


Yhteistyökumppanin mainos:


Mikä tämä nuorison käyttämä lyhenne “EMT“ on?
- En minä tiedä.
- Miksei kukaan muka tiedä, olen kysynyt jo vaikka keneltä.
Savolainen mäkkärissä:
- Ja mitäs teille?
- Mitteepä tässä, kiitos vuan kysymästä.
- Tarkoitan siis, mitä te syötte?
- Purkkoo. Tästä on kyllä männä jo maku.
- Mutta mitä te tilaatte nyt?
- Savon Sanomia ja Aku Ankkoo, mutta nyt ottaesin hampurilaesen.
- Selvä. Ja minkähän hampurilaisen?
- No se on se systeemi, jossa on pihvi ja kaks kuorta. Pitäs teijän tiällä tietee.
- Syötkö täällä?
- Sillon tällön.
- Öh... siis syötkö täällä nyt tällä hetkellä?
- Purkkoo vieläkiin, mutta maku on männä jo.
- Puhun tilaamastasi hampurilaisesta. Tuleeko se mukaan?
- Kah, jos se vuan tahtoo.
- Siis otatko mukaan?
- Tule vuan, jos halluut.
- Selkeä kysymys: syötkö tilaamasi ruoan täällä?
- Onko siellä tilloo? Aattelin kyllä että tuolla pöyvässä...
- Hyvä on. Saako laittaa kaikki mausteet?
- Jos ne vuan mahtuu, vähän kyllä eppäelen.
- Eli, kaikkia mausteita vai ei kaikkia mausteita?
- Joo... vuan kanelin suap jättee poekkeen.
- Eipä sitä kyllä yleensä... no, kaikkia muita saa siis panna?
- No sepä oli aeka suora ja hävytön kysymys, hävetkee nyt vähäsen.
- Voi helvetti teidän kanssa!!
- Vai niin, että tällasta palavelua. Taijanpa sitten jättee tilloomatta ja hakkee torilta muikkukukon...
Pasi kysyi äidiltä:
-Mikä on maailman suurin kana? Entä missä on maailman suurin saha?
Äiti:
-En kyllä tiedä.
Pasi:
- Maailman suurin kana on Kanadassa ja maailman suurin saha on Saharassa.
Mitä maapallo sanoi muille planeetoille?
- Hankkikaa elämä.
Parhaimmat iskurepliikit baarissa:
- Hampaasi ovat kuin kapakkapianon koskettimet. Eivät yhtä valkoiset, mutta yhtä epätasaiset.
- Silmäsi ovat kuin tähdet. Eivät yhtä kirkkaat, mutta yhtä kaukana toisistaan.
Astronautti meni kuuhun ja löysi sieltä reisiluun.
Astronautti otti luun käteen ja sanoi:
- Mitä kuu-luu?
Mikä on maailman myrkyllisin silakka?
- Kynsilakka
Sattuipa kerran, että muuan mies ajeli täyssähköisellä Hyundai Kona -katumaasturillaan maantiellä menemään.
Kuinka ollakaan, Konaan tuli moottorivika ja matka katkesi. Onneksi Kona oli viisaasti hajonnut juurikin autokorjaamon viereen.
Ei muuta kuin autoa korjaamolle työntämään.
Ikävä kyllä, korjaamo paljastui Volvon merkkihuolloksi, mutta ystävällinen korjaamopäällikkö lupasi kuitenkin hoitaa Konan kuntoon. Antoipa vielä kahvimukin käteen, ohjasi nojatuoliin istumaan ja pyysi odottamaan puolituntia.
Puolen tunnin päästä mies saikin autonsa. Hän lähti ajamaan ja ihmetteli, kuinka tehokas moottorista olikaan tullut. Kiihtyvyys oli aivan toista luokkaa kuin ennen!
Kahdensadan metrin ajon jälkeen Kona kuitenkin pysähtyi kuin seinään. Mies ihmetteli hetken ja kokeili käynnistää uudelleen. Taas auto kulki kuin unelma, mutta vain kaksisataa metriä.
Lopulta mies käänsi Konansa ja ajoi kahdensadan metrin töksäyksin takaisin korjaamolle. Meni sitten valittamaan korjaamopäällikölle koneessa olevan vikaa.
Korjaamopäällikkö antoi uuden kahvimukin ja sanoi, että viidentoista minuutin päästä Kona on varmasti kunnossa.
Ja niin kävikin. Varttitunnin päästä mies sai rakkaan katumaasturinsa, teki koeajolenkin ja auto kulki kuin unelma. Ei enää töksähdyksiäkään.
Uteliaana hän kysyi korjaamopäälliköltä, mikä koneessa oli oikein ollut vikana.
Korjaamopäällikkö selitti, että eihän heillä Hyundain täyssähkömoottoreita varastossa ollut, oli pitänyt laittaa Volvon tuulilasinpyyhkimen moottori.
Ensiasennuksessa asentaja oli vain unohtanut sen tihkuasentoon.
Mies meni erääseen firmaan töitä etsimään.
Pomo kyseli mieheltä kaikenlaista ja sitten lopuksi hän kysyi työkokemuksista:
- Onko teillä esittää mitään todistuksia tai suosituksia edellisestä työpaikastanne?
Mies vastasi:
- Ei minulla ole mitään paperisia todistuksia, mutta suositus kyllä on. Nimittäin työpaikassani nimenomaan suositeltiin, että hakisin uuden työpaikan.
Kyllä rahalla saa onnea!
- minulla on ilotalon kuitti, mikä todistaa sen.











