


Yhteistyökumppanin mainos:


Kahdelle ruotsalaisveljekselle tuli riitaa siitä, että kumpi saa perinnönjaossa isävainaan moottoripyörän. Suomalainen tuli hätiin ja ehdotti juoksukilpailua.
Ruotsalaiset juoksivatkin stadionin ympäri, mutta tulivat maaliin yhtäaikaa.
Suomalainen ehdotti siihen:
- Jos vaikka juoksette Tukholman ympäri, niin kyllä voittaja saadaan selville.
No, veljekset tutkivat reitin kartasta ja painelivat matkaan. Mutta kuinka ollakaan, taas he olivat maalissa yhtä aikaa.
Ohhoh, tuumasi suomalainen ja jatkoi:
- Nyt juoksette Tukholmasta Malmöön ja takaisin, kyllä siinä voittaja varmaan saadaan selville.
Veljekset pudistivat päätään hengästyneenä, mutta suostuivat lopulta menettelyyn. Niin he alkoivat juosta eteläisen Ruotsin halki kohti välietappia.
Puolikuolleina he lopulta saavuttivat Malmön keskustan, jossa he kaatuivat maahan vetämään henkeä ennen juoksumatkaa takaisin.
Siinä samassa turistireissulla ollut tanskalainen meni ohi ja kysyi, voivatko miehet hyvin.
Ruotsalaiset selittivät tanskalaiselle millainen kisa heillä nyt on menossa.
Siihen tanskalainen totesi:
- Senkin pöljät. Suomalainen on nyt jekuttanut teitä pahemman kerran. Tehän olette siamilaisia kaksosia!
Nuori vastavihitty ruotsalaisneito pääsi töistään tavallista aiemmin ja näki miehensä olevan makuuhuoneessa.
Hän meni huoneeseen ja sanoi:
- Börje, riisu kenkäni.
Börje totteli ja riisui hänen kenkänsä.
Nainen jatkoi:
- Börje, riisu hameeni.
Niinpä Börje riisui hameen...
- Börje, riisu paitani.
Börje riisui hänen paitansa.
- Börje, riisu sukkahousuni.
Börje otti pois sukkahousut.
- Börje, riisu rintaliivini.
Börje avasi hänen rintaliiviensä lukon ja antoi niiden pudota lattialle.
- Börje, riisu vielä pikkuhousuni.
Ja Börje totteli.
- Ja Börje... Anna tämän olla viimeinen kerta, kun käytät vaatteitani.
Laivan haaksirikossa henkiin jäi kuusi naista ja yksi mies. He onnistuivat pelastautumaan pienelle saarelle.
Aikaa kului, ja naiset alkoivat vaatia mieheltä aina vain lisää lempeä. Koko touhuun jo väsyneenä mies jakoi jokaiselle naiselle oman viikonpäivän. Sunnuntaina hän piti vapaata, kulki onnellisena saarella ja kalasteli.
Eräänä päivänä mies huomasi vähän matkan päässä jonkun uivan saarta kohti. Hän huomasi, että tulija oli mies.
Kun tulokas rantautui, meni mies iloisena tervehtimään tätä. Uusi mies sanoi:
- Hej, jag heter Erik Svensson.
Siihen mies tuumasi:
- Perkele! Siinä meni viimeinenkin vapaapäivä.
Mikä on ruotsalainen laatikkoleikki?
- Toinen menee laatikkoon ja toinen arvaa kumpi siellä on.
Kaksi ruotsalaista on metsästämässä. Yhtäkkiä toinen pitää kädellä rintaansa ja lyyhistyy sitten maahan liikkumattomaksi kasaksi.
Toinen hätääntyy ja soittaa hätänumeroon:
-Apua! Ystäväni on kuollut!
Hätäkeskus:
- Rauhoitu. Anna minä autan. Varmistatko ensin, että hän on varmasti kuollut?
Kuuluu askeleiden ääniä... hiljaisuus... ja sitten laukaus!
Ruotsalainen puhuu puhelimeen:
- Nyt on varmistettu. Entä seuraavaksi?
Kaksi ruotsalaista pinkoi henkensä edestä rataa pitkin junaa karkuun. Juna saavutti saavuttamistaan.
- Juostaan metsään!, sanoi toinen.
- Hölmö! Emmehän pääse junaa pakoon edes tässä, niin miten sitten tuolla ryteikössä!
Sokea suomalainen, kuuro tanskalainen ja pyörätuoliin joutunut ruotsalainen löysivät pullon, jonka henki lupasi jokaiselle yhden toivomuksen.
Ensin toivoi suomalainen ja hetken kuluttua hän huusi:
- Minä kuulen! Minä kuulen!
Sitten toivoi tanskalainen ja hetken kuluttua hän huusi:
- Minä kuulen! Minä kuulen!
Viimeiseksi toivoi ruotsalainen ja hetken kuluttua hän huusi:
- Uudet renkaat! Uudet renkaat!
Suomalainen huomasi lampaan jolla oli pää jumissa aidan välissä. Suomalainen rupesi siitä seisomalta köyrimään lammasta.
Ruotsalainen huomasi aktin pellon toisessa päässä ja huusi että tuo näyttää hyvältä.
Suomalainen sanoi että pääset tähän seuraavaksi kun olen kohta valmis.
Ruotsalainen tuli ja pisti päänsä aidan väliin.
Kaksi ruotsalaista oli hirvimetsällä. Toinen heistä lyyhistyi yhtäkkiä maahan ja meni tajuttomaksi.
Hänen toverinsa soitti heti kännykällä hätänumeroon ja sanoi:
”Kaverini kuoli! Mitä minä teen?”
Hätänumerosta vastatiin rauhoittelevalla äänellä:
”Älä hätäile, minä autan. Varmista ensin, että hän tosiaan on kuollut.”
Puhelin vaikeni, kunnes kuului kova pamaus.
Johan lensi, sanoi Sven, kun Wissmannilla keppiä heitti.











