Ruotsalainen parisuhdekriisi

Poimintoja aiheesta Pieruvitsit

Meneekö pieru hukkaan, jos ihmisellä ei ole hajuaistia?
- Ei, jos korvat ovat kunnossa.

Pikku-Kalle matkusti isänsä kanssa junassa. Heitä vastapäätä nukkui mies, joka kuorsasi kovasti.

- Mitä tuo setä tekee? kysyi Pikku-Kalle.
- Setä se siinä sahailee hirsiä, vastasi isä.

Sitten nukkujalta pääsi pahuksenmoinen pieru.

- Olikos tuo sitten oksanpaikka? kysyi Pikku-Kalle.

Mitä pieru sano paskalle? pyyhkäisen pölyt paskan päältä.

Mies meni lääkärin vastaanotolle, sillä hänen vatsansa kurisi kummasti. Lääkäri otti stetoskooppinsa, kuunteli aikansa miehen vatsaa ja totesi sitten:

- Ei se ole mitään vakavaa. Kyseessä on vain yksi eksynyt pieru, joka ei löydä tietä ulos.

Miksi on huono idea pieraista kirkossa?
Koska sinun täytyy istua omassa penkissäsi.

Frank pieraisi luokassa, joten hänen opettajansa heitti hänet ulos.
Kun hän istui luokan ulkopuolella, hän ei voinut lopettaa nauramista.

Rehtori kävelee ohi ja kysyy: Frank, miksi istut luokkahuoneesi ulkopuolella nauraen?

Frank vastaa, minä pieraisin luokassa, ja opettaja heitti minut ulos.

Rehtori kysyy häneltä uudestaan: No, miksi sitten naurat?

Frank sanoo: Nuo idiootit istuvat luokassa haistaen pieruni, kun itse olen ulkona raikkaassa ilmassa.

Mitä yhteistä on ripulilla ja sähköautolla?
- Molemmilla saa jännittää, että pääseekö kotiin asti.

Miksi kaikki huomasivat, kun Bill Gates piereskeli Apple-kaupassa?
Koska heillä ei ollut Windowsia.

Meneekö pieru hukkaan, jos ihmisellä ei ole hajuaistia?
– Ei, jos korvat on kunnossa.

Asuipa aikoinaan eräässä arabivaltiossa hallitsijana sulttaani Ahmed.

Eräänä päivänä, kun hän oli rukoilemassa moskeijassa, häneltä pääsi kuuluva pieru. Se oli niin suuri pyhäinhäväistys, että Ahmed pakotettiin maanpakoon vielä samana päivänä.

Vuodet ja vuosikymmenet kuluivat. Sulttaani Ahmed, nyt jo vanha mies, oli ollut 40 vuotta maanpaossa ja hän päätti palata kotimaahansa, nähdäkseen tunnistaako häntä enää kukaan ja muistaako kukaan enää hänen noloa pieruaan moskeijassa. 

Ahmed asteli vanhan kotikaupunkinsa katuja ja kukaan ei häntä enää tunnistanut.

Ahmed ajatteli:
- Hienoa. Nyt minua ei enää tunneta. Voin varmaan jäädä taas pysyvästi tänne asumaan.

Hyväntuulisesti vihellellen Ahmed ryhtyi juttusille erään basaarikauppiaan kanssa:

- Olen asunut pitkään muualla ja nyt päätin palata kotikaupunkiini. Täällä ei näemmä ole 40 vuoden aikana paljon muuttunut.

Siihen kauppias vastasi:

- No eipä juuri... Paitsi tuo moskeija. Se purettiin vuosikymmeniä sitten, samalla viikolla kun sulttaani Ahmed pieraisi.