


Mainos:


Suomalainen antoi eräänä jouluna ruotsalaiselle ystävälleen lahjaksi palapelin. Ruotsalainen ilahtui lahjasta ja kävi heti toimeen.
Eräänä yönä maaliskuussa suomalainen heräsi ruotsalaisen puhelinsoittoon.
– Hei! Kuule, nyt minä olen saanut valmiiksi sen palapelin, jonka annoit minulle jouluna.
– Vai niin. Etkö olisi voinut odottaa aamuun, ennen kuin kerrot tästä?
– Arvelin, että haluat kuulla tästä heti, kun tämä valmistui näin nopeasti. Minulla meni tähän vain kolme kuukautta, vaikka laatikon kannessa lukee 4-6 vuotta!
Suomalainen ja ruotsalainen kilpailivat, kumpi uskaltaa kurkotella kauemmas reunan yli pilvenpiirtäjän katolta.
- Yhtäkkiä ruotsalainen voitti.
Suuren ruotsalaisen tehtaan toimitusjohtaja Håkan meni liikematkalle New Yorkiin.
Hotellin hississä hän tapasi sattumalta kauniin naisen Yvonnen. Valitettavasti tämä nainen oli ranskalainen, eivätkä he ymmärtäneet toisiaan.
Ruotsalainen otti esiin kynän ja paperia ja piirsi siihen taksin kuvan. Yvonne nyökkäsi ja he menivät taksilla kävelylle puistoon.
Håkan piirsi kuvan ravintolasta ja ranskatar suostui jälleen. Niinpä he menivät syömään.
Ravintolassa Håkan piirsi vihkoonsa kaksi tanssijaa ja niin matka jatkui kohti yökerhoa.
Parin tunnin päästä Yvonne pyysi saada kynän ja paperia, jolloin hän piirsi kuvan parisängystä. Håkan hämmästyi...
... Hän ei koskaan saanut selville, miten Yvonne tiesi, että hän on Ikeassa töissä.
Turkulaiset veljekset Sven ja Åke päättivät tehdä oikein kunnon metsästysreissun Afrikkaan. Matka varattiin ja reissupäivä koitti. Afrikan savanneille saavuttuaan veljekset päättivät hajaantua erikseen paremman saaliin toivossa. Vaikka Turusta olivatkin, sopivat kuitenkin pienenä varokeinona että jos jompikumpi joutuu hätään tai he eivät löydä toisiaan, niin ammutaan ilmaan ja näin toinen voi paikantaa toisen.
No päivä kului poikien etsiessä saalista kumpikin omalla tahollaan. Kun ilta sitten alkoi laskeutua savannin ylle ja julmat pedot heräilivät puskistaan, eivätkä veljekset olleet toisiinsa törmänneet, alkoi Sven hieman hätääntyä ja ampui ilmaan. Odotteli aikansa, mutta kun veikkaa ei näkynyt eikä kuulunut, hän päätti ampua uudestaan ilmaan. Taas kului pitkä tovi, eikä Åkesta havaintoakaan.
Juuri kun Sven oli ampumassa vielä kerran ilmaan, Åke ilmaantui paikalle kuin tyhjästä. Sven huokaisi hartaasti ja sanoi: ”Hyvä että tulit, minulla on enää yksi nuoli jäljellä.”
Mitä viäräleukanen savolaesukko sanoi, kun pehmitti nyrkeillään ruotsalaismiestä?
- On tämä vuan kovvoo hommoo.
Kaksi ruotsalaista pinkoi henkensä edestä rataa pitkin junaa karkuun. Juna saavutti saavuttamistaan.
- Juostaan metsään!, sanoi toinen.
- Hölmö! Emmehän pääse junaa pakoon edes tässä, niin miten sitten tuolla ryteikössä!
Miten voit upottaa ruotsalaisen sukellusveneen?
- Koputat ovelle.
Mikä on maailman lyhin kirja?
– Ruotsalaiset sotasankarit
Johan lensi, sanoi Sven, kun Wissmannilla keppiä heitti.
Svantella ja Håkanilla oli sukset menneet perusteellisesti ristiin.
Svante murjotti olohuoneessa kädet puuskassa, kun Håkan pakkasi kassinsa ja valmistautui lähtemään.
Kenkiä sitoessaan Håkanilta pääsi pieni pieru. Svante siihen:
- Turha tässä vaiheessa enää mitään lentosuukkoja lähetellä!











