


Mainos:


Pikku-Liisa laski vauhdilla portaiden kaidetta pitkin, mutta kaiteen alapäässä oli nuppi.
Sen seurauksena Pikku-Liisa jouduttiin viemään lääkärille ommeltavaksi.
Lääkäri katseli huolissaan Pikku-Liisan alapäätä, johon Pikku-Liisa sanoi:
- Tee siitä samanlainen kuin äidillä.
Lääkäri vastasi:
- Sitten sinun pitää laskea vielä kymmenen kertaa uudestaan...
Renkiä pisti lerssiin ampiainen ja kunnanlääkäri kehoitti sitä huljutelemaan piimälasissa.
No sattui hoidon aikana niin, että piika käveli ohi ja sanoi:
- Kyllä minä tiedän miten sitä käytetään, mutten ole koskaan nähnyt kun sitä ladataan.
Eläkeläispariskunta oli aamiaisella ilkosillaan.
Vaimo hymähteli ja hyräili onnellisena.
- ”Kuule Viljo, tunnen saman poltteen rinnoissani, kuin 20 vuotta sitten.”
Siihen Mies tokaisi:
- ”No ei mikään ihme, ku toinen nänni on teekupissa ja toinen puurolautasella.”
Nuoret tytöt matkustivat junalla, keskenään kikattivat ja puhuivat pojista.
Heitä vastapäätä istui vanha ukko jolla oli suussaan vain yksi keltainen etuhammas.
Ukkoa alkoi vituttamaan tyttöjen kovaääninen kikatus ja sanoi ivallisella äänenpainolla:
- Kovaa sitä puhutaan jo pojista, vaikka pimpis ei taida vielä olla karvojakaan...
Yksi tytöistä vastasi:
-Kyllä niitä aina sen verran löytyy, että sulle hammasharja saadaan!
Miksi vegaani ei voihki seksin aikana?
- Hän ei halua paljastaa sitä, kuinka hyvää lihapala voikaan tehdä.
Nainen ilkkui rannalla loikoilevaa mahakasta miestä, taputti tämän vatsaa ja sanoi:
- No mutta siinäpä onkin oikein sikspäkki. Onko Pirkka-olutta vai Karjalaa?
Mies vastasi naiselle:
- Siinä on hana alla, voit maistaa itse.
Kun etelän mies tuli lappalaisukon kanssa autiotuvalle, ihmetteli hän puukolla tehtyjä merkkejä pöydässä, mitkä olivat pikkasen matkaa pöydän päästä.
Etelän mies kysyi, että mitäs nämä ovat. Lappalaismies vastasi, että meihlä erä ophailla on tapana verratha mulkhujamme keskenään.
Etelänmies naurahti ja sanoi, ompa teillä pienet vehkeet, johon lappalanen totesi, en minä sanonna kumhasta päästä pöythää ne on mitathu.
Aslak asui lapin korvessa ilman naista ja poti uskomatonta panemisen tarvetta.
Pornolehtiä lukiessaan hän törmäsi pumpattavan Barbaran postimyynti- ilmoitukseen.
Pitkällisen miettimisen ja säästämisen jälkeen hän päätti tilata ihmeellisen kuminaisen itselleen.
Pari viikkoa myöhemmin Ivaloon saapui paketti Aslakille, jota paikallinen Jouni postelijooni lähti viemään perille.
Perkeleellisessä lumipyryssä Jounin moottorikelkka meni sitten nurin, kuorma kaatui ja paketit hieman hajosivat.
Jounia uteliaana ihmisenä tietysti alkoi kiinnostamaan, mitä ihmiset olivat postilta saamassa, ja kiinnostuksen herätti Aslakin tilaus.
Pitkään nortti suupielessä ihmeteltyään, hän päätti pumpata moisen kapistuksen täyteen. Ihmetteli sitten lisää ja nosti Barbaran kelkansatulan päälle, ja pakkasesta huolimatta päätti kokeilla miltä moinen värkki tuntuu. No tuntuihan hyvältä se.
Lopulta pakettiin käytetty Barbara takaisin ja toimitus perille Aslakille, pimeiden iltojen
iloksi.
Kolme viikkoa myöhemmin tarinamme sankarit kohtasivat Ivalossa.
Jouni kysyy Aslakilta kuulumisia ja Aslak kertoo:
- Noh, nykhyään menee aikha ihan rathoisasti, osthin Barbharan ilokhsi.
Jouni tuumasi, muka mitään tietämättömänä:
- Noh, milthäs se moinen kaphistus tuntuu?
Aslak:
- Ihan aidoltahan seh, sainpha jopa tippurinhkin heti.
Toinen blondeista kysyi:
- Ootko aina ollut karvaton?
Toinen blondi siihen:
- Etkö haista Mennenin tuoksua? Ajoin juuri kainalokarvat.
Kalle ja Ville olivat ryhtyneet kaupparatsuiksi ja tapasivat toisensa kapakassa.
- Mitä sä nykyään kaupittelet?
- Kortonkejahan mä nykyisin.
- Jaa. No, pidätkö sä useinkin tuota pikkupoikaasi mukana matkoilla?
- Ei tämä ole mun. Tää on yksi valitus Ranualta.








