


Yhteistyökumppanin mainos:


Miten Sauli Niinistö ja Joe Biden jakavat kylpyhuoneen?
- Sauli ottaa suihkun, Joe bideen.
Mitä yhteistä on poliitikoilla ja krokotiileillä?
- Suuri suu, muttei korvia.
Vasemmistolainen, demari ja vihreä tapasivat baaritiskillä.
Vasemmistolainen sanoi:
- Mä tarjoon, te maksatte.
Demari sanoi:
- Te maksatte mun juomapiikin.
Vihreä sanoi:
- Mä sovin juuri tuohon baaritiskille energiaremontin ja te saatte laskun siitä myöhemmin.
Tuntematon terroristijärjestö oli kaapannut panttivangeikseen valtion ylimmän johdon eli koko Sipilän hallituksen!
Terroristien vaatimuksena oli 100 miljoonaa euroa puhtaana käteen, tai sitten he valelevat kaapatut bensiinillä ja sytyttävät tuleen seuraavana aamuna klo 9.00.
Kansalaisjärjestöt organisoivat pikakeräyksiä ympäri kaupunkia saadakseen lunnaat kasaan määräaikaan mennessä.
Turussa kerääjä pysäytti kiireisen kulkijan ja pyysi osallistumista.
Ohikulkija sanoi:
- No totta kait jokaisen suomalaisen pitää osallistua tähän keräykseen! Paljonko ihmiset ovat keskimäärin antaneet?
Kerääjä vastasi:
- Yhdestä kolmeen litraan. Jotkut rekkaliikennöitsijät jopa viisi litraa!
Väyrynen ilmestyi tatskapuotiin ja ilmoitti haluavansa oikeaan otsalohkoonsa tosi ison, monimuotoisen, ruskean tatuoinnin.
Vähän asiaa ihmetellen ajeli tatuoitsia Väyryseltä tukan pois oikealta puolelta otsaa ja alkoi tatuoida siihen ison musteläiskän näköistä länttiä.
Parin tunnin kuluttua tatuointi oli valmis ja hirveän näköinen muodoton läiskä punersi vielä verestäen Väyrysen otsassa.
Kun Paavo kaiveli tiskillä lompsaansa maksaakseen, ei puodin pitäjä malttanut olla kysymättä, oliko Paavolla joku erityinen syy tatuoittaa tuollainen mitään tarkoittamaton läiskä loppuelämäkseen otsaansa.
Tähän Väyrynen vakavana:
- No, olimme taannoin Mihail Gorbatshovin kanssa illallisella keskustelemassa Suomen ja Neuvostoliiton suhteista ja puheenvuoroni jälkeen nousi Gorbatshov kunnioittavasti ylös tuolistaan, naputti omaa ruskeaa läikkäänsä otsassaan ja sanoi:
“...taitaa toveri Väyryseltä puuttua täältä jotain?“
Nainen istui junassa ja pyysi vastapäätä istuvaa matkustajaa nostamaan hänen vasemman jalkansa istuimelle.
Naapuri ajatteli että nainen on jotenkin vammautunut ja auttoi naisen jalan hellästi penkille lepäämään. Avulias naapuri haki naiselle myös lehden, sekä vielä kahviakin, kun niitäkin pyydettiin.
Tuota passaamista jatkui vielä jonkin aikaa, kunnes lopulta naapuri kysyi säälien, mikä naista oikein vaivaa.
Nainen vastasi:
- Minua? Ei mikään, minä olen vihervasemmistolainen.
Marinin jauhonkatkuisia ja hieman humalluttavia letkautuksia vaalitentissä:
- Urallani on ollut nousuja ja laskuja.
- Minulla on aivan puhtaat jauhot pussissa.
- En ota nokkiini, kovasti....
- Oikeilla jauhoilla tekee aina mieli leipoa piirakkaa ja toisinaan munkkeja.
- Rentoudun imuroimalla vapaa-aikana.
Mitä Stubb hihkaisi golfkentällä korkea-arvoiselle venäläiselle pelikaverilleen, hänen epäonnistuneen lähilyönnin jälkeen?
- Heh heh, nyt kyllä ryssit putin!
Poliittisten puolueiden ohjelmiin pitäisi saada samanlainen merkintä kuin elintarvikkeisiin:
- Parasta ennen vaaleja.
Puhelin soi…
– Sanna Marin
– Onko pääministerillä?
– En ole enää pääministeri, kuulemiin.
Hetken päästä puhelin soi uudelleen…
– Sanna Marin
– Onko pääministerillä?
– En ole enää pääministeri!
Taas menee hetki ja puhelin soi…
– Sanna Marin
– Onko pääministerillä?
– Kuulkaas nyt! Te olette soittaneet jo useita kertoja. Olen jokaisella kerralla
sanonut etten ole enää pääministeri!
– Ette niin, mutta kun se on niin kiva kuulla uudelleen ja uudelleen!











