


Yhteistyökumppanin mainos:


Piereminen hissillä on luultavasti pahin asia mitä voit tehdä.
Se on väärin niin monella tasolla.
Miksi pieru söi chilin?
- Koska se halusi haista.
Mikä on tuhkainen ja haisee?
- Tuhkainen pieru!
Mikä karkoittaa kärpäset ja lämmittää peiton alla?
- Pieru!
Kaikki piereskelyn ystävät ovat naureskelevat uudesta trendistä, joka lisääntyy.
Nimittäin pieruja on alettu syyttää vaikka mistä, ja väitetään hauskojen pierujen jopa tuhoavan koko Maan!
Eläimille on suunniteltu pierunestolääkitystä. Ihmisille on myös suunnitteilla piereskelyvero.
Monet eläinten ja pierujen kannattajat ovatkin päättäneet piereskellä ihan kuin ennenkin ja suunnittelevat suurta yhteispierua niiden ihmisten nenän edessä, jotka millään tavoin loukkaavat oikeutta piereskellä.
Poika:
- Päästin taivaalle leijan.
Isä:
- Mutta eihän täällä haise.
Poika:
- Miten se liittyy asiaan?
Pariskunta jutteli keskenään junassa ja vanhempi mies nukkui heitä vastapäätä.
Oli kova ukonilma. Nainen sanoi miehelle, että häntä pierettää. Mies lohdutti vaimoaan ja sanoi, että seuraavan kerran kun jyrähtää voit päästää.
No, nainen seurasi ohjetta ja kun seuraava korviahuumaava jyrähdys tuli, hän paukautti. Vastapäätä istuva mies heräsi jyrähdykseen ja sanoi pelästyneensä hirveästi.
Sitten pariskunta rauhoitti häntä sanomalla sen olleen vain ukkonen.
Vanha mies sanoi:
- Jaha, taisi iskeä paskahuussiin.
Pierut ovat kuin lapsia.
Omat eivät haittaa, mutta et voi sietää muiden.
Hieno nainen ei piere koskaan.
Asuipa aikoinaan eräässä arabivaltiossa hallitsijana sulttaani Ahmed.
Eräänä päivänä, kun hän oli rukoilemassa moskeijassa, häneltä pääsi kuuluva pieru. Se oli niin suuri pyhäinhäväistys, että Ahmed pakotettiin maanpakoon vielä samana päivänä.
Vuodet ja vuosikymmenet kuluivat. Sulttaani Ahmed, nyt jo vanha mies, oli ollut 40 vuotta maanpaossa ja hän päätti palata kotimaahansa, nähdäkseen tunnistaako häntä enää kukaan ja muistaako kukaan enää hänen noloa pieruaan moskeijassa.
Ahmed asteli vanhan kotikaupunkinsa katuja ja kukaan ei häntä enää tunnistanut.
Ahmed ajatteli:
- Hienoa. Nyt minua ei enää tunneta. Voin varmaan jäädä taas pysyvästi tänne asumaan.
Hyväntuulisesti vihellellen Ahmed ryhtyi juttusille erään basaarikauppiaan kanssa:
- Olen asunut pitkään muualla ja nyt päätin palata kotikaupunkiini. Täällä ei näemmä ole 40 vuoden aikana paljon muuttunut.
Siihen kauppias vastasi:
- No eipä juuri... Paitsi tuo moskeija. Se purettiin vuosikymmeniä sitten, samalla viikolla kun sulttaani Ahmed pieraisi.











