Ihmeen viisas koira

Poimintoja aiheesta Eläinvitsit

Kreikan tarustossa on jotain joka ei ole hevonen eikä ihminen, vaan jotain siltä väliltä. Mikä se on?

- Satula.

Mikä on vihreä ja roikkuu puussa?
- Harakan räkä

Äitihauki ja poikahauki lekottelivat rantakaislikossa.
Pojan edestä mennä viipotti uistin.

- Äiti, mikä toi oli?

- Se oli se Rapalan eukko, jonka matkaan isäsi viime kesänä lähti

Saanko pestä kissan, Ville kysyi isältä.
Pese vaan, vastasi isä.

Ville poistui paikalta ja puolen tunnin päästä Ville palasi takaisin isän luokse.

Kissa kuoli, tokaisi Ville.
Mitä sinä teit sille, isä karjui.
Väänsin sen kuivaksi, sanoi Ville.

– Mikä on kissasi nimi?
– Se on Miau.
– Onko todella?
– Niin se ainakin sanoo, kun siltä kysyy.

Kirahvi sanoi:
- Minulla on pää aina pilvissä.

Siili sanoi:
- Minä olen aina piikikäs.

Possu kuunteli hetken ja sanoi:
- Minä olen niin sikamainen, että olen molempia yhtäaikaa.

Miksi mato ei halua mennä linnun kanssa naimisiin?
- Koska mato ei halua tulla syödyksi.

Muurahaiset olivat rakentaneet uuden ison keon, mutta valitettavasti siitä läheltä kulki norsujen kulkuväylä.

Joku norsuista poikkesi aina välillä kekoa tuhoamaan, ja siitäkös muurahaiset eivät tykänneet. Niinpä he päättivät tehdä asialle jotain...

Muurahaiset päättivät käydä norsun kimppuun, joten he kiipesivät pesän vierellä olevaan puuhun odottamaan norsua.

Ja eipä aikaakaan kun norsu taasen saapui, jolloin muurahaiset hyppäsivät sen niskaan kiinni.

Norsu hetken ravisteli itseään ja sen seurauksena yhtä muurahaista lukuunottamatta, kaikki muut putosivat maahan.

Yksi murkku oli kovasti tarrautunut norsun niskaan ja muut muurahaiset kannustivat tuota onnekasta:
- HYVÄ JASKA, KURISTA SE!

Miksi hyttysistä tulisi hyviä opettajia?
– Ne tekevät pistokokeita.

Oletko kiltti eläimille?
- Kyllä vain. Aina kun näen hyttysen, taputan sitä selkään.