Kuinka sammuttaa lyhty

Poimintoja aiheesta Pieruvitsit

Frank pieraisi luokassa, joten hänen opettajansa heitti hänet ulos.
Kun hän istui luokan ulkopuolella, hän ei voinut lopettaa nauramista.

Rehtori kävelee ohi ja kysyy: Frank, miksi istut luokkahuoneesi ulkopuolella nauraen?

Frank vastaa, minä pieraisin luokassa, ja opettaja heitti minut ulos.

Rehtori kysyy häneltä uudestaan: No, miksi sitten naurat?

Frank sanoo: Nuo idiootit istuvat luokassa haistaen pieruni, kun itse olen ulkona raikkaassa ilmassa.

Miksi dinosauruksen pierua kutsutaan?
Räjähdykseksi menneisyydestä!

Miksi Ronaldo pieraisi?
- Koska halusi että yleisö tuulettaa.

Pahinta on, kun luulee, että tulee kuiva pieru, mutta tuleekin vetelä paska...

Mikä on terävintä maailmassa?
- Pieru! Se tulee kevyesti läpi kaksista housuista, eikä tee reikää.

- Hei, otatko kesäkeittoa?
- En voi, saan siitä ilmavaivoja.
- Ikävä kuulla.
- Kyllä sitä vielä kuuntelee, mutta haju on ihan kamala.

Minkä takia pierussa on äänen lisäksi haju?
– Se on kuuroja varten.

Mies ja nainen alkoivat väitellä siitä, kumpi osaa pieraista kovemmin.

He päättivät ratkaista asian menemällä kontilleen lattialle, laittamalla perunajauhoa pyllyvakoon ja sitten arvioida kumpi saa aikaan isomman pölypilven.

Nainen sai tuplasti isomman pöllähdyksen aikaan!

Mies tuhahti pettyneenä:

- Epäreilua! Sä pieraisit kaksipiippuisella.

Ennen yskittiin peittääkseen pierua nyt pieretään peittääkeen yskää

Mistä tietää että on kova hätä?
- Siitä että kakka ei enää koputa, vaan kurkkii jo poskien välistä

Asuipa aikoinaan eräässä arabivaltiossa hallitsijana sulttaani Ahmed.

Eräänä päivänä, kun hän oli rukoilemassa moskeijassa, häneltä pääsi kuuluva pieru. Se oli niin suuri pyhäinhäväistys, että Ahmed pakotettiin maanpakoon vielä samana päivänä.

Vuodet ja vuosikymmenet kuluivat. Sulttaani Ahmed, nyt jo vanha mies, oli ollut 40 vuotta maanpaossa ja hän päätti palata kotimaahansa, nähdäkseen tunnistaako häntä enää kukaan ja muistaako kukaan enää hänen noloa pieruaan moskeijassa. 

Ahmed asteli vanhan kotikaupunkinsa katuja ja kukaan ei häntä enää tunnistanut.

Ahmed ajatteli:
- Hienoa. Nyt minua ei enää tunneta. Voin varmaan jäädä taas pysyvästi tänne asumaan.

Hyväntuulisesti vihellellen Ahmed ryhtyi juttusille erään basaarikauppiaan kanssa:

- Olen asunut pitkään muualla ja nyt päätin palata kotikaupunkiini. Täällä ei näemmä ole 40 vuoden aikana paljon muuttunut.

Siihen kauppias vastasi:

- No eipä juuri... Paitsi tuo moskeija. Se purettiin vuosikymmeniä sitten, samalla viikolla kun sulttaani Ahmed pieraisi.

De var kucku de, sanoi käki, kun pierun päästi.