Fysikaalinen tositieto

Poimintoja aiheesta Pieruvitsit

Ulla meni ensin naisten vessaan, mutta jono oli aivan hirveän pitkä.

Hetken kuluttua Ulla ei pystynyt enää odottamaan, vaan päätti mennä miesten wc:hen.

Hänellä oli nyt niin kova pissahätä, ettei hän voinut enää pidättää. Hän veti mekkonsa korviin, kyykistyi pisuaarin ylle ja alkoi virtsata.

Miehet käymälässä eivät olleet uskoa silmiään. Kukaan heistä ei ollut nähnyt mitään vastaavaa eläissään.

Kun Ulla oli pissannut, miehet seisoivat edelleen ja tuijottivat häntä. Silloin Ulla päästi valtavan pierun! Isoimman, minkä kukaan miehistä oli koskaan kuullut.

Kun Ulla huomasi miesten nyt vieläkin hämmästyneemmät ilmeet, hän hymyili ja sanoi:

- Mitä? Tekin ravistatte munanne, kun olette valmiita. Joten puhallanhan toki minäkin itseni kuivaksi!

Perhe oli palaamassa Lieksan vaskiviikoilta ja oli kahvilla jossain baarissa.
Isoisä oli juuri syönyt suuren hampurilaisen runsaalla sipulilla, kun häneltä pääsi oikein tuhmansävyinen paukahdus.

- Mikä tuo oli? kysyi nuori tyttö kirkkaalla äänellä.

Hänen veljensä katseli ympärilleen ja sanoi:

- Kuulosti bassotorvelta, mutta haisee aivan isoisältä.

- Hei, otatko kesäkeittoa?
- En voi, saan siitä ilmavaivoja.
- Ikävä kuulla.
- Kyllä sitä vielä kuuntelee, mutta haju on ihan kamala.

Mieheltä pääsi pieru ruokapöydässä aterioinnin päätteeksi.
- Olipa röyhkeää ruokaa, kun heti reiälle tuppaa!

Pikku-Kalle matkusti isänsä kanssa junassa. Heitä vastapäätä nukkui mies, joka kuorsasi kovasti.

- Mitä tuo setä tekee? kysyi Pikku-Kalle.
- Setä se siinä sahailee hirsiä, vastasi isä.

Sitten nukkujalta pääsi pahuksenmoinen pieru.

- Olikos tuo sitten oksanpaikka? kysyi Pikku-Kalle.

- Tohtori, kuuloni on huonontunut. En kuule edes omaa pieruani.
Lääkäri kirjoitti reseptin.
- Paraneeko kuuloni varmasti tällä lääkkeenä?
- Ei, mutta pierut kovenee.

Jos pierut eivät jostain syystä haise.
Voit laittaa ne yöksi aromipesään kypsymään.

Asuipa aikoinaan eräässä arabivaltiossa hallitsijana sulttaani Ahmed.

Eräänä päivänä, kun hän oli rukoilemassa moskeijassa, häneltä pääsi kuuluva pieru. Se oli niin suuri pyhäinhäväistys, että Ahmed pakotettiin maanpakoon vielä samana päivänä.

Vuodet ja vuosikymmenet kuluivat. Sulttaani Ahmed, nyt jo vanha mies, oli ollut 40 vuotta maanpaossa ja hän päätti palata kotimaahansa, nähdäkseen tunnistaako häntä enää kukaan ja muistaako kukaan enää hänen noloa pieruaan moskeijassa. 

Ahmed asteli vanhan kotikaupunkinsa katuja ja kukaan ei häntä enää tunnistanut.

Ahmed ajatteli:
- Hienoa. Nyt minua ei enää tunneta. Voin varmaan jäädä taas pysyvästi tänne asumaan.

Hyväntuulisesti vihellellen Ahmed ryhtyi juttusille erään basaarikauppiaan kanssa:

- Olen asunut pitkään muualla ja nyt päätin palata kotikaupunkiini. Täällä ei näemmä ole 40 vuoden aikana paljon muuttunut.

Siihen kauppias vastasi:

- No eipä juuri... Paitsi tuo moskeija. Se purettiin vuosikymmeniä sitten, samalla viikolla kun sulttaani Ahmed pieraisi.

Minulla oli tapana yskiä julkisesti piilottaaksesi pieruni, mutta nyt pieren julkisesti piilottaakseni yskäni.

Mikä pääsee housujen läpi tekemättä reikää?
- Pieru