


Yhteistyökumppanin mainos:


Oma pieru haisee aina parhaimmalta.
Mitä kuukautissuoja kirjoitti pierulle kiitosilmoitukseen?
Olet tuuli siipieni alla.
Miksi Ronaldo pieraisi?
- Koska halusi että yleisö tuulettaa.
Miksi pieru haisee?
– Että huonokuuloisetkin tietäisivät, milloin paukahti.
Pierut ovat kuin lapsia.
Omat eivät haittaa, mutta et voi sietää muiden.
Meneekö pieru hukkaan, jos ihmisellä ei ole hajuaistia?
– Ei, jos korvat on kunnossa.
Mummo oli menossa kauppakeskuksessa hissillä ylimpään kerrokseen, kun toisesta kerroksesta tuli hienosti pukeutunut nainen mukaan hissiin.
Mummo haisteli hänen hajuvettä, jolloin nainen sanoi:
- Dior 250 euroa.
Kolmannesta kerroksesta tuli toinen hieno nainen hissiin.
Mummo haisteli hänenkin hajuvettä, jolloin nainen sanoi:
- Schanelo 300 euroa.
Sen jälkeen mummo pieraisi oikein kovaa ja sanoi:
- Pirkka mämmi 1,95 euroa.
Pieru ajoi autolla. Kun pakoputki äänteli, pieru ihmetteli:
- Olenko jo näin ruosteisessa kunnossa.
Mitä pikkupieru tahtoi tehdä isona?
– Liittyä ilmavoimiin.
Asuipa aikoinaan eräässä arabivaltiossa hallitsijana sulttaani Ahmed.
Eräänä päivänä, kun hän oli rukoilemassa moskeijassa, häneltä pääsi kuuluva pieru. Se oli niin suuri pyhäinhäväistys, että Ahmed pakotettiin maanpakoon vielä samana päivänä.
Vuodet ja vuosikymmenet kuluivat. Sulttaani Ahmed, nyt jo vanha mies, oli ollut 40 vuotta maanpaossa ja hän päätti palata kotimaahansa, nähdäkseen tunnistaako häntä enää kukaan ja muistaako kukaan enää hänen noloa pieruaan moskeijassa.
Ahmed asteli vanhan kotikaupunkinsa katuja ja kukaan ei häntä enää tunnistanut.
Ahmed ajatteli:
- Hienoa. Nyt minua ei enää tunneta. Voin varmaan jäädä taas pysyvästi tänne asumaan.
Hyväntuulisesti vihellellen Ahmed ryhtyi juttusille erään basaarikauppiaan kanssa:
- Olen asunut pitkään muualla ja nyt päätin palata kotikaupunkiini. Täällä ei näemmä ole 40 vuoden aikana paljon muuttunut.
Siihen kauppias vastasi:
- No eipä juuri... Paitsi tuo moskeija. Se purettiin vuosikymmeniä sitten, samalla viikolla kun sulttaani Ahmed pieraisi.








