Kaksi ruotsalaista poliisia ja sardiinipurkki

Poimintoja aiheesta Ruotsalaisvitsit

Miksi ruotsalaisilla on usein pää kipeä?
– Koska sairaus iskee yleensä kehon heikoimpaan kohtaan.

Laivan haaksirikossa henkiin jäi kuusi naista ja yksi mies. He onnistuivat pelastautumaan pienelle saarelle.

Aikaa kului, ja naiset alkoivat vaatia mieheltä aina vain lisää lempeä. Koko touhuun jo väsyneenä mies jakoi jokaiselle naiselle oman viikonpäivän. Sunnuntaina hän piti vapaata, kulki onnellisena saarella ja kalasteli.

Eräänä päivänä mies huomasi vähän matkan päässä jonkun uivan saarta kohti. Hän huomasi, että tulija oli mies.

Kun tulokas rantautui, meni mies iloisena tervehtimään tätä. Uusi mies sanoi:
- Hej, jag heter Erik Svensson.

Siihen mies tuumasi:
- Perkele! Siinä meni viimeinenkin vapaapäivä.

Kaksi ruotsalaista pinkoi henkensä edestä rataa pitkin junaa karkuun. Juna saavutti saavuttamistaan.

- Juostaan metsään!, sanoi toinen.

- Hölmö! Emmehän pääse junaa pakoon edes tässä, niin miten sitten tuolla ryteikössä!

Oletko kuullut ruotsalaisesta, jonka kirjasto paloi?
Molemmat kirjat menivät, eikä toista ollut edes vielä väritetty.

Miten kysytään Ruotsiksi, että onko sinulla jo jojo?
- Har du redan redanredan?

Ruotsalainen menee valittamaan marketin neuvontaan:
- Teidän juustopaketissanne luki, että sen viimeinen käyttöpäivä on 15. kesäkuuta.

Asiakasneuvoja kysyy:
- Mikäs siinä sitten on vikana?

Ruotsalainen:
- Se loppui jo kesäkuun kahdeksantena.

Mikä on maailman lyhin kirja?
– Ruotsalaiset sotasankarit

Miksi ruotsalainen tarvitsee Saharassa santapaperia?
- Käyttää sitä karttana.

Svantella ja Håkanilla oli sukset menneet perusteellisesti ristiin.

Svante murjotti olohuoneessa kädet puuskassa, kun Håkan pakkasi kassinsa ja valmistautui lähtemään.

Kenkiä sitoessaan Håkanilta pääsi pieni pieru. Svante siihen:

- Turha tässä vaiheessa enää mitään lentosuukkoja lähetellä!

Turkulaiset veljekset Sven ja Åke päättivät tehdä oikein kunnon metsästysreissun Afrikkaan. Matka varattiin ja reissupäivä koitti. Afrikan savanneille saavuttuaan veljekset päättivät hajaantua erikseen paremman saaliin toivossa. Vaikka Turusta olivatkin, sopivat kuitenkin pienenä varokeinona että jos jompikumpi joutuu hätään tai he eivät löydä toisiaan, niin ammutaan ilmaan ja näin toinen voi paikantaa toisen.

No päivä kului poikien etsiessä saalista kumpikin omalla tahollaan. Kun ilta sitten alkoi laskeutua savannin ylle ja julmat pedot heräilivät puskistaan, eivätkä veljekset olleet toisiinsa törmänneet, alkoi Sven hieman hätääntyä ja ampui ilmaan. Odotteli aikansa, mutta kun veikkaa ei näkynyt eikä kuulunut, hän päätti ampua uudestaan ilmaan. Taas kului pitkä tovi, eikä Åkesta havaintoakaan.

Juuri kun Sven oli ampumassa vielä kerran ilmaan, Åke ilmaantui paikalle kuin tyhjästä. Sven huokaisi hartaasti ja sanoi: ”Hyvä että tulit, minulla on enää yksi nuoli jäljellä.”