Mahottoman kallis pieru

Poimintoja aiheesta Pieruvitsit

Taivaalta kuului pieru jos toinenkin. Kuka se oli?

- Minä.

- Kuka minä?

- Ilmalaiva!

Pikku-Kalle matkusti isänsä kanssa junassa. Heitä vastapäätä nukkui mies, joka kuorsasi kovasti.

- Mitä tuo setä tekee? kysyi Pikku-Kalle.
- Setä se siinä sahailee hirsiä, vastasi isä.

Sitten nukkujalta pääsi pahuksenmoinen pieru.

- Olikos tuo sitten oksanpaikka? kysyi Pikku-Kalle.

Mies ja nainen alkoivat väitellä siitä, kumpi osaa pieraista kovemmin.

He päättivät ratkaista asian menemällä kontilleen lattialle, laittamalla perunajauhoa pyllyvakoon ja sitten arvioida kumpi saa aikaan isomman pölypilven.

Nainen sai tuplasti isomman pöllähdyksen aikaan!

Mies tuhahti pettyneenä:

- Epäreilua! Sä pieraisit kaksipiippuisella.

Mikä sinusta tulee isona, kysyttiin pierulta.

- Leija.

- Miksi leija?

- Jotta leijailisin taivaalla tuulen mukana.

Kaikki piereskelyn ystävät ovat naureskelevat uudesta trendistä, joka lisääntyy.

Nimittäin pieruja on alettu syyttää vaikka mistä, ja väitetään hauskojen pierujen jopa tuhoavan koko Maan!

Eläimille on suunniteltu pierunestolääkitystä. Ihmisille on myös suunnitteilla piereskelyvero.

Monet eläinten ja pierujen kannattajat ovatkin päättäneet piereskellä ihan kuin ennenkin ja suunnittelevat suurta yhteispierua niiden ihmisten nenän edessä, jotka millään tavoin loukkaavat oikeutta piereskellä.

Kolme naista oli hississä ja tuoksuja levisi ilmapiiriin.

Ensimmäinen nainen sanoi:
- Tuoksuni on Chanel Coco Mademoiselle ja maksoi kymmeniä euroja.

Toinen nainen:
- Minun tuoksuni on Guerlain Shalimar ja hiukan edullisempi edellistä.

Kolmannelta naiselta pääsi äänekäs pieru, jonka jälkeen hän totesi:
- Tuoksu on kaalisoppaa lautasellinen ja hinta noin yhden euron.

Pieru kysyi tomaatilta erityiskykyä.

Tomaatti siihen:
- Minä punastun helposti. Mikä sinun erityiskykysi on?

Pieru:
- Olen läsnä, vaikka minua ei nähtäisi.

Mikä pääsee housujen läpi tekemättä reikää?
- Pieru!

Prööt sanoi aasi, kun pieraisi.

Asuipa aikoinaan eräässä arabivaltiossa hallitsijana sulttaani Ahmed.

Eräänä päivänä, kun hän oli rukoilemassa moskeijassa, häneltä pääsi kuuluva pieru. Se oli niin suuri pyhäinhäväistys, että Ahmed pakotettiin maanpakoon vielä samana päivänä.

Vuodet ja vuosikymmenet kuluivat. Sulttaani Ahmed, nyt jo vanha mies, oli ollut 40 vuotta maanpaossa ja hän päätti palata kotimaahansa, nähdäkseen tunnistaako häntä enää kukaan ja muistaako kukaan enää hänen noloa pieruaan moskeijassa. 

Ahmed asteli vanhan kotikaupunkinsa katuja ja kukaan ei häntä enää tunnistanut.

Ahmed ajatteli:
- Hienoa. Nyt minua ei enää tunneta. Voin varmaan jäädä taas pysyvästi tänne asumaan.

Hyväntuulisesti vihellellen Ahmed ryhtyi juttusille erään basaarikauppiaan kanssa:

- Olen asunut pitkään muualla ja nyt päätin palata kotikaupunkiini. Täällä ei näemmä ole 40 vuoden aikana paljon muuttunut.

Siihen kauppias vastasi:

- No eipä juuri... Paitsi tuo moskeija. Se purettiin vuosikymmeniä sitten, samalla viikolla kun sulttaani Ahmed pieraisi.