Pikku-Kalle kiipesi yläasteelle

Poimintoja aiheesta Kouluvitsit

Koulun ruokatunnilla sattunutta.

Pentti:
- Ovatko etanat hyviä, opettaja?

Opettaja:
- Syö nyt ruokasi ja ole hiljaa!

Opettaja syönnin jälkeen:
- Mitä sanoitkaan etanoista?

Pentti:
- Ei sillä enää ole väliä, opettaja. Yksi etana oli salaatissasi, mutta nyt olet jo syönyt sen.

Poika toi kotiin surkean koulutodistuksen.

Isä katsoi kulmien alta ja tuumasi pojalle:
- Noin huonosta todistuksesta pitäisi saada selkäsauna.

Poika:
- Olen samaa mieltä, isä. Minäpä tiedän, missä opettaja asuu.

Matematiikan tunnilla opettaja sanoi:
- No niin, kysyn teiltä kohta jonkun kysymyksen ja te vastaatte HETI onko selvä?

Oppilaat ilmoittivat ymmärtävänsä nyökkäämällä.

Opettaja jatkoi:
- Ville paljonko on 6+5?

Ville vastasi:
- HETI!

Kuinka monta kirjainta on aakkosissa?
- Kymmenen.

Ekaluokkalainen seisoi tien varressa ja itki.

Ohikulkija kysyi:
- Miksi itket?

- No, kun yhtään autoa ei tule!

- Mitä itkemistä siinä on?

- No, kun koulussa opetettiin, että tien yli saa mennä vasta, kun auto on mennyt ohi!

Opettaja oppilaalle:
- Kerro, mitä tiedät suhteellisuudesta.

Oppilas:
- Kolme hiusta päässä on suhteellisen vähän, mutta keitossa suhteellisen paljon.

- Isä, opettaja kehui minua tänään koulussa.
- Ihanko totta. Mitä hän sanoi?
- Opettaja sanoi, että minulla on kaikkein eniten parantamisen varaa.

Poika:
- Äiti, tänään minä en mene kouluun.

Äiti:
- Mutta sinähän tiedät, että täytyy mennä.

Poika:
- Minä en mene. Pojat ovat niin ilkeitä minulle. Ne heittelevät liiduilla ja yrittävät kampata. Kouluun minä en mene!

Äiti:
- Menethän sinä.

Poika:
- Enkä mene!

Äiti:
- Voi hyvä poika, et sinä noin vain voi jäädä kotiin. Olet sentään jo 35-vuotias ja lisäksi koulun rehtori.

Kaksi oppilasta juttelivat:

- Meidän opettaja ei ole koskaan ennen nähnyt lepakkoa!

- On varmasti.

- Eikä ole! Piirsin tänään paperille lepakon ja hän kysyi, mitä se esittää.

Poika tuli koulusta ja vaipui umpiväsyneenä sohvalle.

Poika valitti:
- Tänään oli kolme tuntia ruotsia. Se oli kamalaa.

Äiti lohdutti:
- Mutta ajattelepa ruotsalaisia. Ne joutuvat puhumaan sitä kaiket päivät.