


Mainos:


Opettaja kysyi oppilailta:
- Tietääkö joku, mikä on komeetta?
Pikku-Kalle vastasi innokkaana:
- Tähti, jolla on pitkä häntä.
Opettaja:
- Oikein. Sanohan yhden nimi.
Pikku-Kalle:
- Lassie.
Oli uskontotunti ja oppilaiden piti piirtää kuva, joka liittyi johonkin raamatun tapahtumaan. Meni vain viisi minuuttia, kun Pikku-Kalle palautti piirroksen. Siinä oli auto, jonka sisällä oli kolme henkilöä. Opettaja kysyi Pikku-Kallelta: - Miten tämä piirustus liittyy raamattuun? Pikku-Kalle vastasi: - Sehän on kuva siitä, kun enkeli ajoi Aatamin ja Eevan pois paratiisista.
Oppilas kysyi opettajalta:
- Opettaja voiko saada sellaisesta rangaistusta, mitä ei ole lainkaan tehnyt?
Opettaja vastasi:
- Ei tietenkään, miksi tuollaista kysyt?
Oppilas:
- Siksi vain, että en ole tehnyt lainkaan läksyjäni.
- Isä, opettaja kehui minua tänään koulussa.
- Ihanko totta. Mitä hän sanoi?
- Opettaja sanoi, että minulla on kaikkein eniten parantamisen varaa.
Poika toi kotiin surkean koulutodistuksen.
Isä katsoi kulmien alta ja tuumasi pojalle:
- Noin huonosta todistuksesta pitäisi saada selkäsauna.
Poika:
- Olen samaa mieltä, isä. Minäpä tiedän, missä opettaja asuu.
Miksi tietokone ei mennyt kouluun?
- Sillä oli virus.
Koululääkäri kysyi oppilaalta:
- Onko sinulla mitään vaivoja nenästä tai korvista?
Oppilas vastasi:
- Juu, ne on aina tiellä kun vedän villapaitaa päälleni.
Pikkukalle meni kouluun.
Opettaja kysyi:
- Milloin sinä menet yläasteelle?
PikkuKalle vastasi:
- Minähän voin mennä vaikka nyt.
Välitunnilla Pikku-Kalle otti tikkaat ja kiipesi koulun katolle.
Opettaja ihmetteli:
- Mitä sinä Pikku-Kalle oikein teet?
PikkuKalle vastasi:
- Kiipeän yläasteelle.
Koulun ruokatunnilla sattunutta.
Pentti:
- Ovatko etanat hyviä, opettaja?
Opettaja:
- Syö nyt ruokasi ja ole hiljaa!
Opettaja syönnin jälkeen:
- Mitä sanoitkaan etanoista?
Pentti:
- Ei sillä enää ole väliä, opettaja. Yksi etana oli salaatissasi, mutta nyt olet jo syönyt sen.
Poika tuli koulusta ja vaipui umpiväsyneenä sohvalle.
Poika valitti:
- Tänään oli kolme tuntia ruotsia. Se oli kamalaa.
Äiti lohdutti:
- Mutta ajattelepa ruotsalaisia. Ne joutuvat puhumaan sitä kaiket päivät.











