Otteita lääkäreiden saneluista 2

Poimintoja aiheesta Lääkärivitsit

Terveyskeskuksen päivystykseen saapui potilas, joka oli ollut ensimmäistä kertaa kalastamassa.
- Hän oli jäänyt heti koukkuun.

Matti suunnitteli isona ryhtyvänsä lääkäriksi ja hän onnistuikin pääsemään lääkärikoulun pääsykokeisiin. Hän päätti harjoitella tuleviin kokeisiin vaimonsa kanssa.

Vaimo tenttasi Mattia:
- Mikä seuraavista ei kuulu luetteloon: yksi, kaksi, konnankoukku, kolme, neljä, viisi, kuusi?

Matti mietiskeli ja lopulta vastasi:
- Se on tietysti kuusi! Kuusihan on puu.

Vaimo:
- Oikein! Onnittelut lääkärikouluun pääsyn johdosta!

Mikä on hierojan pahin painajainen?
- Suvi Teräsniska

Miehet keskustelivat niitä näitä.

- Vaimoni sairastaa neurasteniaa, hypotermiaa, hysteriaa ja dysenteriaa.
- Mistä hän kaikki nuo taudit on saanut?
- Lääkärikirjasta.

Lääkäri katsoi potilasta silmiin ja kysyi:
- Poltatteko röökiä?

Potilas vastasi varovaisesti:
- Joo, mutta vain seksin jälkeen.

Lääkäri katsoi potilaan röntgenkuvaa keuhkoista ja sanoi:
- Keuhkosi näyttävät olevan täydellisessä kunnossa.

Tässä hyvä neuvo kaikille jos oksettaa, eikä siitä huolimatta tule, vaikka työntää sormet kurkkuun.

Muuan lääkäri neuvoi potilastaan:
- Laita sormet kurkkuun ja toiset peräaukkoon. Jos ei tule oksennus, niin vaihda sormien paikkoja!

Potilas teki työtä käskettyä ja kun alkoi vaihtamaan sormien paikkoja, oksennus tuli hyvin jo kesken vaihdon. Kannattaa kokeilla.

Potilas meni lääkärin vastaanotolle:
- Tohtori, tohtori, minusta tuntuu, ettei kukaan enää ota minua vakavasti.

Lääkäri:
- Älä nyt höpsi joutavia.

Lääkäri:
- En ole varma sairautenne syystä. Voi johtua alkoholista. 

Potilas:
- Voin kyllä tulla takaisin, kun olette selvinpäin!

Lääkäri oli vapaa-ajallaan innokas metsämies.

Vaimo kysyi lääkärin palattua metsäreissulta kotiin:
- No, tuliko saalista?

Lääkäri:
- Joo, aika hyvin. Tuli kaksi jänistä ja viisi uutta potilasta.

Perheenäiti soitti gynekologin ajanvaraukseen. Peruutusaika oli jo tunnin päästä ja hän otti sen, vaikka se tiesikin melkoista kiirettä.

Onneksi lapset olivat jo lähteneet kouluihinsa. Silti aikaa oli niukalti, sillä matkakin kesti lähes puoli tuntia.

Kaikilla naisillahan on vastaavassa tilanteessa tapana kiinnittää hygienia-asioihin vähän tavallista enemmän huomiota, ja niinpä hänkin riisuutui, kipaisi kylpyhuoneeseen ja kasteli altaan reunalta löytämänsä pesukintaan ja pesaisi kiireesti alapäänsä varmistaakseen olevansa jotakuinkin näyttökunnossa.

Hän viskasi kintaan pyykkikoppaan, etsi kaapista siistit vaatteet, puki ja meikkasi, kiiruhti matkaan ja ehtikin nipin napin vastaanotolle sovittuun aikaan.

Kun hänet kutsuttiin sisään, hän tottuneesti riisui alaruumiinsa paljaaksi asettui tutkimuspöydälle ja kuvitteli olevansa etelän aurinkorannalla tuhansien kilometrien päässä. Hieman hän hämmästyi kuultuaan tohtorin repliikin:

- Voi hyvänen aika! Sitä on nähty vaivaa oikein enemmänkin, vai kuinka?

Nainen ei vastannut mitään, ja kotimatkalla asia jo unohtui. Perillä päivä jatkui normaalipuuhissa, siivotessa ja ruokaa kokatessa.

Pian nuorin tytär, 6-vuotias esikoululainen, palasi kotiin ja alkoi leikkiä huoneessaan. Kohta kylpyhuoneesta kuitenkin kuului huuto:

- Äiti, missä mun pesukinnas on!?

Äiti vastasi:
- Ota puhdas kaapista.

Lapsi:
- Ei! Mä tarviin sen, joka oli tässä altaan reunalla. Siinä on kaikki mun kimalteet ja hileet säästössä.