


Mainos:


En voinut uskoa että isäni, joka oli töissä kilpitehtaalla, oli varas.
Mutta kotona huomasin, että kaikki merkit viittasivat siihen.
Pappi meni vankilaan tapaamaan erästä nuorta miestä.
Pappi:
- Papereistasi näen, ettei kukaan ole kahteen vuoteen vieraillut luonasi. Eikö sinulla ole sukulaisia?
Vanki:
- On toki. On minulla äiti ja kymmenen sisarusta.
Pappi:
- Etkö pidä heistä?
Vanki:
- Pidän toki, ja haluaisin mielelläni tavatakin.
Pappi:
- Silloin minä otan yhteyttä perheeseesi. Kenet haluaisit nähdä ensiksi?
Vanki:
- Yrittäkää pikkuveljeä. Hän pääsee kahden vuoden päästä kiven sisästä.
Miksi rosvot eivät koskaan rokkaa kotona?
- Koska he käyvät muutenkin keikoilla.
Vanki valitti toiselle:
- Se on sitä mun tuuriani, että mä tänne päädyin. Olin murtautumassa pankkiin, kun näin vanhan vartijan istumassa tuolilla. Löin häntä patukalla päähän.
Toinen vanki kysyi:
- Kuoliko hän?
Vanki:
- Ei. Hän heräsi.
Vaimo miehelleen vankilan tapaamishuoneessa:
- Huomasitko sen viilan, jonka leivoin kakkuun?
- En. Joudun huomenna leikkaukseen.
Tuntea hellä suudelma niskassa on miellyttävä herätys.
... Paitsi vankilassa.
Kirkkoherra oli tervehdyskäynnillä vankilassa.
- On hauska nähdä teitä täällä näin runsaasti...
- Miksi te olette joutunut vankilaan?
- Uskoni takia.
- Uskonne takia?!
- Uskoin, että poliisi ei saa minua kiinni.
Murto-Ville valitti vankilan pastorille:
- On täysin naisten syytä, että olen taas täällä.
Pastori:
- Niin, viini, laulu ja naiset...
Vanki:
- Ei kun kaksi muijaa huomasi minut ikkunasta ja soitti poliisin paikalle.
Vartija:
- Taasko te olette täällä vankilassa? Oleskelunne täällä ei olekaan parantanut teitä.
Vanki:
- Kyllä se niinkin teki, mutta haluan tulla vieläkin paremmaksi.








