


Yhteistyökumppanin mainos:


Pieraisin tänään ja neljä ihmistä kääntyi.
Tuntui kuin olisin ollut The Voice of Finlandissa...
Miksi pierut tuoksuvat?
Siksi, että myös kuurot voivat nauttia niistä.
Jos pieremättä kuset niin kunniatta kuolet
Olipa kerran taiteilija joka osasi pieremällä esittää laulun Honkain keskellä.
Oli hänellä ongelma kohdassa Hoi laari laa, häneltä tuppasi tulemaan aina lusikallinen pöksyihin.
Mummo oli menossa kauppakeskuksessa hissillä ylimpään kerrokseen, kun toisesta kerroksesta tuli hienosti pukeutunut nainen mukaan hissiin.
Mummo haisteli hänen hajuvettä, jolloin nainen sanoi:
- Dior 250 euroa.
Kolmannesta kerroksesta tuli toinen hieno nainen hissiin.
Mummo haisteli hänenkin hajuvettä, jolloin nainen sanoi:
- Schanelo 300 euroa.
Sen jälkeen mummo pieraisi oikein kovaa ja sanoi:
- Pirkka mämmi 1,95 euroa.
- Tohtori, kuuloni on huonontunut. En kuule edes omaa pieruani.
Lääkäri kirjoitti reseptin.
- Paraneeko kuuloni varmasti tällä lääkkeenä?
- Ei, mutta pierut kovenee.
Mitä pikkupieru tahtoi tehdä isona?
– Liittyä ilmavoimiin.
Vanha aviopari on konsertissa eräänä perjantai-iltana, kun nainen kääntyy aviomiehensä puoleen ja sanoo, että olen juuri antanut todella pitkän, hiljaisen pierun. Mitä minun pitäisi tehdä?
Mies kertoo hänelle: Vaihda kuulokojeesi paristo.
Kolme naista oli hississä ja tuoksuja levisi ilmapiiriin.
Ensimmäinen nainen sanoi:
- Tuoksuni on Chanel Coco Mademoiselle ja maksoi kymmeniä euroja.
Toinen nainen:
- Minun tuoksuni on Guerlain Shalimar ja hiukan edullisempi edellistä.
Kolmannelta naiselta pääsi äänekäs pieru, jonka jälkeen hän totesi:
- Tuoksu on kaalisoppaa lautasellinen ja hinta noin yhden euron.
Asuipa aikoinaan eräässä arabivaltiossa hallitsijana sulttaani Ahmed.
Eräänä päivänä, kun hän oli rukoilemassa moskeijassa, häneltä pääsi kuuluva pieru. Se oli niin suuri pyhäinhäväistys, että Ahmed pakotettiin maanpakoon vielä samana päivänä.
Vuodet ja vuosikymmenet kuluivat. Sulttaani Ahmed, nyt jo vanha mies, oli ollut 40 vuotta maanpaossa ja hän päätti palata kotimaahansa, nähdäkseen tunnistaako häntä enää kukaan ja muistaako kukaan enää hänen noloa pieruaan moskeijassa.
Ahmed asteli vanhan kotikaupunkinsa katuja ja kukaan ei häntä enää tunnistanut.
Ahmed ajatteli:
- Hienoa. Nyt minua ei enää tunneta. Voin varmaan jäädä taas pysyvästi tänne asumaan.
Hyväntuulisesti vihellellen Ahmed ryhtyi juttusille erään basaarikauppiaan kanssa:
- Olen asunut pitkään muualla ja nyt päätin palata kotikaupunkiini. Täällä ei näemmä ole 40 vuoden aikana paljon muuttunut.
Siihen kauppias vastasi:
- No eipä juuri... Paitsi tuo moskeija. Se purettiin vuosikymmeniä sitten, samalla viikolla kun sulttaani Ahmed pieraisi.











