieromasauvavalikoiman.
- Mitä tämä 15 -senttinen maksaa? hän kysyi
- Viisikymppiä, sanoi myyjä. Kaupat tehtiin.

Pian sisälle tuli brunetti, joka myös tutki valikoiman huolellisesti.
- Mitä maksaa tämä musta 20-senttinen? hän kysyi.
- Viisikymppiä, vastasi myyjä. Kaupat tehtiin.

Sisälle tuli blondi. Tutki sauvavalikoimaa asiantuntijan silmin ja kysyi:
- Minkä hintainen on tämä kaunis kiiltävä sauva?
- Sataviisikymppiä, vastasi myyjä. Kaupat tehtiin.

Illalla omistaja tuli laskemaan kassaa.
- Miten meni tänään? hän kysyi harjoittelijalta.
- Ihan hyvin. Myin kaksi hieromasauvaa viidelläkympillä kappale ja sinun termospullosi sadalla viidelläkympillä.

Vaimoni ilmoitti minulle:
- ”Seksi on parempaa lomalla”.

Sitä postikorttia ei ollut mukava saada.

Miksi Liisa putosi keinusta?
Koska sillä ei ollut käsiä.
Kop kop.
Kuka siellä?
No ei ainakaan Liisa.

Nainen ilkkui rannalla loikoilevaa mahakasta miestä, taputti tämän vatsaa ja sanoi:

- No mutta siinäpä onkin oikein sikspäkki. Onko Pirkka-olutta vai Karjalaa?


Mies vastasi naiselle:
- Siinä on hana alla, voit maistaa itse.

Pekka Pouta pokaa naista baarissa:
- Tänä yönä on odotettavissa jokunen sentti.

Kaunis blondi oli uimarannalla, ja sylissään hänellä oli pieni ja suloinen kissanpentu. Paikalle tuli nuori mies kameran kanssa ja sanoi:
– Päivää neiti. Olen 7päivää-lehden valokuvaaja. Saanko ottaa kuvan tuosta pienestä karvapallostanne?
– Tottakai. Hmm… Mutta mihin minä laitan tämän kissan siksi aikaa?

Aslak asui lapin korvessa ilman naista ja poti uskomatonta panemisen tarvetta.

Pornolehtiä lukiessaan hän törmäsi pumpattavan Barbaran postimyynti- ilmoitukseen.

Pitkällisen miettimisen ja säästämisen jälkeen hän päätti tilata ihmeellisen kuminaisen itselleen.

Pari viikkoa myöhemmin Ivaloon saapui paketti Aslakille, jota paikallinen Jouni postelijooni lähti viemään perille.

Perkeleellisessä lumipyryssä Jounin moottorikelkka meni sitten nurin, kuorma kaatui ja paketit hieman hajosivat.

Jounia uteliaana ihmisenä tietysti alkoi kiinnostamaan, mitä ihmiset olivat postilta saamassa, ja kiinnostuksen herätti Aslakin tilaus.

Pitkään nortti suupielessä ihmeteltyään, hän päätti pumpata moisen kapistuksen täyteen. Ihmetteli sitten lisää ja nosti Barbaran kelkansatulan päälle, ja pakkasesta huolimatta päätti kokeilla miltä moinen värkki tuntuu. No tuntuihan hyvältä se.

Lopulta pakettiin käytetty Barbara takaisin ja toimitus perille Aslakille, pimeiden iltojen
iloksi.

Kolme viikkoa myöhemmin tarinamme sankarit kohtasivat Ivalossa.

Jouni kysyy Aslakilta kuulumisia ja Aslak kertoo:
- Noh, nykhyään menee aikha ihan rathoisasti, osthin Barbharan ilokhsi.

Jouni tuumasi, muka mitään tietämättömänä:
- Noh, milthäs se moinen kaphistus tuntuu?

Aslak:
- Ihan aidoltahan seh, sainpha jopa tippurinhkin heti.

Pikkupoika kertoi päiväkodissa kaverilleen: -minun isälläni on ripuli. -mistä sinä sen tiedät? Kaveri kysyi. -No kun äiti sanoi isälle viime yönä, että eikö se paska jo jäykisty. :D