Riittävän pätevä puhumaan ydinvoimasta

Poimintoja aiheesta Yleisvitsit

Parhaimmat iskurepliikit baarissa:

- Hampaasi ovat kuin kapakkapianon koskettimet. Eivät yhtä valkoiset, mutta yhtä epätasaiset.

- Silmäsi ovat kuin tähdet. Eivät yhtä kirkkaat, mutta yhtä kaukana toisistaan.

Mitä tarvitaan vessan vetämiseen?
- Jyrkkä Alamäki.

Montako turkulaista tarvittiin ruuvaamaan kiinni Suomen ensimmäinen hehkulamppu?

- Ei yhtään. Suomen ensimmäisen hehkulamppu sytytettiin Tampereella. Turkulaiset sen sijaan tuikkasivat koko kaupungin tuleen.

Mies nousi lentokoneseen ja tiedusteli varmuuden vuoksi lentokapteenilta:
- Pääseekö tällä koneella Alaskaan?

Kapteeni mittareita tutkien vastasi:
- Katsotaan nyt ensin, päästäänkö edes ylöskään!

Kaksi vanhaa miekkosta tapasivat toisensa vuosikymmenien jälkeen.

- No, miten sinun elämäsi on kaikkien näiden vuosien aikana sujunut?

- Ihan hyvinhän se muuten on mennyt, mutta pituuden kanssa on ollut ongelmia...

- Mitenkä niin?

- Silloin nuoruudessani jouduin ensin kasvatuslaitokseen ja sitten laittoivat minut katkaisuhoitoon ja nykyisin olen joutunut käymään venytyksessä...

Golf-klubin pukuhuoneen pöydälle jätetty kännykkä soi pitkään ja vaativasti.

Eräs mies vastasi siihen laittaen kaiuttimen päälle, koska hän ajoi samalla partaansa:
- Haloo?

Naisen ääni kysyi:
- Hei kulta, ehditkö jutella?

Mies:
- Tottakai, kultaseni. Mitä olet puuhaillut?

Nainen:
- Olen vielä täällä kaupungissa ostoksilla...

Mies:
- Sepä mielenkiintoista rakkaani, oletko löytänyt mitään kivaa?

Nainen:
- Itseasiassa näin aivan ihanan nahkatakin mutta se maksaisi 1000€...

Mies vastasi:
- Osta toki se takki, jos pidät siitä kultaseni!

Nainen:
- Kävin myös autoliikkeessä ja siellä oli huippuihana avo-mersu, uusinta mallia. Se maksaa 70 000€. Kävin huvikseni koeajamassa...

Mies:
- Osta toki sellainen, jos se tekee sinut onnelliseksi, mutta muista varmistaa, että saat sen kaikilla lisävarusteilla tuohon hintaan!
Mitä muuta olet puuhaillut?

Nainen:
- Voi rakkaani! Ne ovat taas myymässä sitä merenrannalla sijaitsevaa luksushuvilaansa, josta olen aina unelmoinut! Ne pyytävät siitä tällä kertaa 990 000€.

Mies opasti:
- No, pakkohan sinun on se saada, kun olet siitä niin haaveillut. Tingi hintaa aluksi 900 000€. Jos eivät suostu niin kokeile sen jälkeen 950 000€. Sillä varmasti lähtee. Kyllä sinä osaat.

Nainen iloisena:
- Voi! Olen niin onnellinen! Oletpa sinä antelias!

Mies:
- Ei tässä mitään, nähdään illemmalla kotona.

Mies sulki puhelimen ja kääntyi katsomaan taakseen, missä muut miehet tuijottivat häntä suu auki loksahtaneena, ällistyneen hiljaisuuden vallitessa...

Mies tarkisteli puhelinta vielä hetken kädessään ja mutisi sitten:
- Kenenköhän puhelin tämä mahtaa olla...

Nainen oli jo pidempään tarkkaillut kolmevuotiaita kaksostyttöjään huolestuneena.

Häntä vaivasi outo, voimistuva tunne, että lapset eivät olisi hänen omiaan.

Hän päätti tehdä salaa dna-testin kummastakin lapsesta.

Testi paljasti äidin pahimman pelon käyneen toteen! Hän kertoi sitten järkyttävän tiedon miehelleen.

Mies suhtautui tietoon leppoisasti:

- Tietenkään ne eivät ole meidän omia! Etkö sinä muista, kun siellä synnytyssairaalassa kotiin lähtiessä valitit, että vauvamme haisevat ja kysyit että voisinko ottaa ne ja käydä vaihtamassa puhtaisiin, kun itse et jaksanut...

Joka kerta, kun ajamme hautausmaan ohi, isä kysyy:
- Tiedättekö, miksi minua ei voi haudata tuonne?
- Noh?
- Koska en ole kuollut.

Mikä on maailman lyhin kirja?
- Venäjän 2000-luvun sankarikenraalit.

Kaksi liikemiestä, Hannes ja Toivo, kävelivät kadulla.

Hannes huomasi maassa koiran paskan ja tarjosi Toivolle 100 euroa, jos hän haukkaisi siitä palasen.

Toivo mittaili torttua hetken, ja yllytyshenkisenä otti suupalallisen paskaa ja söi sen.

Hannes antoi satasen Toivolle ja kaverukset jatkoivat matkaa.

Edettiin siinä pari korttelia ja nyt Toivo huomasi maassa koiran jätöksen. Tällä kertaa hän puolestaan tarjosi Hannekselle 100 euroa, jos tämä haukkaisi paskaa.

Hannes tuumaili hetken ja ajatteli, että saapahan rahansa takaisin ja nieli suupalan koiran kakkaa.

Toivo maksoi Hannekselle sovitun satasen, ja liikemiehet jatkoivat kulkua.

Korttelin päästä Toivo pysähtyi ja tokaisi:

- Ei jumalauta, tajusitko että me molemmat syötiin koiranpaskaa, eikä kumpikaan edes netonnut siitä yhtään mitään.

Hanneksella oli kokeneena liikemiehenä tietenkin vastaus valmiina:

- Mutta tehtiin sentään kaksisataa liikevaihtoa!

Ja noin tyytyväisenä miehet jatkoivat matkaansa.