Kiertoilmaisuja pieremiselle

Poimintoja aiheesta Pieruvitsit

Perhe oli palaamassa Lieksan vaskiviikoilta ja oli kahvilla jossain baarissa.
Isoisä oli juuri syönyt suuren hampurilaisen runsaalla sipulilla, kun häneltä pääsi oikein tuhmansävyinen paukahdus.

- Mikä tuo oli? kysyi nuori tyttö kirkkaalla äänellä.

Hänen veljensä katseli ympärilleen ja sanoi:

- Kuulosti bassotorvelta, mutta haisee aivan isoisältä.

Mitä tapahtuisi jos olisit Uranuksen ytimessä ja planeetta päästäisi pierun?

- Lentäisit seuraavaan aurinkokuntaan!

Mikä lentää ja laulaa, eikä ole päätä eikä kaulaa?
– Pieru.

Pikku-Kalle matkusti isänsä kanssa junassa. Heitä vastapäätä nukkui mies, joka kuorsasi kovasti.

- Mitä tuo setä tekee? kysyi Pikku-Kalle.
- Setä se siinä sahailee hirsiä, vastasi isä.

Sitten nukkujalta pääsi pahuksenmoinen pieru.

- Olikos tuo sitten oksanpaikka? kysyi Pikku-Kalle.

Mikä on näkymätöntä ja haisee madoille?
Linnun pieru.

Valtteri Filppula pieraisi kaukalossa.
- Yleisö tuuletti.

Nainen meni lääkäriin vatsavaivojen takia. Lääkäri koputteli ja taputteli vatsaa ja totesi, että ei hätää, ilmavaivoja ne vain ovat.

Kuinkas sattuikaan, nainen synnyttikin sitten kaksoset. Eräänä päivänä hän käveli kaksosvaunujen kanssa kadulla.

Tuli sitten se aiemmin tutkinut lääkäri vastaan, kurkisti vaunuihin ja kysyi:
- Mitäs täällä sitten on?

Nainen tokaisi:
- Pari pientä pierua, myssyt päässä.

Kuulitko sokeasta ja sydänsärkyisestä skunkista?
Hän rakastui pieruun.

Pikku-Kallelta pääsi kesken ruokailun pieru.

- Mitä, et kai sinä paukuttele ruokapöydässä, äiti kauhistui.

- Täytyy myöntää, että niin meinasi käydä, Kalle tunnusti. Onneksi sain kuitenkin vedettyä sen takaisin niin, että ilma vaan korahti.

Jos aivastat ja pieraiset samanaikaisesti, kehosi ottaa kuvakaappauksen.