Mikä on terävintä maailmassa?

Poimintoja aiheesta Pieruvitsit

Mummo oli menossa kauppakeskuksessa hissillä ylimpään kerrokseen, kun toisesta kerroksesta tuli hienosti pukeutunut nainen mukaan hissiin.

Mummo haisteli hänen hajuvettä, jolloin nainen sanoi:
- Dior 250 euroa.

Kolmannesta kerroksesta tuli toinen hieno nainen hissiin.

Mummo haisteli hänenkin hajuvettä, jolloin nainen sanoi:
- Schanelo 300 euroa.

Sen jälkeen mummo pieraisi oikein kovaa ja sanoi:
- Pirkka mämmi 1,95 euroa.

Peräkylän muori oli ikäisekseen hyvässä kunnossa mitä nyt kuulo vähän temppuili.

Muori oli taas kirkonkylän terveyskeskuksessa uusimassa reseptejään ja lääkäri kysyi:
- Onkos muorilla ilmavaivoja?

Mihin muori:
- Herrasiunaa! Miten se lääkärinkloppi kuvittelee että tällaisella köyhällä eläkeläisellä olisi muka varaa ilmalaivoihin?!

Kun pelle pieree, haiseeko se hauskasti?

Parasta opettajana olemisessa on mahdollisuus piereskellä vapaasti töissä ja katsella sitten draaman kehittymistä, kun kaikki lapset yrittävät syyttää toisiaan.

Mies ja nainen alkoivat väitellä siitä, kumpi osaa pieraista kovemmin.

He päättivät ratkaista asian menemällä kontilleen lattialle, laittamalla perunajauhoa pyllyvakoon ja sitten arvioida kumpi saa aikaan isomman pölypilven.

Nainen sai tuplasti isomman pöllähdyksen aikaan!

Mies tuhahti pettyneenä:

- Epäreilua! Sä pieraisit kaksipiippuisella.

Mikä on näkymätöntä ja haisee madoille?
Linnun pieru.

Hieno nainen ei piere koskaan.

Jos sinulta pääsee pieru huoneessa, jossa on paljon ihmisiä, niin sano kovalla äänellä:

- Tuoksuuko täällä teistä popcorn?

Niin kaikki nuuhkaisevat ilmaa.

Pieru kysyi tomaatilta erityiskykyä.

Tomaatti siihen:
- Minä punastun helposti. Mikä sinun erityiskykysi on?

Pieru:
- Olen läsnä, vaikka minua ei nähtäisi.

Asuipa aikoinaan eräässä arabivaltiossa hallitsijana sulttaani Ahmed.

Eräänä päivänä, kun hän oli rukoilemassa moskeijassa, häneltä pääsi kuuluva pieru. Se oli niin suuri pyhäinhäväistys, että Ahmed pakotettiin maanpakoon vielä samana päivänä.

Vuodet ja vuosikymmenet kuluivat. Sulttaani Ahmed, nyt jo vanha mies, oli ollut 40 vuotta maanpaossa ja hän päätti palata kotimaahansa, nähdäkseen tunnistaako häntä enää kukaan ja muistaako kukaan enää hänen noloa pieruaan moskeijassa. 

Ahmed asteli vanhan kotikaupunkinsa katuja ja kukaan ei häntä enää tunnistanut.

Ahmed ajatteli:
- Hienoa. Nyt minua ei enää tunneta. Voin varmaan jäädä taas pysyvästi tänne asumaan.

Hyväntuulisesti vihellellen Ahmed ryhtyi juttusille erään basaarikauppiaan kanssa:

- Olen asunut pitkään muualla ja nyt päätin palata kotikaupunkiini. Täällä ei näemmä ole 40 vuoden aikana paljon muuttunut.

Siihen kauppias vastasi:

- No eipä juuri... Paitsi tuo moskeija. Se purettiin vuosikymmeniä sitten, samalla viikolla kun sulttaani Ahmed pieraisi.