Kolmen naisen tuoksut hississä

Poimintoja aiheesta Pieruvitsit

Mies ja nainen alkoivat väitellä siitä, kumpi osaa pieraista kovemmin.

He päättivät ratkaista asian menemällä kontilleen lattialle, laittamalla perunajauhoa pyllyvakoon ja sitten arvioida kumpi saa aikaan isomman pölypilven.

Nainen sai tuplasti isomman pöllähdyksen aikaan!

Mies tuhahti pettyneenä:

- Epäreilua! Sä pieraisit kaksipiippuisella.

Mikä on Kirkasta ja haisee pahalle?
- Kirkan pieru

Pieru on kuin menestys.
Se häiritsee sinua vain silloin, kun se ei ole sinun.

Mitä pieru sano paskalle? pyyhkäisen pölyt paskan päältä.

Oma pieru haisee aina parhaimmalta.

Olin ravintolassa ja kun odotin ruokaani, minua alkoi pierettää.
Huomasin että musiikki soi tarpeeksi kovalla joten päästin vapauttavan pierun.
Sitten hoksasin että minulla olikin kuulokkeet päässä...

Mieheltä pääsi pieru ruokapöydässä aterioinnin päätteeksi.
- Olipa röyhkeää ruokaa, kun heti reiälle tuppaa!

Vanha mies ja hänen vaimonsa makasivat sängyssä ja olivat menemässä nukkumaan.

Muutaman minuutin hiljaisuuden jälkeen, vanha mies pieraisee ja sanoo:
- Yksi piste.

Vaimo kääntyy ja sanoo:
- Mistä hiivatista sinä oikein puhut?

Vanha mies vastaa:
- Pelaan pierufutista!

Muutaman minuutin kuluttua vaimo pieraisee ja sanoo:
- Maali! Peli on nyt tasoissa.

Viiden minuutin jälkeen, vanha mies pieraisee uudestaan ja sanoo:
- Maali! Johdan peliä 2-1!

Vaimo on häviöllä ja raivostunut, jonka seurauksena hän pinnistää ja pieraisee äänekkäästi:
- Tasoissa ollaan!

Paineet kiristyvät äärimmilleen ja vanha mies ei suostu häviämään. Hän pinnistää kovaa, mutta päästääkin vahingossa lusikallisen housuun.

Vaimo kuulee erikoisen äänen ja kysyy:
- Mikäs hiivatti tuo oikein oli?

Vanha mies vastaa:
- Se oli pillin ääni, siirrymme puoliajalle. Vaihdetaan puolia.

Meneekö pieru hukkaan, jos ihmisellä ei ole hajuaistia?
– Ei, jos korvat on kunnossa.

Asuipa aikoinaan eräässä arabivaltiossa hallitsijana sulttaani Ahmed.

Eräänä päivänä, kun hän oli rukoilemassa moskeijassa, häneltä pääsi kuuluva pieru. Se oli niin suuri pyhäinhäväistys, että Ahmed pakotettiin maanpakoon vielä samana päivänä.

Vuodet ja vuosikymmenet kuluivat. Sulttaani Ahmed, nyt jo vanha mies, oli ollut 40 vuotta maanpaossa ja hän päätti palata kotimaahansa, nähdäkseen tunnistaako häntä enää kukaan ja muistaako kukaan enää hänen noloa pieruaan moskeijassa. 

Ahmed asteli vanhan kotikaupunkinsa katuja ja kukaan ei häntä enää tunnistanut.

Ahmed ajatteli:
- Hienoa. Nyt minua ei enää tunneta. Voin varmaan jäädä taas pysyvästi tänne asumaan.

Hyväntuulisesti vihellellen Ahmed ryhtyi juttusille erään basaarikauppiaan kanssa:

- Olen asunut pitkään muualla ja nyt päätin palata kotikaupunkiini. Täällä ei näemmä ole 40 vuoden aikana paljon muuttunut.

Siihen kauppias vastasi:

- No eipä juuri... Paitsi tuo moskeija. Se purettiin vuosikymmeniä sitten, samalla viikolla kun sulttaani Ahmed pieraisi.