Ministeri ei sylje lasiin

Poimintoja aiheesta Politiikkavitsit

Clinton ja Jeltsin menivät kalaan. Jeltsin tuli paikalle Ahtisaari mukanaan.

Clinton kysyi:
- Miksi otit tuon mukaan?

Jeltsin:
- Sähän sanoit, ota vaapuja mukaan.

Miksi kutsutaan Martti Ahtisaaren päivittäistä juoksulenkkiä?
- Maratoniksi.

Poliittisten puolueiden ohjelmiin pitäisi saada samanlainen merkintä kuin elintarvikkeisiin:
- Parasta ennen vaaleja.

Jorma ja Seppo olivat golfaamassa. Jorma ihmetteli, kun Sepon vyöllä keikkui 25-senttinen puinen juna.

Jorma kysyi:
- Mistä sinä tuon olet saanut?

Seppo vastasi:
- Sain sen pullon hengeltäni.

Jorma:
- Juku, onko sinulla pullon henki?

Seppo:
- Jep, tässä se on bägissäni ja otti Lasol-pullon esiin.

Seppo avasi Lasol-pullon, jolloin henki pomppasi esiin.

Henki sanoi:
- Terve sulle. Jos olet isäntäni kaveri,voit toivoa jotain.

Jorma mietti hetken ja pyysi sitten, että kierroksen päätyttyä häntä odottaa viisi Bemaria klubitalon parkkipaikalla.

Toteutuu, sanoi henki ja livahti takaisin pulloon. Jorma koetti pelata loput reiät niin nopeasti kun pystyi ja kiirehti 18. reiän jälkeen parkkipaikalle, jossa Lipponen, Tuomioja, Marin, Halonen ja Heinäluoma seisoivat.

Jorma:
- Mitä hittoa, pyysin viisi Bemaria, enkä viittä enkä viittä demaria.

Seppo vastasi:
- Luuletko sitten, että minä pyysin 25 senttistä junaa?

Sanna Marin voi todella huonosti herättyään edellisillan juhlien jäljiltä hirmuiseen päänsärkyyn. Hän painaa soittokelloa hälyttäen hovimestarinsa paikalle.

Sanna:
- James, kuka on oksentanut bilemekkoni rinnuksille?

Hovimestari vastaa:
- En osaa varmuudella sanoa, rouva pääministeri. Mutta epäilen kyseessä olevan sama henkilö, joka on paskonut teidän korkokenkiinne.

Nainen istui junassa ja pyysi vastapäätä istuvaa matkustajaa nostamaan hänen vasemman jalkansa istuimelle.

Naapuri ajatteli että nainen on jotenkin vammautunut ja auttoi naisen jalan hellästi penkille lepäämään. Avulias naapuri haki naiselle myös lehden, sekä vielä kahviakin, kun niitäkin pyydettiin.

Tuota passaamista jatkui vielä jonkin aikaa, kunnes lopulta naapuri kysyi säälien, mikä naista oikein vaivaa.

Nainen vastasi:
- Minua? Ei mikään, minä olen vihervasemmistolainen.

Petteri Orpolta kysyttiin, miksi valtion menoja ei leikata, kun kerran valtion tulot pienenevät. Orpo vastasi:

- Kuulkaa nyt, tämä on politiikkaa eikä todellista elämää!

Mikä saa suomalaisen syömään omaa ulostettaan tai juomaan omaa virtsaansa?
- Kun direktiivi määrää.

Vihreä poliitikko saapui taivaan portille. Portilla Pietari vilkaisi saapujaa ja selaili isoa kirjaansa kiivaasti edes takaisin, samalla päätään raapien.

Pietari lopulta totesi: 
- Mitäs ihmettä te täällä nyt jo teette, teidän kuolinaikanne ei pitäisi olla vielä lähelläkään.

Poliitikko:
- Katsos kun kävelin iltakävelyllä hiekkarantaa pitkin ja satuin löytämään hiekasta pienen lyhdyn. Pyyhkäisin siitä hieman tomua pois ja sieltä ilmestyi henki. Henki totesi että perinteisesti saat yhden toivomuksen koska vapautit minut lampusta mutta voit toivoa vain asioita jotka hyödyttävät muita kuin itseäsi...

Pietari katsoi poliitikkoa ihmeissään ja odotti kovasti jutun jatkuvan.

Poliitikko jatkoi tarinaansa:
- Mietin sitten siinä hetken ja toivoin että maailmasta katoaisi se asia, joka haittaa eniten Suomen ympäristönsuojelua...
... Ja seuraavaksi huomasinkin olevani taivaan portilla.

Väyrynen ilmestyi tatskapuotiin ja ilmoitti haluavansa oikeaan otsalohkoonsa tosi ison, monimuotoisen, ruskean tatuoinnin.

Vähän asiaa ihmetellen ajeli tatuoitsia Väyryseltä tukan pois oikealta puolelta otsaa ja alkoi tatuoida siihen ison musteläiskän näköistä länttiä.

Parin tunnin kuluttua tatuointi oli valmis ja hirveän näköinen muodoton läiskä punersi vielä verestäen Väyrysen otsassa.

Kun Paavo kaiveli tiskillä lompsaansa maksaakseen, ei puodin pitäjä malttanut olla kysymättä, oliko Paavolla joku erityinen syy tatuoittaa tuollainen mitään tarkoittamaton läiskä loppuelämäkseen otsaansa.

Tähän Väyrynen vakavana:

- No, olimme taannoin Mihail Gorbatshovin kanssa illallisella keskustelemassa Suomen ja Neuvostoliiton suhteista ja puheenvuoroni jälkeen nousi Gorbatshov kunnioittavasti ylös tuolistaan, naputti omaa ruskeaa läikkäänsä otsassaan ja sanoi:
“...taitaa toveri Väyryseltä puuttua täältä jotain?“