Kuolinilmoitus Laihian sanomissa

Poimintoja aiheesta Laihialaisvitsit

Suuri laihialainen yritys järjesti työntekijöilleen kilpailun, jossa se lupasi 100 € palkkion parhaan säästövinkin keksineelle työntekijälleen.

Kilpailun voitti työntekijä, joka ehdotti palkkion puolittamista 50 euroon.

Mitä lukee Laihian linja-autoaseman kellon alla?

- Vain matkustajille.

Tuohtunut laihialainen soitti naapurin puhelimesta Apu-lehden toimitukseen ja sanoi, että jos ette lopeta niiden laihialaisvitsien julkaisua, niin en koskaan enää lainaa lehteä naapurista.

Laihialainen pariskunta oli voittanut loton päävoiton, useita miljoonia euroja.

Voiton jälkeen emäntä kysyi huolestuneena mieheltään:

- Mitä ihmettä me nyt tehdään noiden kerjuukirjeiden kanssa?

Isäntä vastasi:

- Eiköhän vaan jatketa ihan entiseen malliin. Vie ne kirjeet mennessäsi postiin!

Vanha muori kertoi tyttärelleen, että hänen viimein toiveensa olisi, että hänen sukanvarteen säästämänsä rahat laitetaan hänen mukaansa hautaan.
Hautajaisissa arkku laskettiin hautaan ja muorin tytär heitti lompakon arkun päälle.

Tyttären sisko:
– Toteutit siis hänen toiveensa?

Tytär:
– Siirsin hänen rahansa omalle tililleni, mutta kirjoitin hautaan heittämääni lompakkoon shekkejä, joilla hän voi nostaa omat rahansa kun tarvitsee.

Laihialainen mies makasi tuskissaan vuoteessa ja teki selvästi kuolemaa.

Vaimo katseli häntä ivallisesti ja sanoi:
- Olisit ees tään kerran tuhulannut vitosen ja ostanu se nelivärise sienikirjan.

Minkälainen on Laihialainen rasvaimu?
- Bertta (120kg) ottaa suihin.

Miksi laihialaiset ajavat vasemmalla kaistalla?
- Ettei oma kaista kuluisi.

Laihialaismies nuukaili juuston kanssa ja tulosti kuvan juustosta, jonka laittoi luttaan eli
hiirenloukkuun.

Seuraavana päivänä loukussa oli kiinni kuva hiirestä.

Eräs laihialainen konsultti oli toiminut innokkaasti henkilökunnan vähentämiseksi monessa yrityksessä.

Kuolema korjasi hänet ennen aikojaan ja hautajaisia sitten pidettiin. Kun arkkua lähdettiin kantamaan ulos siunauskappelista, arkusta kuului koputusta ja heikko ääni kysyi:

- Mitäs miehiä te olette?
- Ollaanpahan vaan ruumiinkantajia.
- Montako teitä on?
- Kuusi, kuten aina.
- Kaksi pois, kyllä se menee neljälläkin.