


Yhteistyökumppanin mainos:


Pikku-Kalle tuli äidin kanssa kaupasta.
Kalle supatti isälle:
- Et ikinä arvaa mitä kauppias sanoi äidille. Jos annat vitosen niin kerron.
Isä kaivoi lompakostaan vitosen Kallelle ja sanoi:
- No, mitä se sanoi kerro nyt.
Kalle vastasi:
- Se sanoi, että jauheliha on tarjouksessa.
Pikku-Kallen kansakouluaikoina joskus oli tapana, että luokan perällä oppituntia tarkkaili koulutarkastaja.
Opettaja oli etukäteen valmistellut oppilaat tulevaa tarkastusta varten ja kehottanut lukemaan läksyt erityisen tarkkaan.
Tarkastajan ollessa luokassa opettaja kysyi Pikku-Kallelta:
- Kuka särki Jerikon muurit?
Kalle vastasi puolustautuen:
- En minä ainakaan!
Tunnin jälkeen koulutarkastaja ja opettaja keskustelivat.
Opettaja vaivautuneena:
- No, tuo meidän Kalle nyt vain on sellainen...
Koulutarkastaja:
- Voit olla oikeassa, mutta en minäkään oikein usko että Kalle olisi Jerikon muurin särkenyt.
Pikku-Kalle meni kioskille, ja kysyi myyjältä paljonko maksaa markan karkki?
Opettaja kysyi Pikku-Kallelta:
- Mitkä ovat elementit?
Pikku-Kalle:
- Maa, ilma ja tuli.
Opettaja:
- Ja vielä on yksi, mikä?
Pikku-Kalle:
- Olut?
Opettaja:
- Olut?!
Pikku-Kalle:
- Niin. Äiti sanoo aina, että isä on elementissään, kun juo olutta.
Tunnilla keskusteltiin tulevaisuudesta.
Opettaja kysyi:
- Mitäs sinä Pikku-Kalle aiot tehdä, kun kasvat yhtä isoksi kuin opettaja?
Pikku-Kalle vastasi:
- Aloitan laihdutuskuurin.
Setä:
- Sedän kirje pitäisi viedä postilaatikkoon, viititkö Kalle viedä sen?
Pikku-Kalle:
- Ok, se sopii.
Setä:
- Mutta tiedätkö, mikä ero on postilaatikolla ja norsun perseellä?
Pikku-Kalle:
- En taida tietää?!
Setä:
- Taitaakin olla parasta, että vien itse kirjeen laatikkoon...
Pikku-Kalle vietiin ensimmäistä kertaa kirkkoon.
Kun pappi saapui alttarille mustassa asussaan, Kalle nousi ylös ja huusi lujaa:
- Katso, äiti! Lepakkomies!
”Äiti, millainen hedelmä on vihkoosi?” Pikku-Kalle kysyy. ”Miten niin? Eihän sellaista hedelmää ole”, äiti kummastelee. ”No kun opettaja antoi tehtäväksi piirtää vihkoosi, ananas, omena ja banaani.”
Pikku-Kallen piti opetella koulutehtävänä kolme uutta sanaa.
Ensimmäinen oli “haista home“, seuraava sana oli “supersankari“ ja kolmas sana oli “jee jee“.
Opettaja kysyi Pikku-Kallelta koulussa:
- Mitkä ovat sinun kolme uutta sanaa?
Pikku Kalle vastasi:
- Haista home.
Opettaja sanoi ihmetellen:
- Mikä oikein luulet olevasi?
Pikku-Kalle jatkoi:
- Supersankari.
Opettaja sanoi nyt hermostuneena:
- No niin, sitten mennään rehtorin puhutteluun!
Pikku-Kalle totesi:
- Jee jee...
Pikku-Liisa kinasteli naapurin pikku Kallen kanssa ikuisuuskysymyksestä:
- Kummat on parempia, tytöt vai pojat?
Lopulta Kalle laski housunsa alas ja selitti:
- Tää on mulkku ja sulla ei olekaan tällaista kun sä oot tyttö, lällällää...
Pikku Liisan oli myönnettävä että Kalle oli oikeassa ja niinpä hän juoksi itkien äidin luo.
Pian hän kuitenkin palasi Kallen luo leveä hymy kasvoillaan ja tokaisi:
- Äiti sanoi, että mulla onkin housuissa sellainen kapistus, että kun mää kasvan isoksi, niin mää saan sillä niin monta mulkkua kuin ikinä haluan!








