Laihialainen Google

Poimintoja aiheesta Laihialaisvitsit

Miten tehdään Laihialainen kotikalja?
- Otetaan hiiva suuhun ja mennään kellariin käymään.

Kaksi kaverusta joi pontikkaa Laihialla, kunnes yhtäkkiä paikalle tuli poliisi.

Poliisi sanoi:
- En pidätä teitä, jos annatte ne rahat, joilla tuon pontikan teitte.

Kaverukset olivat vaiti.

Poliisi:
- Eikö sana kuulu? Joudun pidättämään teidät.

Ensimmäinen kaveri totesi:
- Eihän me nyt niin suurta summaa oltaisi pontikkaa pantu. Me varastettiin noi kyläkaupalta.

Toinen kaveri:
- Niin, onneksi me ei taidettu kertoa, että kyläkaupan kauppias varasti noi pontikat sulta.

Mitä laihialainen namusetä sanoo?
– Haluaako lapsi ostaa karkkia?

Laihialaispariskunta lomaili Alpeilla. Siellä heidät yllätti lumivyöry ja heidän mökkinsä hautautui hankeen.

Parin päivän kuluttua kuului koputusta:
- Täällä Punainen risti, onko siellä ketään?

Laihialaispariskunta vastasi:
- Menkää pois, olemme jo antaneet keräykseen rahaa.

Laihialainen kansanviisaus:
- Rahasi riittävät vaikka loppuiäksesi kunhan et osta mitään.

Mitä lukee Laihian linja-autoaseman kellon alla?

- Vain matkustajille.

Laihialainen kuoli ja omaiset lähetti kuolinilmoitusta lehteen:

- “Kauko Nuukala kuollut “

Laihian Sanomista kerrottiin omaisille, että ilmoitus on liian lyhyt. Siinä pitää olla vähintään viisi sanaa.

Pian tuli korjattu kuolinilmoitus:

- “Kauko Nuukala kuollut. Mopo myytävänä.“

Laihialainen tulee grillikioskille ja kyselee grilliruokien hintoja.
Kyseltyään ensin ruokien hintoja hän kysyy vielä sinapin ja ketsupin hintoja, johon grillimyyjä vastaa, että mausteet ovat ilmaisia.
Laihialainen sitten vastaa tähän että hän ottaa kilon ketsuppia ja kilon sinappia mielellään kotipakettiin.

Laihian emäntä meni Vaasassa pankkiin rahaa nostamaan.

Ruotsinkielinen kasööri sanoi hänelle:
- En mine anta ennenkö näyttä kvitto.

Emäntä koetti selittää, että kyllä se raha nyt muutenkin sopisi antaa, mutta kasööri vakuutti:
- En anta ennenkö näyttä kvitto! 

Koska ei muu auttanut, emäntä pyllisti ja heitti helmat korviin.

Neljä laihialaista matkustivat junalla Vaasaan. He ostivat kuitenkin vain yhden matkalipun ja jakoivat hinnan neljään osaan. Junan lähdettyä he menivät sitten kaikki neljä junan vessaan.

Hetken kuluttua konduktööri koputti junan vessan ovea ja kysyi matkalippuja.
Yksi laihialaisista sitten työnsi junalipun junan vessan oven alta ja konduktööri leimasi lipun ja työnsi sen takaisin vessaan.

Kun Vaasasta lähdettiin paluumatkalle Laihialle yksi laihialaisista sanoi ettei tule enää mukaan vessaan vaan aikoo matkustaa ihan ilmaiseksi. Perillä Laihialla muut ihmettelivät kuinka hän oli pystynyt matkustamaan ilmaiseksi.
– Se oli helppoa. Menin koputtamaan junan vessan ovelle ja kysyin matkalippuja.