


Yhteistyökumppanin mainos:


Entinen pääministeri Marin meni kurkkukivun takia lääkäriin. Lääkäri tutki kurkkua ja sanoi:
- Ei voi olla totta! Ei voi olla totta!
Marin hätääntyi ja parkaisi:
- No mitä siellä on?
Lääkäri rykäisi ja katsoi Marinia. Lopulta hän virkkoi arasti:
-Tuota, ääh, joo, olette puhunut niin paljon paskaa, että täällä on peräpukamat.
Poika kysyy isältä:
- Mitä on politiikka?
Isä vastaa:
- No jaa… Politiikassa on viisi ryhmää,
1. Kansa
2. Hallitus
3. Talousvalta
4. Työläisluokka
5. Maan tulevaisuus
Poika hämillään:
- Isä en ymmärrä... voitko selittää?
Isä:
- Ok. Otetaan vaikka meidän kotimme esimerkiksi.
Minä tienaan rahat huusholliimme joten minulla on taloudellinen valta.
Sinun äitisi määrää ja käyttää rahat joten hän on hallitus.
Yhdessä huolehdimme sinun tarpeistasi, sinä olet kansa.
Pikkuveljesi on maan tulevaisuus ja hänen hoitajansa on työläisluokka.
Ymmärsitkö nyt?
Poika mietteliäänä:
- Joten kuten...
Yöllä poika heräsi siihen kun pikkuveli itki…
hän nousi katsomaan ja huomasi että pikku veikalla oli kakat vaipassa.
Hän meni vanhempien makuuhuoneeseen, missä äiti nukku sikeästi eikä herännyt kuiskaukseen. Sitten hän meni lastenhoitajan huoneen ovelle ja näki avaimen reijästä, että isäkin oli siellä.
Kun he eivät vastanneet koputuksiin, poika meni takaisin nukkumaan...
Aamulla poika sanoi isälleen:
- Taidan ymmärtää politiikkaa…
Isä innoissaan:
- Mainiota! Selitähän omin sanoin.
Poika:
- Luulen että se menee näin.
Hallitus nukkuu ja kuorsaa kun taloudellinen valta panee työläisluokkaa perseeseen,
kansaa ei noteerata millään lailla ja maan tulevaisuus on kaulaa myöten paskassa.
Miltä Suomi tuntuu ilman Marinia?
- Orvolta.
Politiikka on erinomainen ura.
- Kunhan ei vain jää kiinni.
Miksi kutsutaan Martti Ahtisaaren päivittäistä juoksulenkkiä?
- Maratoniksi.
Mitä eroa on entisajalla ja nykypäivällä?
- Entisaikaan mielipuolet kulkivat ambulanssilla ja pakkopaidassa. Nykyään he kulkevat yksityiskoneilla, limusiinilla ja pitävät hienoja pukuja. Lisäksi heitä kutsutaan valtionpäämiehiksi
Poliitikko on kuin akrobaatti.
Kun sanoo yhtä ja tekee toista,
on keskimäärin tasapainossa.
Erästä puhetta pitäessään Jussi Halla-aho luetteli vuolaasti kaikenlaisia numerotietoja.
Puheen jälkeen joku kysyi häneltä:
- Kuinka ihmeessä muistatte kaikki luvut? Johan niiden keräämiseenkin kuluu aikaa päiväkausia.
Halla-Aho:
- Ja valtamedialta vielä pitempään todistaa lukuni vääriksi.
Toimittaja:
- Herra pääministeri, mitä teillä on sanottavaa budjetista?
Pääministeri:
- Ei mitään.
Toimittaja:
- Tiedän, mutta tarkoitinkin, miten muotoilette lausuntonne?
Lapsi kysyi isältä:
- Isä, alkaako kaikki sadut “Olipa kerran...“?
Isä vastasi:
- Ei, toiset alkavat “Jos äänestätte minua, niin lupaan...“











