Tietääkö vanhapoika että mikä on kierukka?

Poimintoja aiheesta Härskit vitsit

Maailman paras kone löytyy naisen jalkojenvälistä.
Sisään mahtuu mäntä kuin mäntä, voitelee itsensä ja kerran kuukauteen vaihtaa öljyt.
Harmi, että keskusyksikkö on niin arvaamaton...

Nainen meni seksikauppaan ostamaan ns. kättä pidempää apuvälinettä.

Aikansa tutkittuaan tarjontaa, hän kysyi:
- Mitäs tuo hopeanvärinen vehje maksaa?

Myyjä kääntyy takahuoneeseen päin ja huutaa:
- Arska, mihin hintaan myyt termarisi?

Sokea mies meni puutavaraliikkeeseen ja kysyi saada tavata työnjohtajaa.

- Hyvää päivää, olisiko teillä mahdollisesti vapaita työpaikkoja?

Työnjohtaja vastasi:
- Mutta tehdän olette sokea, ettehän te voi täällä töitä tehdä.

Sokea vastasi varmana:
- Pystyn kyllä tunnistamaan kaikki puulajit ja koot näkemättäkin, riittää kun vain haistelen niitä.

Työnjohtaja näytti epäilevältä ja sanoi haluavansa tehdä kokeen, muuten hän ei suostu uskomaan. Hän haki lautavarastosta kaksimetrisen koivupätkän ja toi sen sokean nenän eteen.

Sokea kommentoi:
- Koivua, parimetrinen.

Työnjohtaja:
- Ei hullumpaa.

Työnjohtaja palasi takaisin lautavarastoon. Hetken kuluttua hän palasi kakkosnelonen kainalossaan ja alkoi heiluttaa sitä sokean edessä.

Sokea sanoi varmana:
- Tämä on tammea, puolentoista metrin pätkä kakkosnelosta.

Työnjohtaja oli todella vaikuttunut, mutta halusi vielä yrittää testata sokeaa.

Hän pyysi sihteeriään riisuutumaan alasti ja tulemaan sokean miehen eteen.

Sokea mies haisteli ylhäältä, haisteli alhaalta, mutta ei tunnistanut mistä oli kysymys.

- Voisitko kääntää laudan ympäri, josko voisin haistella vielä toiseltakin puolelta?

Sihteeri kääntyi ympäri ja sokea mies haisteli uudelleen, ensin ylhäältä ja sitten alempaa.

Lopulta sokea veikkasi:
- No en ole ihan varma tästä, mutta veikkaan että kyseessä on 170-senttinen silakkatroolarin paskahuusin ovi.

Miksi Liisa putosi keinusta?
Koska sillä ei ollut käsiä.
Kop kop.
Kuka siellä?
No ei ainakaan Liisa.

Mies heräsi aamulla. Hänellä oli massiivinen kankkunen, eikä pystynyt muistamaan mitään edellisestä yöstä. Hän poimi aamutakin lattialta ja laittoi sen ylleen.

Hän huomasi taskussaan olevan jotain ja se näytti olevan rintaliivit.

Hän ihmetteli:
“Mitä ihmettä viime yönä on tapahtunut?“

Hän käveli kylpyhuonetta kohti ja löysi pikkuhousut aamutakkinsa toisesta taskusta.

Taas hän ajatteli:
“Mitä ihmettä viime yönä on tapahtunut, mitä minä olen tehnyt? On täytynyt olla villit pirskeet“.

Hän avasi kylpyhuoneen oven, käveli sisään ja katsoi peiliin. Hän huomasi pienen narun roikkuvan suustaan ja hänen ainoa ajatuksensa oli:

“Jumala, jos olet olemassa, niin anna tämän olla teepussi“

Kapteeni oli juuri pitänyt lentokuulutuksensa, mutta unohti epähuomiossa mikrofonin päälle.

Kapteeni tokaisi kolleegalleen:
- Nyt kyllä maistuisi kunnon suihinotto ja kahvi.

Asiakkaita palvellut lentoemäntä kauhistui ja lähti kiireenvilkkaa juoksemaan ohjaamoon kertoakseen, että mikrofoni oli edelleen päällä.

Matkustaja ystävällisesti sanoi ohi kiitävälle lentoemolle:
- Älä unohda kahvia!

Mikä on haikaran pahin vihollinen?
- Kondoomikotka.

Nainen kävi lääkärissä valittamassa outoa alavatsakipua.
Lääkäri käski naista lopettamaan masturbointi.

- ”Ai, onko se vaarallista”, nainen kysyi.

- ”Ei”, vastasi lääkäri, ”mutta se häiritsee keskittymistäni”.

Mitä lukee konkurssiin menneen bordellin ovessa?
- Vedä käteen, olemme suljettu.

Aslak asui lapin korvessa ilman naista ja poti uskomatonta panemisen tarvetta.

Pornolehtiä lukiessaan hän törmäsi pumpattavan Barbaran postimyynti- ilmoitukseen.

Pitkällisen miettimisen ja säästämisen jälkeen hän päätti tilata ihmeellisen kuminaisen itselleen.

Pari viikkoa myöhemmin Ivaloon saapui paketti Aslakille, jota paikallinen Jouni postelijooni lähti viemään perille.

Perkeleellisessä lumipyryssä Jounin moottorikelkka meni sitten nurin, kuorma kaatui ja paketit hieman hajosivat.

Jounia uteliaana ihmisenä tietysti alkoi kiinnostamaan, mitä ihmiset olivat postilta saamassa, ja kiinnostuksen herätti Aslakin tilaus.

Pitkään nortti suupielessä ihmeteltyään, hän päätti pumpata moisen kapistuksen täyteen. Ihmetteli sitten lisää ja nosti Barbaran kelkansatulan päälle, ja pakkasesta huolimatta päätti kokeilla miltä moinen värkki tuntuu. No tuntuihan hyvältä se.

Lopulta pakettiin käytetty Barbara takaisin ja toimitus perille Aslakille, pimeiden iltojen
iloksi.

Kolme viikkoa myöhemmin tarinamme sankarit kohtasivat Ivalossa.

Jouni kysyy Aslakilta kuulumisia ja Aslak kertoo:
- Noh, nykhyään menee aikha ihan rathoisasti, osthin Barbharan ilokhsi.

Jouni tuumasi, muka mitään tietämättömänä:
- Noh, milthäs se moinen kaphistus tuntuu?

Aslak:
- Ihan aidoltahan seh, sainpha jopa tippurinhkin heti.