Rouva Murtonen kirjoitti miehelleen vankilaan

Poimintoja aiheesta Vankilavitsit

Vaimo miehelleen vankilan tapaamishuoneessa:
- Huomasitko sen viilan, jonka leivoin kakkuun?
- En. Joudun huomenna leikkaukseen.

Mikä on varkaiden lempilaulu?
- Ei muumitaloa lukita yöksi...

Murto-Ville valitti vankilan pastorille:
- On täysin naisten syytä, että olen taas täällä.

Pastori:
- Niin, viini, laulu ja naiset...

Vanki:
- Ei kun kaksi muijaa huomasi minut ikkunasta ja soitti poliisin paikalle.

Vankilan pastori meni jututtamaan Kallea, jolla oli pitkä tuomio.

Pastori:
- Nuori ystäväni, miksi sinäkin istut täällä?

Vanki:
- Jaa-a, totesi Kalle. Kun tuo ikkunaluukku on niin saatanan pieni.

Täydellinen mies:

- nousee viideltä joka aamu
- petaa oman sänkynsä
- siivoaa huoneensa
- harrastaa liikuntaa päivittäin
- ei koske alkoholiin
- auttaa keittiössä
- on täsmällinen
- käy nukkumaan aikaisin

Mistä tällaisen miehen löytää?
- Vankilasta!

Työnvälitystoimiston virkailija:
- Olitte palvellut samassa paikassa nuhteettomasti melkein kaksikymmentä vuotta ja sitten lähditte sieltä. Miksi?

Vanki:
- Pääsin ehdonalaiseen.

Vanginvartija huomautti toiselle vartijalle:
- Arska on karannut kopistaan.
- Vihdoinkin, se hänen ainainen kynsien viilaaminen kävi minun hermoilleni.

Mikä on vankikarkurin ammattitauti?
- Pakokauhu.

Neuvostoliittolaisessa vankilassa oli kolme miestä samassa sellissä. Aikansa kuluksi he alkoivat siinä sitten kertoilla tarinoitansa siitä, miten joutuivat vankilaan.

Ensimmäinen kertoi:
- Tulin työpaikalle 10 minuuttia etuajassa, ja siitä hyvästä sain 2 vuoden tuomion työaikalain rikkomisesta.

Toinen tähän:
- Minä taas tulin töihin 15 minuuttia myöhässä, ja sain 3 vuotta linnaa sabotaasista.

Kolmas totesi vaisusti:
- Minulla kävi sitten niin, että satuin eräänä aamuna tulemaan ajallaan töihin. Antoivat 10 vuoden tuomion, kellon varastamisesta.

Kaksi vankia keskusteli kopissansa:

- Mitä sinä olet oikein tehnyt?
- Varastin laihan lehmän ja sain siitä kolme kuukautta. Entäs sinä?
- Sieppasin kellon erään tyypin taskusta. Tyyppi huomasi sen, ja sain kaksi kuukautta.

Seurasi hetken hiljaisuus...

- Hei! paljonkos kello on? virkkoi lehmävaras.
- Näyttääpä olevan juuri lypsyaika, vastasi toinen.