


Yhteistyökumppanin mainos:


Brezhnev meni aamulla Kremlin parvekkeelle tervehtimään aurinkoa:
- Hyvää huomenta, toveri aurinko!
Ja aurinko vastasi:
- Hyvää huomenta, toveri pääsihteeri!
Illalla Brezhnev meni taas Kremlin parvekkeelle.
- Hyvää yötä, toveri aurinko!
Ja aurinko vastasi:
- Haista sinä Leonid paska, minä olen lännessä nyt!
Mikä on Annika-vampyyrin pahin painajainen?
- Marinoidut valkosipulinkynnet.
Nainen istui junassa ja pyysi vastapäätä istuvaa matkustajaa nostamaan hänen vasemman jalkansa istuimelle.
Naapuri ajatteli että nainen on jotenkin vammautunut ja auttoi naisen jalan hellästi penkille lepäämään. Avulias naapuri haki naiselle myös lehden, sekä vielä kahviakin, kun niitäkin pyydettiin.
Tuota passaamista jatkui vielä jonkin aikaa, kunnes lopulta naapuri kysyi säälien, mikä naista oikein vaivaa.
Nainen vastasi:
- Minua? Ei mikään, minä olen vihervasemmistolainen.
Kuka on Anne Kalmarin paras ystävä?
- Minna Mustekala.
Mikä on poliitikon paradoksi?
- Puolet ammatista on puhumista asioista, joista ei tiedä mitään, ja toinen puoli vaikenemista siitä minkä tietää.
Härmäläinen isä sanoi yli 30-vuotiaalle pojalleen:
- Olis sun jo aika mennä naimisiin.
Poika vastasi:
- Kihloossa ollaan ja naimisiin mennään kahren viikon päästä.
Isä uteli:
- Ja kuka se sun valittusi on?
Poika:
- Naapurin Petteri.
Isä huusi kauhuissaan:
- Ja et perkele mene, se on demari!
Puhelin soi…
– Sanna Marin
– Onko pääministerillä?
– En ole enää pääministeri, kuulemiin.
Hetken päästä puhelin soi uudelleen…
– Sanna Marin
– Onko pääministerillä?
– En ole enää pääministeri!
Taas menee hetki ja puhelin soi…
– Sanna Marin
– Onko pääministerillä?
– Kuulkaas nyt! Te olette soittaneet jo useita kertoja. Olen jokaisella kerralla
sanonut etten ole enää pääministeri!
– Ette niin, mutta kun se on niin kiva kuulla uudelleen ja uudelleen!
Marinin vaalilupaus:
- Meillä on aina puhtaat jauhot pussissa.
Mikä on Keinäsen kauppalista?
-Oivariini, Margariini, Ingmariini ja Sannamariini
Pääministeri Sipilä vieraili mielisairaalassa. Potilaat seisoivat pitkinä riveinä niiden käytävien varrella, joita myöten pääministeri kulki.
Sipilän ohittaessa potilasta, tämä aina kumarsi ja sanoi:
- Hyvää päivää! Kiitos hyvästä hallituksesta, herra pääministeri!
Ulko-oven vieressä rivin viimeisenä seisova mies kuitenkin vain nyökkäsi ja sanoi:
- Hyvää päivää.
Sipilä pysähtyi miehen eteen ja kysyi:
- Miksi sinä ainoana koko joukosta et kiittänyt hyvästä hallituksesta?
Mies siirteli hieman epävarmasti jalkojaan ja vastasi:
- Minä en ole hullu. Minä olen hoitaja.











