


Yhteistyökumppanin mainos:


Naura ja maailma nauraa kanssasi.
Piere ja maailma lakkaa nauramasta.
Mistä puhaltaa maailman vahvin tuuli?
– Takapuolesta.
Pahinta on, kun luulee, että tulee kuiva pieru, mutta tuleekin vetelä paska...
Pierut ovat kuin lapsia.
Omat eivät haittaa, mutta et voi sietää muiden.
Muori oli kutsuttu oikeuteen todistamaan torilla tapahtunutta ryöstöä.
Tuomari kysyi:
- Näittekö tapauksen?
Muori vastasi:
- En herra tuomari, mutta minä kuulin sen.
Tuomari ajoi muorin pois salista ja huusi tylysti perään:
- Ei oikeus kuulemisia usko!
Muori pieraisi raikuvasti käräjätuvan ovella mennessään.
Tuomari komensi muorin takaisin ja sanoi:
- Tehän halveksitte oikeutta, siitä tulee kova rangaistus!
Muori kysyi:
- Näittekö te sen?
Tuomari:
- En, mutta kuulin kyllä.
Muori kumarsi ja poistuessaan vielä totesi rennosti:
- Eihän oikeus kuulemisia usko...
Olipa kerran demokraattinen kansantasavalta. Tämä onnellisten ihmisten maa joutui kuitenkin pahojen voimien valtaan. Järjestettiin näennäiset presidentinvaalit, joissa ihmiset saivat äänestää kahta kovana piereskelijänä tunnettua henkilöä.
Vaaleissa molemmat ehdokkaat saivat yhtä monta ääntä ja maata johtavat herrat olivat ihmeissään. Siispä päätettiin ratkaista asia pierukilpailulla.
Ensimmäinen ehdokas aloitti ja pieru kuulosti siltä, kuin valas olisi röyhtäissyt tunnelissa. Se oli komeaa!
Toisen ehdokkaan vuoro tuli, mutta pitkän odottelun jälkeen ei vieläkään kuulunut mitään!?!
Tuomarit ihmettelivät ja varoittivat toista ehdokasta, ettei kohta ehdi edes yrittää?
Toinen ehdokas vastasi:
- Kai jouran mää...
Ja sitten kaikki alkoivat hurraamaan ja taputtamaan kovasti.
Toinen ehdokas nimittäin osasi puhua pieruillaan, ja hän olikin koko vaalien ajan seissyt käsillään päästämällä peräpäästään pierunhuuruista puhettansa. Sitä ei vaan kukaan vielä ollut tuolloin hoksannut, koska toisen ehdokkaan peppua ja päätä ei erottanut toisistaan.
Hänestä tuli siis uusi presidentti tähän kaukaiseen maahan, minne aurinko ei paista.
Mitä eroa on tuhkamunalla ja pierulla?
- Pieru ottaa nenään ja tuhka suuhun.
Yleisön joukossa oli ilo ylimmillään, kun eräs mies laski hieman painetta ja sanoi:
– Älkää hermostuko! Ilokaasua se vain oli!
Iso-Arska ja hänen tyttöystävänsä olivat ajelulla. Yhtäkkiä Arska pieraisi. Mitä Arska sanoi?
- Haista la pieru, baby!
Asuipa aikoinaan eräässä arabivaltiossa hallitsijana sulttaani Ahmed.
Eräänä päivänä, kun hän oli rukoilemassa moskeijassa, häneltä pääsi kuuluva pieru. Se oli niin suuri pyhäinhäväistys, että Ahmed pakotettiin maanpakoon vielä samana päivänä.
Vuodet ja vuosikymmenet kuluivat. Sulttaani Ahmed, nyt jo vanha mies, oli ollut 40 vuotta maanpaossa ja hän päätti palata kotimaahansa, nähdäkseen tunnistaako häntä enää kukaan ja muistaako kukaan enää hänen noloa pieruaan moskeijassa.
Ahmed asteli vanhan kotikaupunkinsa katuja ja kukaan ei häntä enää tunnistanut.
Ahmed ajatteli:
- Hienoa. Nyt minua ei enää tunneta. Voin varmaan jäädä taas pysyvästi tänne asumaan.
Hyväntuulisesti vihellellen Ahmed ryhtyi juttusille erään basaarikauppiaan kanssa:
- Olen asunut pitkään muualla ja nyt päätin palata kotikaupunkiini. Täällä ei näemmä ole 40 vuoden aikana paljon muuttunut.
Siihen kauppias vastasi:
- No eipä juuri... Paitsi tuo moskeija. Se purettiin vuosikymmeniä sitten, samalla viikolla kun sulttaani Ahmed pieraisi.











