


Mainos:


Laihialla on oikeasti olemassa oleva paikallinen nähtävyys ”Nuukuuren museo”, mikä on maanantaisin kiinni.
Laihian laitamilta muuvan pariskunta tuli kerran tutustumaan museoon. Sattui vaan olemaan se maanantai.
Siihen pariskunnan emäntä totesi:
- Olipa hyvä, että oli maanantai. Säästettiin pääsylippujen hinta.
Laihialainen mies oli kuolemaisillaan ja hänen ainoa poikansa oli sairas vuoteen vieressä.
Mies pyysi kynttilää. Aikansa pengottuaan poika löysi kynttilän ja sytytti sen.
Poika huomasi että oli vielä jotakin tekemistä ja sanoi isälleen:
- Jos lähtö tuloo kun oon ulkona, niin puhalla kynttilä sammuksiin viimeisellä henkäyksellä.
Mitä Laihialainen tekee kun hänen keittoonsa lentää kärpänen.
– Ottaa kärpäsen keitosta ja alkaa huutamaan sille ”Sylje se ulos, sylje se ulos”
Eräs laihialainen konsultti oli toiminut innokkaasti henkilökunnan vähentämiseksi monessa yrityksessä.
Kuolema korjasi hänet ennen aikojaan ja hautajaisia sitten pidettiin. Kun arkkua lähdettiin kantamaan ulos siunauskappelista, arkusta kuului koputusta ja heikko ääni kysyi:
- Mitäs miehiä te olette?
- Ollaanpahan vaan ruumiinkantajia.
- Montako teitä on?
- Kuusi, kuten aina.
- Kaksi pois, kyllä se menee neljälläkin.
Vanha muori kertoi tyttärelleen, että hänen viimein toiveensa olisi, että hänen sukanvarteen säästämänsä rahat laitetaan hänen mukaansa hautaan.
Hautajaisissa arkku laskettiin hautaan ja muorin tytär heitti lompakon arkun päälle.
Tyttären sisko:
– Toteutit siis hänen toiveensa?
Tytär:
– Siirsin hänen rahansa omalle tililleni, mutta kirjoitin hautaan heittämääni lompakkoon shekkejä, joilla hän voi nostaa omat rahansa kun tarvitsee.
Laihialainen emäntä kysyy isännältä:
- Paljonko kello on?
Johon isäntä:
- Se on saman verran kun eilen tähän aikaan, meillä kun kello pysähtyy vuorokaudeksi ettei se kulu.
Laihialaispoika innostui naimisiinmenosta niin, että meni ostamaan rasian hedelmäpastilleja!
Hääpäivän iltana hän sitten avasi sen, antoi morsialleen yhden, otti itse yhden, sulki rasian ja laittoi piironginlaatikkoon.
Sanoi sitten:
- Loput säästetähän kakaroolle.
Laihialainen pariskunta oli voittanut loton päävoiton, useita miljoonia euroja.
Voiton jälkeen emäntä kysyi huolestuneena mieheltään:
- Mitä ihmettä me nyt tehdään noiden kerjuukirjeiden kanssa?
Isäntä vastasi:
- Eiköhän vaan jatketa ihan entiseen malliin. Vie ne kirjeet mennessäsi postiin!
Laihialaiskaveri oli ostanut pimeän pullon.
Tuttavan kanssa sitten juopottelemaan ruvetessa, kuitenkin alkoi epäilyttämään epämääräisen pullon todellinen sisältö.
- Kaadetaan litkut varmuudeksi maahan.
- Älä ihmeessä, annetaan pullo sokealle enolle!
Mistä tietää keväällä kottaraisparven nähdessään että menevät Laihialle
- Lentävät pönttö selässä.
Laihialaisisäntä tapasi kylän raitilla miehen, joka pelasti hänen poikansa hukkumasta Laihianjokeen.
– ”Sinäkö se pelastit poikani hukkumasta?”
johon pelastaja sitten vastasi:
– Juu, minä se olin.
Isäntä jatkoi sitten, että
–”Sitä minä vaan että missä sen pojan pipo on?”
Laihialaispariskunta lomaili Alpeilla. Siellä heidät yllätti lumivyöry ja heidän mökkinsä hautautui hankeen.
Parin päivän kuluttua kuului koputusta:
- Täällä Punainen risti, onko siellä ketään?
Laihialaispariskunta vastasi:
- Menkää pois, olemme jo antaneet keräykseen rahaa.








