Mikko Alatalo Armeijassa

Poimintoja aiheesta Armeijavitsit

Intissä tupakaverilla oli melkoisen pitkä, kookas elin, sellainen haarojen välissä roikkuva letku.
Joskus jäi hänellä kävellessä jopa kantapään alle kivuliaasti.

Lopulta hän vaimonsa kanssa meni kirurgin juttusille:
- Onnistuisiko tuon elimen korjaaminen, kun tosiaan välillä se jää kantapään alle ja sen jälkeen sillä ei kyllä voi tehdä mitään kuukauteen. Vaimokin kärsii jo siitä puutteesta.

Kirurgi vastasi:
- Kyllä voi. Se on yksinkertainen kirurginen toimenpide ja sänkyhommiin pääsee jo viikon sisällä operaatiosta.

Inttikaverin vaimo tähän silmät pyöreänä:
- Viikon päästä! Se on kyllä todella nopeasti. Mutta kai niitä kainalosauvoja on kuitenkin käytettävä pidempään kuin viikon ajan?

Kirurgi:
- Ai kuinka, miksi kainalosauvoja?

Vaimo:
- Noh. Kai te jatkatte noita jalkoja?

Venäjänjuutalainen murehti venäläiselle ystävälleen:

- Pelottaa tämä maailmantilanne. Jos sota syttyy, minun pitää äkkiä lähettää perheeni ulkomaille, sitten myydä nopeasti liikkeeni ja tallettaa rahat Sveitsiin, ja lähteä itsekin maasta...

- Niin, huolettaa se minuakin.

- Sinua? Mitä sinulla muka on huolehtimista, otat vain kiväärin ja menet rintamalle!

Ruotsin armeijan oppitunnilla kuultua.

Vääpeli:
- Miten vihollista voi hämätä ?

Alokas:
- Herra vääpeli, esimerkiksi kun panokset loppuvat, niin jatketaan ampumista, niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Vääpeli:
- Entä miten estäisitte vihollista käyttämästä maan rautateitä?

Alokas:
- Polttaisin kaikki matkaliput, herra vääpeli.

Toisen maailmansodan aikaan saksalaiset tervehtivät nostamalla käden ylös sormet suorassa.

Venäläiset tervehtivät nostamalla nyrkkiin puristetun käden.

Jenkit tervehtivät näyttämällä etu- ja keskisormen muodostamaa “V“, eli victory - merkkiä.

... Eikö tästä voisi päätellä, että toinen maailmansota oli jonkinlainen hämäräperäinen “kivi-paperi-sakset“ -leikki?

Kolme sotilasta oli menettänyt yhden ruumiinosan.
Yhdeltä oli katkennut jalka, toiselta käsi, ja kolmannelta mulkku.

He menivät kirurgin luo:
- Onko täällä jalkoja? kysyi ensimmäinen.
- Ei ole kuin naisten käsiä, kelpaako? kysyi kirurgi.
- Ihan hyvin, vastasi sotilas.

- Onko täällä käsiä? kysyi toinen.
- Ei ole kuin naisten jalkoja, kelpaako? kysyi kirurgi.
- Mainiosti, vastasi sotilas.

- Onko täällä mulkkuja? kysyi kolmas.
- Nyt ovat valitettavasti mulkut päässeet loppumaan, mutta tuossa vastapäätä olevassa eläintarhassa on kuollut norsunpoikanen, kelpaako kärsä? kysyi kirurgi.
- No, kyllä se ihan hyvin saattaisi sopia, vastasi sotilas.

Kaikki kolme tulivat myöhemmin valittamaan ruumiinosistaan.

- Minun jalkani ei ole hyvä, aina kun tanssin valssia, niin jalka vie väärään suuntaan, sanoi ensimmäinen.
- Seuraava! huusi kirurgi.

- Minun käteni ei ole hyvä, aina kun menen aamulla kuselle, käsi havittelee mulkkuani, sanoi toinen.
- Seuraava, huusi kirurgi.

- No, mitäs sinulla on valittamista mulkustasi? kysyi kirurgi.
- Ei tässä muuta, mutta aina jos kävelen liian lähelle ruohoaluetta puistossa, kärsä tulee housusta esiin ja työntää tukon ruohoa perseeseeni.

Pekka oli kutsunnoissa ja pyysi lääkintäupseerilta vapautusta asepalveluksesta likinäköisyyteensä vedoten.

Lääkintäupseeri vastasi:
- Ei se ole mikään syy vapautukseen. Teidäthän voidaan panna etulinjaan!

Alokkaat oli laitettu marssimaan tahdissa kasarmia ympäri alikersantin johdolla:
- Vasen, vasen, vasen kaks, kol...

Kesken kaiken kuului alokkaan ääni:
- Herra alikersantti, saisinko käyttää välillä myös oikeaa jalkaa.

Kapteeni karjui:
- Kersantti! Ettekö ole lainkaan lukenut teille annettuja ohjeita?!

Kersantti:
- En lukenut, herra kapteeni.

Kapteeni:
- Miksi hemmetissä ette?!

Kersantti vastasi:
- Siinä päällä luki että ”Salainen”.

Mitä Paul Tibbets sanoi kun tiputti pommin Hiroshimaan?
- Kylä lähtee!

Alokas Juutinen heräsi ensimmäiseen aamuunsa armeijan harmaissa. Aamutoimien jälkeen hän marssi kapteenin juttusille.

Alokas valitti närkästyneenä:
- Anteeksi, mutta vuodettani ei ole edelleenkään pedattu!