Ruotsin tunnetuin painija

Poimintoja aiheesta Ruotsalaisvitsit

Ruotsalainen oli museossa.

Opas selitti:
- Tämä miekka on yli 2000 vuotta vanha.

Ruotsalainen ihmetteli kovin ja kysyi lopulta:
- Miten se on mahdollista? Mehän elämme vasta vuotta 1993.

SAS:n lentokone lähestyi Helsinki-Vantaan lentoasemaa.

Lennonjohtotorni:
- Ilmoittakaa korkeutenne ja sijaintinne.

Ruotsalaiskapteeni:
- Olen 180cm pitkä ja istun koneen keulassa.

Mitä yhteistä on Ruotsin kuninkaalla ja Tarzanilla?
- Molemmat ovat apinoiden kuninkaita.

Ruotsalaiset kaverukset Börje ja Håkan olivat metsällä ja huomasivat eksyneensä. He alkoivat jo olla paniikissa.

Börje sanoi:
- Ammutaan ilmaan kolme kertaa, se on yleinen hätäkutsu.

Niin tehtiin ja odotettiin, ja lopulta sama toistettiin tunnin välein, mutta mitään ei tapahtunut...

Alkoi olla jo pimeä ja Håkan tuskastui:
- Kukaan ei tule, ollaan varmaan niin kaukana asutuksesta.

Börje vastasi:
- Niin, ja nuoletkin alkavat olla jo lopussa.

Ruotsalainen menee valittamaan marketin neuvontaan:
- Teidän juustopaketissanne luki, että sen viimeinen käyttöpäivä on 15. kesäkuuta.

Asiakasneuvoja kysyy:
- Mikäs siinä sitten on vikana?

Ruotsalainen:
- Se loppui jo kesäkuun kahdeksantena.

Mistä tietää, että ruotsalainen on tehnyt suklaakastiketta?
- Keittiö on täynnä ranskanpastillien kuoria.

Miksi ruotsalaiset poimii sieniä perse paljaana?

- Ettei kärpäset mene suuhun.

Svantella ja Håkanilla oli sukset menneet perusteellisesti ristiin.

Svante murjotti olohuoneessa kädet puuskassa, kun Håkan pakkasi kassinsa ja valmistautui lähtemään.

Kenkiä sitoessaan Håkanilta pääsi pieni pieru. Svante siihen:

- Turha tässä vaiheessa enää mitään lentosuukkoja lähetellä!

Kahdelle ruotsalaisveljekselle tuli riitaa siitä, että kumpi saa perinnönjaossa isävainaan moottoripyörän. Suomalainen tuli hätiin ja ehdotti juoksukilpailua.

Ruotsalaiset juoksivatkin stadionin ympäri, mutta tulivat maaliin yhtäaikaa.

Suomalainen ehdotti siihen:
- Jos vaikka juoksette Tukholman ympäri, niin kyllä voittaja saadaan selville.

No, veljekset tutkivat reitin kartasta ja painelivat matkaan. Mutta kuinka ollakaan, taas he olivat maalissa yhtä aikaa.

Ohhoh, tuumasi suomalainen ja jatkoi:
- Nyt juoksette Tukholmasta Malmöön ja takaisin, kyllä siinä voittaja varmaan saadaan selville.

Veljekset pudistivat päätään hengästyneenä, mutta suostuivat lopulta menettelyyn. Niin he alkoivat juosta eteläisen Ruotsin halki kohti välietappia.
Puolikuolleina he lopulta saavuttivat Malmön keskustan, jossa he kaatuivat maahan vetämään henkeä ennen juoksumatkaa takaisin.

Siinä samassa turistireissulla ollut tanskalainen meni ohi ja kysyi, voivatko miehet hyvin.

Ruotsalaiset selittivät tanskalaiselle millainen kisa heillä nyt on menossa.

Siihen tanskalainen totesi:
- Senkin pöljät. Suomalainen on nyt jekuttanut teitä pahemman kerran. Tehän olette siamilaisia kaksosia!

Miten upotetaan ruotsalainen sukellusvene?
- Koputetaan luukkuun, kyllä joku aina avaamaan tulee.

No entäs sitten venäläinen sukellusvene, miten se upotetaan?
- Sen ei tarvitse edes olla sukelluksissa, otetaan luukku kokonaan pois.

Miten sitten upotetaan suomalainen sukellusvene?
- Sitä en suosittele yrittämään, sillä siitä tulee varmasti linnaa.

Ruotsalainen hirviporukka kokoontui jahdinaloituspaikalle. Useiden aiempien metsästysonnettomuuksien takia, jokaiselle ajomiehelle laitettiin valkoiset laatat selkään ja rintapuolelle, joihin kirjoitettiin isolla punaisella tussilla teksti:

- Jag är inte en älg.

Mikä tarkoittaa suomeksi “Minä en ole hirvi“.

Jahti alkoi ja noin puolen tunnin päästä kuului yksi laukaus. Sitten onnistuneen kaadon merkiksi, kolme merkkilaukausta.

Porukka kokoontui äkkiä etsimään saalista ja saivat ikäväkseen huomata, että yksi ajomies oli hengettömänä laukauksen osuttua suoraan rintaan.

Hirviporukan johtaja kysyi tiukasti, että kuka porukasta ampui?

Yksi passimiehistä sanoi:
- Minähän se ammuin... Kun tähtäsin, niin ilmeisesti joku risu peitti sen “inte“ sanan ja päätin ampua.

Ruotsalaiset halusivat hekin valloittaa avaruuden. Koska amerikkalaiset olivat jo käyneet kuussa, he päättivät laskeutua Aurinkoon.

”Mutta eikö siellä ole liian kuuma?” kysyi eräs pelokkaana.

”Ei haittaa”, muut rauhoittivat häntä. ”Me laskeudumme sinne yöllä.”