Juoppo ja kansanedustaja

Poimintoja aiheesta Politiikkavitsit

Kekkonen meni lähimpien alaistensa kanssa ravintolaan.

Tarjoilija:
- Mitäs presidentille saisi olla?

Kekkonen:
- Talon pippuripihvi, kiitos.

Tarjoilija:
- Entäs kasvikset?

Kekkonen:
- Kasvikset ottaa saman.

Miksi Martti Ahtisaari ei voi keväällä käyttää ulkona verkkopaitaa?
- Pikkulinnut luulevat häntä talipalloksi.

Hallitus lupasi, ettei sähkön hinnasta tarvitse olla huolissaan.

Se rauhoitti kansaa heti.

Nyt kaikki ovat huolissaan myös siitä, mitä hallitus lupaa seuraavaksi.

Urho Kekkosella oli 70-vuotiaana 40-vuotiaan kunto.

Niin huonossa kunnossa 40-vuotiaat olivat 70-luvulla.

Eräät naispoliitikot menivät lappiin keräilemään lakkoja. Aikansa vaellettuaan suolla, he eksyivät toisistaan.

Toinen naisista alkoi huudella kaveriaan nimeltä:
- Kulhia... Kulhia!

Kohta metsästä kuului lappalaismiehen vastaus:
- Tulhaan anthamaan... tulhaan anthamaan!

Mitä eroa on suomalaisella äänestäjällä ja spitaalisella?

- Spitaalista voi vetää nenästä vain yhden kerran.

Nainen istui junassa ja pyysi vastapäätä istuvaa matkustajaa nostamaan hänen vasemman jalkansa istuimelle.

Naapuri ajatteli että nainen on jotenkin vammautunut ja auttoi naisen jalan hellästi penkille lepäämään. Avulias naapuri haki naiselle myös lehden, sekä vielä kahviakin, kun niitäkin pyydettiin.

Tuota passaamista jatkui vielä jonkin aikaa, kunnes lopulta naapuri kysyi säälien, mikä naista oikein vaivaa.

Nainen vastasi:
- Minua? Ei mikään, minä olen vihervasemmistolainen.

Mikä on Annika-vampyyrin pahin painajainen?
- Marinoidut valkosipulinkynnet.

Elinkeinoministeri meni sukelluskurssille.
Ministeri kuitenkin valitti sukellusopettajalle, että hänen sukellusmaski menee koko ajan huuruun.

Vaikka sukellusopettaja neuvoi parhaansa mukaan, lopputulos oli kuitenkin se, että ministeri lopetti kurssin alkumetreillä.

Syynä oli se, että opettajan ohjeista huolimatta ministeri totesi, ettei hänellä koskaan ole tapana sylkeä lasiin.

Pääministeri Sipilä vieraili mielisairaalassa. Potilaat seisoivat pitkinä riveinä niiden käytävien varrella, joita myöten pääministeri kulki.

Sipilän ohittaessa potilasta, tämä aina kumarsi ja sanoi:
- Hyvää päivää! Kiitos hyvästä hallituksesta, herra pääministeri!

Ulko-oven vieressä rivin viimeisenä seisova mies kuitenkin vain nyökkäsi ja sanoi:
- Hyvää päivää.

Sipilä pysähtyi miehen eteen ja kysyi:
- Miksi sinä ainoana koko joukosta et kiittänyt hyvästä hallituksesta?

Mies siirteli hieman epävarmasti jalkojaan ja vastasi:
- Minä en ole hullu. Minä olen hoitaja.