Pieruvoimaa taivaalta

Poimintoja aiheesta Pieruvitsit

Eräs hieno rouva ja hänen piikansa olivat juhlissa. Rouvalla oli ilmavaivoja.

Hän käski piian ottaa syyt niskoilleen ja sanoi:
- Jos minulta pääsee pieru, niin nouset seisomaan ja sanot, että se pieru tuli sinulta.

Pian rouvalla alkoi kiertää mahassa ja häneltä pääsi oikein pahanhajuinen äänetön pieru.

Piika ponkaisi ylös ja ilmoitti:
- Se pieru, jonka rouva pieraisi, on minun!

Mikä lentää ja laulaa, eikä ole päätä eikä kaulaa?
– Pieru.

Perhe oli palaamassa Lieksan vaskiviikoilta ja oli kahvilla jossain baarissa.
Isoisä oli juuri syönyt suuren hampurilaisen runsaalla sipulilla, kun häneltä pääsi oikein tuhmansävyinen paukahdus.

- Mikä tuo oli? kysyi nuori tyttö kirkkaalla äänellä.

Hänen veljensä katseli ympärilleen ja sanoi:

- Kuulosti bassotorvelta, mutta haisee aivan isoisältä.

Jos pierut eivät jostain syystä haise.
Voit laittaa ne yöksi aromipesään kypsymään.

Piereminen hissillä on luultavasti pahin asia mitä voit tehdä.
Se on väärin niin monella tasolla.

Pikku-Kalle matkusti isänsä kanssa junassa. Heitä vastapäätä nukkui mies, joka kuorsasi kovasti.

- Mitä tuo setä tekee? kysyi Pikku-Kalle.
- Setä se siinä sahailee hirsiä, vastasi isä.

Sitten nukkujalta pääsi pahuksenmoinen pieru.

- Olikos tuo sitten oksanpaikka? kysyi Pikku-Kalle.

Kuulitko sokeasta ja sydänsärkyisestä skunkista?
Hän rakastui pieruun.

Pieru ajoi autolla. Kun pakoputki äänteli, pieru ihmetteli:
- Olenko jo näin ruosteisessa kunnossa.

Miksi pieru haisee?
- Että kuurotkin tajuavat, mille nauretaan.

Naura ja maailma nauraa kanssasi.
Piere ja maailma lakkaa nauramasta.