


Mainos:


Mitä yhteistä on Kaarle kustaalla ja Tarzanilla?
- Molemmat on apinoiden kuninkaita.
Ruotsalainen hirviporukka kokoontui jahdinaloituspaikalle. Useiden aiempien metsästysonnettomuuksien takia, jokaiselle ajomiehelle laitettiin valkoiset laatat selkään ja rintapuolelle, joihin kirjoitettiin isolla punaisella tussilla teksti:
- Jag är inte en älg.
Mikä tarkoittaa suomeksi “Minä en ole hirvi“.
Jahti alkoi ja noin puolen tunnin päästä kuului yksi laukaus. Sitten onnistuneen kaadon merkiksi, kolme merkkilaukausta.
Porukka kokoontui äkkiä etsimään saalista ja saivat ikäväkseen huomata, että yksi ajomies oli hengettömänä laukauksen osuttua suoraan rintaan.
Hirviporukan johtaja kysyi tiukasti, että kuka porukasta ampui?
Yksi passimiehistä sanoi:
- Minähän se ammuin... Kun tähtäsin, niin ilmeisesti joku risu peitti sen “inte“ sanan ja päätin ampua.
Miksi ruotsalaismamma vaihtaa vauvansa vaipat vain kerran kuussa?
- Koska paketissa lukee “max 15 kg.“
Mikä on maailman lyhin kirja?
– Ruotsalaiset sotasankarit
Nuori vastavihitty ruotsalaisneito pääsi töistään tavallista aiemmin ja näki miehensä olevan makuuhuoneessa.
Hän meni huoneeseen ja sanoi:
- Börje, riisu kenkäni.
Börje totteli ja riisui hänen kenkänsä.
Nainen jatkoi:
- Börje, riisu hameeni.
Niinpä Börje riisui hameen...
- Börje, riisu paitani.
Börje riisui hänen paitansa.
- Börje, riisu sukkahousuni.
Börje otti pois sukkahousut.
- Börje, riisu rintaliivini.
Börje avasi hänen rintaliiviensä lukon ja antoi niiden pudota lattialle.
- Börje, riisu vielä pikkuhousuni.
Ja Börje totteli.
- Ja Börje... Anna tämän olla viimeinen kerta, kun käytät vaatteitani.
Oletko kuullut ruotsalaisesta, jonka kirjasto paloi?
Molemmat kirjat menivät, eikä toista ollut edes vielä väritetty.
Ruotsin kuninkaan Kaarle XVI Kustaan puhelin soi.
Hänen majesteettinsa meni vastaamaan:
- Täällä kuningas.
Soittaja:
- Kuka?
Kaarle-Kustaa:
- Kuningas.
Soittaja:
- Anteeksi, kuka?
Kaarle-Kustaa:
- Kuningas.
Soittaja nolona:
- Minä... tuota... anteeksi, mikä olikaan numeronne?
Kaarle-Kustaa vastasi kärsivällisesti:
- Kuudestoista...
Laivan haaksirikossa henkiin jäi kuusi naista ja yksi mies. He onnistuivat pelastautumaan pienelle saarelle.
Aikaa kului, ja naiset alkoivat vaatia mieheltä aina vain lisää lempeä. Koko touhuun jo väsyneenä mies jakoi jokaiselle naiselle oman viikonpäivän. Sunnuntaina hän piti vapaata, kulki onnellisena saarella ja kalasteli.
Eräänä päivänä mies huomasi vähän matkan päässä jonkun uivan saarta kohti. Hän huomasi, että tulija oli mies.
Kun tulokas rantautui, meni mies iloisena tervehtimään tätä. Uusi mies sanoi:
- Hej, jag heter Erik Svensson.
Siihen mies tuumasi:
- Perkele! Siinä meni viimeinenkin vapaapäivä.
Ruotsalainen sotalaiva oli partioimassa, kun se näki edessäpäin valoa. Kapteeni käski ottaa radiolla yhteyttä tuohon toiseen laivaan.
– Olette kurssillamme, väistäkää!
– Ei, teidän on väistettävä, kuului vastaus.
Kapteeni hämmästyi ja suutahti:
– Täällä puhuu kapteeni. Siirtykää heti kurssiltamme.
– Me emme aio väistää, kuului taas vastaus.
Nyt kapteeni suuttui tosissaan.
– Väistäkää heti! Tämä on sotalaiva!
– Väistäkää itse. Tämä on majakka.
Kalle ja Ville menivät Ruotsissa tietämättään homobaariin.
Vähän ajan kuluttua nuori komea mies tuli pyytämään Kallea parketille.
Kalle uhkasi tätä nyrkillä, jolloin tuli hovimestari paikalle ja selitti Kallelle ravintolan tavat.
Tuon jälkeen Ville kuiskasi jotain hovimestarille.
Hovimestasi sanoi nöyränä:
- Olen pahoillani, talo tarjoaa teille loppuillan korvaukseksi.
Kun hovimestari oli poistunut, kysyi Kalle hämmästyneenä Villeltä:
- Mitä sä sanoit sille?
Ville vastasi:
- Mä sanoin vaan et me ollaan häämatkalla eikä haluta tulla häirityiks.











