Li Andersson parturissa hiusten leikkuussa

Poimintoja aiheesta Politiikkavitsit

Amerikkalainen kertoi suomalaiselle kotimaastaan:
- We have Donald Trump, Bob Hope and Johnny Cash.

Suomalainen kertoi vuorostaan amerikkalaiselle:
- We have Sanna Marin, no hope and no cash.

Timo Soini oli ulkoministeriaikanaan myös viikon työmatkalla Japanissa. Hän oli matkallaan enemmän kuin tyytyväinen.

Hänellä oli huoneena hulppea sviitti jossa hän saattoi rauhassa lepäillä. Häntä ei esimerkiksi vaivattu millään tyhjänpäiväisillä virallisilla tapaamisilla, kokouksilla tai tutustumiskäynneillä eri kohteisiin.

Ruokaa ja upeita aterioita sen sijaan kannettiin hänen eteensä pitkin päivää...

Matkaviikon päättyessä eräs japanilaisista isännistä lähestyi Soinia hienotunteisesti kysyen:

- Milloin mestari on oikein aikeissa otella?

Mikä on Putinin ja muurahaisen ero?
- Toinen on paskiainen ja toinen kusiainen.

Kerjäläisryhmä käveli huonokuntoista tietä joka oli erään sillan kohdalla aivan romahduspisteessä ja kerjäläiset alkoivat huutaa apua.

Muuan politiikko käveli ohi ja huusi:
- Teitä ei tueta! Antaa romahtaa vaan.

Millaista on hallitustyö?
- Ministerit istuvat, järki seisoo, asiat makaa, palkka juoksee.

Poliittisten puolueiden ohjelmiin pitäisi saada samanlainen merkintä kuin elintarvikkeisiin:
- Parasta ennen vaaleja.

Mikä saari ei pysy paikallaan?
- Ahtisaari.

Mikä on Annika-vampyyrin pahin painajainen?
- Marinoidut valkosipulinkynnet.

Pääministeri Sipilä vieraili mielisairaalassa. Potilaat seisoivat pitkinä riveinä niiden käytävien varrella, joita myöten pääministeri kulki.

Sipilän ohittaessa potilasta, tämä aina kumarsi ja sanoi:
- Hyvää päivää! Kiitos hyvästä hallituksesta, herra pääministeri!

Ulko-oven vieressä rivin viimeisenä seisova mies kuitenkin vain nyökkäsi ja sanoi:
- Hyvää päivää.

Sipilä pysähtyi miehen eteen ja kysyi:
- Miksi sinä ainoana koko joukosta et kiittänyt hyvästä hallituksesta?

Mies siirteli hieman epävarmasti jalkojaan ja vastasi:
- Minä en ole hullu. Minä olen hoitaja.

Vasemmistoliiton pitkäaikainen avustaja pyysi Li Anderssonilta palkkiokseen valtion virkaa.

Andersson pahoitteli:

- Juuri nyt ei ole sopivia valtion virkoja avoinna... Mutta, me voimme perustaa komitean tutkimaan, miksei sopivia virkoja ole, ja sinä saat sen komitean puheenjohtajan viran.