


Yhteistyökumppanin mainos:


Ruotsalaisessa tee-se-itse-lehdessä oli kaminanteko- ohje.
Piipun valmistusohje kuului seuraavasti:
”Ota pitkä reikä ja pane sen ympärille peltiä.”
Viikon kuluttua saman lehden onjelmapalstalla oli kysymys:
”Miten pitkä reikä tehdään?”
Lehti vastasi:
”Ota kamiinanpiippu ja poista pelti sen ympäriltä.”
Nuori vastavihitty ruotsalaisneito pääsi töistään tavallista aiemmin ja näki miehensä olevan makuuhuoneessa.
Hän meni huoneeseen ja sanoi:
- Börje, riisu kenkäni.
Börje totteli ja riisui hänen kenkänsä.
Nainen jatkoi:
- Börje, riisu hameeni.
Niinpä Börje riisui hameen...
- Börje, riisu paitani.
Börje riisui hänen paitansa.
- Börje, riisu sukkahousuni.
Börje otti pois sukkahousut.
- Börje, riisu rintaliivini.
Börje avasi hänen rintaliiviensä lukon ja antoi niiden pudota lattialle.
- Börje, riisu vielä pikkuhousuni.
Ja Börje totteli.
- Ja Börje... Anna tämän olla viimeinen kerta, kun käytät vaatteitani.
Sokea suomalainen, kuuro tanskalainen ja pyörätuoliin joutunut ruotsalainen löysivät pullon, jonka henki lupasi jokaiselle yhden toivomuksen.
Ensin toivoi suomalainen ja hetken kuluttua hän huusi:
- Minä kuulen! Minä kuulen!
Sitten toivoi tanskalainen ja hetken kuluttua hän huusi:
- Minä kuulen! Minä kuulen!
Viimeiseksi toivoi ruotsalainen ja hetken kuluttua hän huusi:
- Uudet renkaat! Uudet renkaat!
Turkulaiset veljekset Sven ja Åke päättivät tehdä oikein kunnon metsästysreissun Afrikkaan. Matka varattiin ja reissupäivä koitti. Afrikan savanneille saavuttuaan veljekset päättivät hajaantua erikseen paremman saaliin toivossa. Vaikka Turusta olivatkin, sopivat kuitenkin pienenä varokeinona että jos jompikumpi joutuu hätään tai he eivät löydä toisiaan, niin ammutaan ilmaan ja näin toinen voi paikantaa toisen.
No päivä kului poikien etsiessä saalista kumpikin omalla tahollaan. Kun ilta sitten alkoi laskeutua savannin ylle ja julmat pedot heräilivät puskistaan, eivätkä veljekset olleet toisiinsa törmänneet, alkoi Sven hieman hätääntyä ja ampui ilmaan. Odotteli aikansa, mutta kun veikkaa ei näkynyt eikä kuulunut, hän päätti ampua uudestaan ilmaan. Taas kului pitkä tovi, eikä Åkesta havaintoakaan.
Juuri kun Sven oli ampumassa vielä kerran ilmaan, Åke ilmaantui paikalle kuin tyhjästä. Sven huokaisi hartaasti ja sanoi: ”Hyvä että tulit, minulla on enää yksi nuoli jäljellä.”
Suuren ruotsalaisen tehtaan toimitusjohtaja Håkan meni liikematkalle New Yorkiin.
Hotellin hississä hän tapasi sattumalta kauniin naisen Yvonnen. Valitettavasti tämä nainen oli ranskalainen, eivätkä he ymmärtäneet toisiaan.
Ruotsalainen otti esiin kynän ja paperia ja piirsi siihen taksin kuvan. Yvonne nyökkäsi ja he menivät taksilla kävelylle puistoon.
Håkan piirsi kuvan ravintolasta ja ranskatar suostui jälleen. Niinpä he menivät syömään.
Ravintolassa Håkan piirsi vihkoonsa kaksi tanssijaa ja niin matka jatkui kohti yökerhoa.
Parin tunnin päästä Yvonne pyysi saada kynän ja paperia, jolloin hän piirsi kuvan parisängystä. Håkan hämmästyi...
... Hän ei koskaan saanut selville, miten Yvonne tiesi, että hän on Ikeassa töissä.
Laivan haaksirikossa henkiin jäi kuusi naista ja yksi mies. He onnistuivat pelastautumaan pienelle saarelle.
Aikaa kului, ja naiset alkoivat vaatia mieheltä aina vain lisää lempeä. Koko touhuun jo väsyneenä mies jakoi jokaiselle naiselle oman viikonpäivän. Sunnuntaina hän piti vapaata, kulki onnellisena saarella ja kalasteli.
Eräänä päivänä mies huomasi vähän matkan päässä jonkun uivan saarta kohti. Hän huomasi, että tulija oli mies.
Kun tulokas rantautui, meni mies iloisena tervehtimään tätä. Uusi mies sanoi:
- Hej, jag heter Erik Svensson.
Siihen mies tuumasi:
- Perkele! Siinä meni viimeinenkin vapaapäivä.
Olipa kerran suomalainen, kuwaitilainen, amerikkalainen.
Amerikkalainen heitti ikkunasta nipun seteleitä ja sanoi ”näitä meillä on tarpeeksi”.
Kuwaitilainen heitti öljytynnyrin ja sanoi ”näitä meillä on tarpeeksi”.
Suomalainen heitti ikkunasta ruotsalaisen ja sanoi ”näitä meillä on tarpeeksi”.
Kuollut, mutta hyväntuoksuinen saari Ruotsissa on Dödö.
Mitä eroa on suomalaisella ja ruotsalaisella miehellä?
- Suomalainen mies ottaa votkan jäillä ja ruotsalainen mies ottaa jätkän voilla.
Suomalainen antoi eräänä jouluna ruotsalaiselle ystävälleen lahjaksi palapelin. Ruotsalainen ilahtui lahjasta ja kävi heti toimeen.
Eräänä yönä maaliskuussa suomalainen heräsi ruotsalaisen puhelinsoittoon.
– Hei! Kuule, nyt minä olen saanut valmiiksi sen palapelin, jonka annoit minulle jouluna.
– Vai niin. Etkö olisi voinut odottaa aamuun, ennen kuin kerrot tästä?
– Arvelin, että haluat kuulla tästä heti, kun tämä valmistui näin nopeasti. Minulla meni tähän vain kolme kuukautta, vaikka laatikon kannessa lukee 4-6 vuotta!











