


Yhteistyökumppanin mainos:


Mitä yhteistä on vauvoilla ja upseereilla?
- Kummatkin luulevat, että he saavat mitä tahtovat kun vain huutavat tarpeeksi kovaa.
Sotaharjoituksissa everstin huomiota kiinnitti eräs ryhmä veltolla ja epäsotilaallisella esiintymisellään.
Kiukkuissaan eversti maalasi tilanteen:
- Oikealla pystysuora vuorenseinä, vasemmalla kilometrin syvyinen rotko, takana ylipääsemätön piikkilankaeste ja miinakenttä, edessä sata vihollisen panssarivaunua. Toimikaa!
Ryhmä toimi parhaalla näkemällään tavalla:
- Asento. Lakki päästä. Isä meidän, joka olet...
Kapteeni karjui:
- Kersantti! Ettekö ole lainkaan lukenut teille annettuja ohjeita?!
Kersantti:
- En lukenut, herra kapteeni.
Kapteeni:
- Miksi hemmetissä ette?!
Kersantti vastasi:
- Siinä päällä luki että ”Salainen”.
Mitä Paul Tibbets sanoi kun tiputti pommin Hiroshimaan?
- Kylä lähtee!
Päivystävä upseeri oli vimmoissaan kun yksitoista iltalomalle lähtenyttä palasi myöhässä. Luutnantti otti miehet yksitellen puhutteluun ja kysyi syytä.
Ensimmäinen mies aloitti:
- Herra luutnantti, äkillisen lakon vuoksi viimeinen bussi ei kulkenutkaan, joten minun piti ottaa taksi. Puolimatkassa taksi meni kuitenkin rikki, ja niin astelin läheiseen maataloon ja suostuttelin isännän myymään minulle hevosen. Viidentoista kilometrin päässä kasarmilta hevonen kuitenkin äkkiä kuoli, ja niin jouduin tulemaan loppumatkan jalkaisin.
Selitys oli niin mielikuvituksellinen, että luutnantti päästi miehen pelkällä varoituksella. Mutta kun kaikki miehet kertoivat saman tarinan alkoi luutnantti hermostua.
Niinpä hän kysyi viimeiseltä mieheltä:
- Miten te myöhästyitte?
Mies aloitti:
- Herra luutnantti, äkillisen bussilakon sattuessa minun oli turvauduttava taksiin...
Luutnantti karjaisi:
- Nyt riittää! Älkää vain sanoko että auto hajosi!
Mies vastasi:
- Ei, auto ei hajonnut. Mutta kun tiellä lojui niin paljon kuolleita hevosia, matka kesti huomattavasti kauemmin kuin tavallisesti.
Sotaharjoituksissa joku heitti vääpeliä kävyllä ja tämä hirmustui ja huusi:
- Kaikkien lomat on peruttu, kunnes syyllinen saadaan selville!
Mutta kävyn heittäjää ei löytynyt, vaikka vääpeli kuinka uhkaili.
Niinpä hän muutti ovelana miehenä taktiikkaa ja sanoi:
- No, korpraali Konttinen. Teitä minä en rankaise, jos kerrotte syyllisen.
Konttinen vastasi:
- Minä se olin, herra vääpeli.
Taysin kyltymätön nymfomaani, venäläinen uusrikas leski ei saanut miehestä koskaan tarpeekseen. Hän kuuli, että suomalainen sotilas vastaa kymmentä ryssää myös sängyssä.
Hän ei uskonut, mutta päätti kuitenkin kokeilla.
Suomalainen riisui asetakkinsa sängyn päätyyn ja aloitti rakkauden työt.
Kaksikymmentä varvia leski kesti ja sitten pyörtyi ensimmäisen kerran elämässään.
Herättyään aamulla tainnuksista, hän soitti palvelijansa ja kysyi minne suomalainen sotilas oli hävinnyt.
Palvelija vastasi:
- Se vetää käteen tuolla käytävällä.
Uudet naisalokkaat olivat tupatarkastuksessa. Yhdeltä alokkaista oli nappi jäänyt takista auki.
Alikersantti kysyy:
- Imettääkö alokas Nieminen?
Naisalokas Nieminen vastaa:
- Kyllä herra alikersantti.
Alikersantti tähän:
- Tämä tullaan tarkistamaaan välittömästi. Muut alokkaat Poistukaa!
Pieni sotilaslentokone kuljetti kenraalia. Kun matka oli puolivälissä, kone alkoi äkkiä pudota jyrkästi.
Lentäjä ilmoitti:
-Moottori on rikki. Me putoamme!
Kenraali kauhistui:
- Eikä meillä ole laskuvarjoja, eikö mitään ole tehtävissä?
Lentäjä:
- Valitettavasti ei mitään.
Kenraali:
- Eikö yhtään mitään? Tekisin mitä tahansa...
Lentäjä:
- No hyvä on. Ottakaa housunne pois.
Kenraali totteli heti.
Lentäjä jatkoi:
- Nyt työntäkää ohjaussauva takapuoleenne.
Kenraali oli niin hädissään, että totteli.
Kenraali tuskaisena sovitellessaan ohjaussauvaa ahteriinsa:
- Auttaako tämä varmasti?
Lentäjä:
- Ei, mutta onpahan tutkijalautakunnalla ihmettelemistä.
Kesken sotaharjoituksen vääpelin takaraivoon kopsahti käpy ja hän pillastui tuosta täysin.
Vääpeli huusi naama punaisena:
- Kuka älykääpiö julkesi heittää minua kävyllä päähän? Joka iikan lomat on peruttu, kunnes syyllinen ilmoittautuu!
Kukaan ei kuitenkaan tunnustanut.
Vääpeli heittäytyi ovelaksi ja hivuttautui alokas Jokisen viereen.
Vääpeli suostutteli:
- Kuulkaahan, alokas. Teitä minä en rankaise, kunhan vain ilmiannatte sen lurjuksen, joka nakkasi minua kävyllä.
Alokas jokinen huusi:
- Se olin minä, herra vääpeli!











