


Mainos:


Perhe oli palaamassa Lieksan vaskiviikoilta ja oli kahvilla jossain baarissa.
Isoisä oli juuri syönyt suuren hampurilaisen runsaalla sipulilla, kun häneltä pääsi oikein tuhmansävyinen paukahdus.
- Mikä tuo oli? kysyi nuori tyttö kirkkaalla äänellä.
Hänen veljensä katseli ympärilleen ja sanoi:
- Kuulosti bassotorvelta, mutta haisee aivan isoisältä.
Svanten ja Håkanin suhde oli mennyt perustavanlaatuiseen kriisiin.
Svante mököttää olohuoneen sohvalla ja Håkan kiskoo lenkkareita jalkaansa eteisessä pylly pystyssä.
Håkanilta pääsee pieru, johon Svante tuhahtaa loukkaantuneena sohvan pohjalta:
- Nyt on vähän myöhäistä lähetellä lentosuukkoja...
Miksi dinosauruksen pierua kutsutaan?
Räjähdykseksi menneisyydestä!
– Tohtori, kuuloni on huonontunut. En kuule edes omaa pieruani.
Lääkäri kirjoitti reseptin.
– Paraneeko kuuloni varmasti tällä lääkkeenä?
– Ei, mutta pierut kovenee.
Muutama pariskunta istuksivat lomakämpän lattialla iltaa istumassa pienen vahvikkeen kera ja juttu luisti ja nauru raikui.
Yhdeltä mieheltä pääsi kesken kaiken rakenteita tärisyttävä pieru.
Hän kääntyi vaimoonsa päin ja vakavana sanoi:
- Emmekös me sopineet lähtiessä, että sinä olet hiljaa.
Lätkäfani tuli Hockey Nightin TV:stä katsottuaan vuoteeseen jo nukkuvan vaimonsa viereen.
Mieheltä pääsi äänekäs pieru, joka herätti vaimon.
- Mitä se oli? vaimo kysyi unisena.
- Ilves teki maalin. Tilanne yksi nolla, mies vastasi.
Vaimo käänsi kylkeä, mutta parin minuutin päästä häneltä pääsi pieru.
- Tappara tasoitti yhteen yhteen, vaimo sanoi.
Mies punnersi kaikkensa saadakseen pierun tulemaan. Hän yritti niin ankarasti, että lakanoille valahti lasti.
Taas unen päästä kiinni saanut vaimo havahtui ääneen ja kysyi:
- Mikä ihme tuo oli?
- Erätauko, mies vastasi. Seuraavaksi vaihdetaan puolia.
Meneekö pieru hukkaan, jos ihmisellä ei ole hajuaistia?
– Ei, jos korvat on kunnossa.
Pieru ja juusto menivät avioon. Seuraavana aamuna juusto oli täynnä reikiä, koska pieru oli pannut haisemaan.
Olipa kerran demokraattinen kansantasavalta. Tämä onnellisten ihmisten maa joutui kuitenkin pahojen voimien valtaan. Järjestettiin näennäiset presidentinvaalit, joissa ihmiset saivat äänestää kahta kovana piereskelijänä tunnettua henkilöä.
Vaaleissa molemmat ehdokkaat saivat yhtä monta ääntä ja maata johtavat herrat olivat ihmeissään. Siispä päätettiin ratkaista asia pierukilpailulla.
Ensimmäinen ehdokas aloitti ja pieru kuulosti siltä, kuin valas olisi röyhtäissyt tunnelissa. Se oli komeaa!
Toisen ehdokkaan vuoro tuli, mutta pitkän odottelun jälkeen ei vieläkään kuulunut mitään!?!
Tuomarit ihmettelivät ja varoittivat toista ehdokasta, ettei kohta ehdi edes yrittää?
Toinen ehdokas vastasi:
- Kai jouran mää...
Ja sitten kaikki alkoivat hurraamaan ja taputtamaan kovasti.
Toinen ehdokas nimittäin osasi puhua pieruillaan, ja hän olikin koko vaalien ajan seissyt käsillään päästämällä peräpäästään pierunhuuruista puhettansa. Sitä ei vaan kukaan vielä ollut tuolloin hoksannut, koska toisen ehdokkaan peppua ja päätä ei erottanut toisistaan.
Hänestä tuli siis uusi presidentti tähän kaukaiseen maahan, minne aurinko ei paista.
Simo tuli sodasta kotiin ja esitteli veljelleen käsikranaattia. Veli siihen tokaisi:
– No heitä se tuonne huussiin, niin nähdään, kun se poksahtaa.
– No minä heitän sen, Simo sanoi.
Simo heitti kranaatin ja hetken päästä jysähti. Laudat tippuivat nättiin riviin ja yhtäkkiä joku nousi lautojen seasta. No pappahan se oli, joka lähti tallustamaan tupaan päin ja mutisi:
– Onneks en pierassu pirtissä.











