


Yhteistyökumppanin mainos:


Vankilan pastori meni jututtamaan Kallea, jolla oli pitkä tuomio.
Pastori:
- Nuori ystäväni, miksi sinäkin istut täällä?
Vanki:
- Jaa-a, totesi Kalle. Kun tuo ikkunaluukku on niin saatanan pieni.
Makkaravarkaan kiinni nappaaminen kaupassa, oli vartijalle helppo nakki.
Miksi vitsien kertominen on kielletty vankiloissa?
- Koska pelätään vankien puhkeavan vapauttavaan nauruun.
Tuomari tutki syytetyn papereita.
- Onpas teillä melkoinen rikosrekisteri. Murto, varkaus, pahoinpitely, ryöstö, raiskaus, raiskaus, raiskaus, raiskaus...
- Joo, mulla kesti aikansa ennen kuin tajusin, mihin kannattaa erikoistua.
Miksi rosvot eivät koskaan rokkaa kotona?
- Koska he käyvät muutenkin keikoilla.
Late tuli vankilassa uskoon.
- Ai kehen?
Mikä on pahinta vankilassa?
- Joutuu olemaan seepran puvussa eikä saa juosta vapaasti savannilla.
Murto-Ville valitti vankilan pastorille:
- On täysin naisten syytä, että olen taas täällä.
Pastori:
- Niin, viini, laulu ja naiset...
Vanki:
- Ei kun kaksi muijaa huomasi minut ikkunasta ja soitti poliisin paikalle.
- Miksi sinä jouduit tänne vankilaan?
- Jouduin monopoli-yhteiskunnan uhriksi.
- Miten niin, keititkö viinaa?
- Valtio ei sietänyt sitä, että minulla oli oma setelipaino.
Hintelä mies tuomittiin vankilaan. Kun hän saapui selliinsä, hän huomasi että hänen sellitoverinsa oli iso, pahanhajuinen ja karvainen äijä.
Iso ukko örisi:
- Leikitäänkö pikkumies kotia?
Tulokas änkytti peloissaan:
- Öö, l-l-leikitään vaan.
Iso ukko innostui:
- Kivaa! Haluutko olla mamma vai pappa?
Tulokas mietti asiaa hetken ja päätti että taitaa olla turvallisempaa olla isä.
Tulokas:
- Mä voisin olla vaikka pappa.
Iso ukko:
- Okei, tule pappa imemään mamman kyrpää!
En voinut uskoa että isäni, joka oli töissä kilpitehtaalla, oli varas.
Mutta kotona huomasin, että kaikki merkit viittasivat siihen.
Kaksi vankia keskusteli kopissansa:
- Mitä sinä olet oikein tehnyt?
- Varastin laihan lehmän ja sain siitä kolme kuukautta. Entäs sinä?
- Sieppasin kellon erään tyypin taskusta. Tyyppi huomasi sen, ja sain kaksi kuukautta.
Seurasi hetken hiljaisuus...
- Hei! paljonkos kello on? virkkoi lehmävaras.
- Näyttääpä olevan juuri lypsyaika, vastasi toinen.








