Ruotsin tunnetuin painija

Poimintoja aiheesta Ruotsalaisvitsit

Mies yritti päästä juttusille kauniin tytön kanssa.
– Mikä olet ammatiltasi? hän kysyi.
– Tilastotieteilijä, vastasi nainen. Olen juuri saanut valmiiksi tutkimuksen, jonka mukaan venäläisillä miehillä on pisin penis ja ruotsalaisilla paksuin…. Mutta mikä olikaan nimesi?
– Mies vastasi empimättä: Vladimir Svensson

Mitä eroa on suomalaisella ja ruotsalaisella miehellä?

- Suomalainen mies ottaa votkan jäillä ja ruotsalainen mies ottaa jätkän voilla.

Ruotsalaiset kaverukset Börje ja Håkan olivat metsällä ja huomasivat eksyneensä. He alkoivat jo olla paniikissa.

Börje sanoi:
- Ammutaan ilmaan kolme kertaa, se on yleinen hätäkutsu.

Niin tehtiin ja odotettiin, ja lopulta sama toistettiin tunnin välein, mutta mitään ei tapahtunut...

Alkoi olla jo pimeä ja Håkan tuskastui:
- Kukaan ei tule, ollaan varmaan niin kaukana asutuksesta.

Börje vastasi:
- Niin, ja nuoletkin alkavat olla jo lopussa.

Miten kaksi ruotsalaista poliisia saa sardiinipurkin auki?

- Katsovat toisiansa vähän aikaa ja miettivät kunnes toinen saa älynväläyksen.

Menee sardiinipurkin luokse ja sanoo:
- Här är polis, öppna.

Suomen tyhmin kansalainen muutti Ruotsiin... Molempien maiden älykkyysosamäärä nousi!

Mitä yhteistä on Ruotsin kuninkaalla ja Tarzanilla?
- Molemmat ovat apinoiden kuninkaita.

Miksi ruotsalaiset poimii sieniä perse paljaana?

- Ettei kärpäset mene suuhun.

Oletko kuullut ruotsalaisesta, jonka kirjasto paloi?
Molemmat kirjat menivät, eikä toista ollut edes vielä väritetty.

Kaksi ruotsalaista oli hirvimetsällä. Toinen heistä lyyhistyi yhtäkkiä maahan ja meni tajuttomaksi.

Hänen toverinsa soitti heti kännykällä hätänumeroon ja sanoi:
”Kaverini kuoli! Mitä minä teen?”

Hätänumerosta vastatiin rauhoittelevalla äänellä:
”Älä hätäile, minä autan. Varmista ensin, että hän tosiaan on kuollut.”

Puhelin vaikeni, kunnes kuului kova pamaus.

Suomalainen antoi eräänä jouluna ruotsalaiselle ystävälleen lahjaksi palapelin. Ruotsalainen ilahtui lahjasta ja kävi heti toimeen.

Eräänä yönä maaliskuussa suomalainen heräsi ruotsalaisen puhelinsoittoon.

– Hei! Kuule, nyt minä olen saanut valmiiksi sen palapelin, jonka annoit minulle jouluna.

– Vai niin. Etkö olisi voinut odottaa aamuun, ennen kuin kerrot tästä?

– Arvelin, että haluat kuulla tästä heti, kun tämä valmistui näin nopeasti. Minulla meni tähän vain kolme kuukautta, vaikka laatikon kannessa lukee 4-6 vuotta!