Li Andersson parturissa hiusten leikkuussa

Poimintoja aiheesta Politiikkavitsit

Miltä Suomi tuntuu ilman Marinia?
- Orvolta.

Pääministeri Sipilä oli maaseudulla vihkimässä uutta vanhainkotia.

Paikallinen vaari, entinen aktiivimaalaisliittolainen, pudisteli ministerin kättä ja sanoi:
- Jos minulla olisi valtaa, niin antaisin teille erään asian, joka on hyvin lähellä sydäntäni.

Ministeri myhäili hyvillään:
- Jaa-a... Mikähän se mahtaisi olla?

Vaari:
- Veritulppa.

Miten nuhainen Sauli Niinistö vastaa puhelimeen?
- Sauli Diidistö.

Poliitikko on kuin akrobaatti.
Kun sanoo yhtä ja tekee toista,
on keskimäärin tasapainossa.

Marin, Saarikko, Ohisalo ja muut kyseisen hallituksen ministerit olivat lentokonematkalla samassa koneessa, mutta kesken matkan kone syöksyi maahan ja tuhoutui. Ketkä pelastuivat?

- Suomen kansa.

Mitä Putinin pitäisi rakentaa voittaakseen sodan?
- Kasino. Nimittäin talo voittaa aina.

Kun Sanna Marinilta loppui yökerhossa vauhti, niin hän tarvitsi Uuttavirtaa.

Marinin jauhonkatkuisia ja hieman humalluttavia letkautuksia vaalitentissä:

- Urallani on ollut nousuja ja laskuja.

- Minulla on aivan puhtaat jauhot pussissa.

- En ota nokkiini, kovasti....

- Oikeilla jauhoilla tekee aina mieli leipoa piirakkaa ja toisinaan munkkeja.

- Rentoudun imuroimalla vapaa-aikana.

Mitä Ana Risquetin isä sanoi kun Urpo Leppänen tuli pyytämään Anan kättä?

”Saat Anan, Urpo.”

Väyrynen ilmestyi tatskapuotiin ja ilmoitti haluavansa oikeaan otsalohkoonsa tosi ison, monimuotoisen, ruskean tatuoinnin.

Vähän asiaa ihmetellen ajeli tatuoitsia Väyryseltä tukan pois oikealta puolelta otsaa ja alkoi tatuoida siihen ison musteläiskän näköistä länttiä.

Parin tunnin kuluttua tatuointi oli valmis ja hirveän näköinen muodoton läiskä punersi vielä verestäen Väyrysen otsassa.

Kun Paavo kaiveli tiskillä lompsaansa maksaakseen, ei puodin pitäjä malttanut olla kysymättä, oliko Paavolla joku erityinen syy tatuoittaa tuollainen mitään tarkoittamaton läiskä loppuelämäkseen otsaansa.

Tähän Väyrynen vakavana:

- No, olimme taannoin Mihail Gorbatshovin kanssa illallisella keskustelemassa Suomen ja Neuvostoliiton suhteista ja puheenvuoroni jälkeen nousi Gorbatshov kunnioittavasti ylös tuolistaan, naputti omaa ruskeaa läikkäänsä otsassaan ja sanoi:
“...taitaa toveri Väyryseltä puuttua täältä jotain?“