


Yhteistyökumppanin mainos:


Neil Armstrongin tunnetut ensimmäiset sanat kuussa tietänee jokainen.
Vähemmän tunnettua on se mitä Neil sanoi seuraavaksi:
- Good luck mr. Gorsky.
Asiasta kysyttiin Neil:iltä moneen kertaan ja Neil kieltäytyi vastaamasta, kunnes vähän ennen kuolemaansa lopulta paljasti mitä tarkoitti.
Neil Asui aikanaan lapsena Gorskyn pariskunnan viereisessä talossa ja kuuli kerran pariskunnan railakkaan riidan avoimesta ikkunasta ja rouva Gorskyn huutavan miehelleen:
- Voit unohtaa kaikki aviolliset nautinnot kunnes tuo naapurin kakara kävelee kuussa!
Monet ihmiset kulkevat menopeleillä, mutta työkseen ajoneuvoja ajavat kulkevat tulopeleillä.
Miksi Tolkien kuvaa kirjoissaan puukansaa niin yksityiskohtaisesti?
- Jotta tietäisimme Entistä enemmän.
Älä pilkkaa pippeliä,
pikkustakaa paheksu,
leivo lerppa leveämmäks,
vaik ois vajaan vaaksan,
vatkaa vartta vanhempaaki,
vaik ois veltonlainen,
päästä pukil puikulainen,
tahi taltta takkuvarsi,
älä naura nakkiloille,
hihittele hintelille,
anna aina aulihisti,
vaik ois kanki karumpiki,
niin saat jormaa jatkossaki,
ilokauhaa irmalles,
nii ei puute pönkän paina,
ain on römpsäl räpeltäjä.
Kaksi liikemiestä, Hannes ja Toivo, kävelivät kadulla.
Hannes huomasi maassa koiran paskan ja tarjosi Toivolle 100 euroa, jos hän haukkaisi siitä palasen.
Toivo mittaili torttua hetken, ja yllytyshenkisenä otti suupalallisen paskaa ja söi sen.
Hannes antoi satasen Toivolle ja kaverukset jatkoivat matkaa.
Edettiin siinä pari korttelia ja nyt Toivo huomasi maassa koiran jätöksen. Tällä kertaa hän puolestaan tarjosi Hannekselle 100 euroa, jos tämä haukkaisi paskaa.
Hannes tuumaili hetken ja ajatteli, että saapahan rahansa takaisin ja nieli suupalan koiran kakkaa.
Toivo maksoi Hannekselle sovitun satasen, ja liikemiehet jatkoivat kulkua.
Korttelin päästä Toivo pysähtyi ja tokaisi:
- Ei jumalauta, tajusitko että me molemmat syötiin koiranpaskaa, eikä kumpikaan edes netonnut siitä yhtään mitään.
Hanneksella oli kokeneena liikemiehenä tietenkin vastaus valmiina:
- Mutta tehtiin sentään kaksisataa liikevaihtoa!
Ja noin tyytyväisenä miehet jatkoivat matkaansa.
Ovelta-ovelle myyjä kierteli asuinaluetta ja kysyi erään talon omistajalta, että tarvitseeko halkoja ja klapeja.
Siihen talon isäntä vastasi, että ei tarvita tällä hetkellä ja että pihalta löytyy iso pino polttopuuta.
Seuraavana aamuna oli talon pihalta halkopino ja klapit hävinneet.
Miksi banaani itki bussissa?
- Koska sipuli istui vieressä.
Vuoden 1000 ja risat tienoilla joukko Ruotsissa ryöstöretkellä olleita suomalaisia joutui ruotsalaisten viikinkien vangeiksi.
Kuningas Eerik Verinen tuumi mitä tehdä. Helpointa olisi panna päät poikki tai myydä vangit orjiksi. Kuningas ajatteli kuitenkin, että hän voisi suojata valtakuntaansa suomalaisten rosvoretkiltä kiduttamalla näitä ennenkuulumattoman kauhealla tavalla. Sitten heidät voisi päästää kotiin varoittavina esimerkkeinä.
Kuningas Eerik Verinen kutsui luokseen pääkiduttajansa Orm Kyysilmän määräten tämän suunnittelemaan kaikkia entisiä hirveämmän kidutuslaitteen.
Laite valmistui aikanaan. Siinä oli avanto ja rannalle rakennettu pieni hirsimökki, jossa oli tuliseksi kuumennettu kivikasa ja lautatelineet. Lautatelineillä oli kasa oksakimppuja, jotka oli tuotu lampaille varatusta kerppuvarastosta.
Kidutus alkoi kuningas Eerik Verisen edessä. Suomalaiset pakotettiin riisuutumaan ja ajettiin keihäillä pistellen lautatelineille. Kivikasalle heitettiin vettä, jolloin suomalaiset olivat läkähtyä höyryyn. Savun ja höyryn seassa heidän oli pakko ruoskia toisiaan oksakimpuilla.
Vähän ajan kuluttua suomalaiset ajettiin kuumuudesta avantoon uimaan. Muutamat pakotettiin jopa pyörimään lumessa. Sitten suomalaiset ajettiin taas kuumaan hirsipirttiin ruoskimaan toisiaan ja sieltä jälleen avantoon.
Näin jatkettiin kymmenkunta kertaa. Kun kidutus loppui ja vähissä hengissä olevat suomalaiset lähetettiin uhkausten saattelemina kotiin, kuningas Eerik Verinen otti ranteestaan kultarenkaan, antoi sen Ormille ja sanoi:
- Mainiota työtä! Tätä opetusta suomalaiset eivät tule unohtamaan ainakaan tuhanteen vuoteen!
Kenenkä nimeä ei osattu päättää?
- PasiAnssi
Vanha Neuvostoliittolainen partahöylä oli niin nerokas, ettei siinä tarvinnut edes vettä eikä partavaahtoa:
Vesi tuli silmistä ja vaahto suupielistä.











