Rouva Murtonen kirjoitti miehelleen vankilaan

Poimintoja aiheesta Vankilavitsit

Vankilan pastori meni jututtamaan Kallea, jolla oli pitkä tuomio.

Pastori:
- Nuori ystäväni, miksi sinäkin istut täällä?

Vanki:
- Jaa-a, totesi Kalle. Kun tuo ikkunaluukku on niin saatanan pieni.

Vanki kysyi uudelta vangilta:
- Mitä sä täällä teet?

Toinen vastasi:
- Täällä on ilmainen sähkö.

Mikä on pahinta vankilassa?
- Joutuu olemaan seepran puvussa eikä saa juosta vapaasti savannilla.

Rouva Virtanen oli loistavalla tuulella:
- Ajatelkaapas, poikani on tullut kotiin! Hänet oli tuomittu kymmeneksi vuodeksi Kakolaan, mutta hän on käyttäytynyt niin siivosti, että hän pääsi pois nyt, kahdeksan vuotta istuttuaan!

Naapurin rouva huudahti innostuneena:
- Kylläpä te mahdatte olla hänestä ylpeä!

Tuntea hellä suudelma niskassa on miellyttävä herätys.
... Paitsi vankilassa.

Työnvälitystoimiston virkailija:
- Olitte palvellut samassa paikassa nuhteettomasti melkein kaksikymmentä vuotta ja sitten lähditte sieltä. Miksi?

Vanki:
- Pääsin ehdonalaiseen.

- Sain kuusi kuukautta linnaa, kun ajoin liian hitaasti.
- Miksi ihmeessä.
- Auton omistaja sai minut kiinni.

Vaimo miehelleen vankilan tapaamishuoneessa:
- Huomasitko sen viilan, jonka leivoin kakkuun?
- En. Joudun huomenna leikkaukseen.

Vanginvartija huomautti toiselle vartijalle:
- Arska on karannut kopistaan.
- Vihdoinkin, se hänen ainainen kynsien viilaaminen kävi minun hermoilleni.

- Koska sun isäs pääsee linnasta?
- Ei se taida päästä. Ne taitaa valita sen uudelleen.