Työpaikan määräaikainen lääkärintarkastus

Poimintoja aiheesta Lääkärivitsit

- Potilaalla käy KSHx1 ja ateriapalvelu.

- Kyseessä 78-vuotias nainen, joka tyttären kanssa puhuessa nyrjäyttänyt leuat.

- Potilas siis eilen kaatunut ja lyönyt vasemman päänsä.

- Potilas kertoo olleensa aikoinaan muumio, tullut Tellukselta.

- Puhuttaessa Hesperian päivystyspoliklinikasta, kertoo päivystävänsä siellä MTK:n puolesta. On soittamassa Hesperiaan ja tarkistaa, onko siellä palkkamurhaajat paikalla.

Potilas:
- Kiltti tohtori, nyt minä olen istunut kieli ulkona suusta jo viisi minuuttia, ettekä ole vilkaisseetkaan suuhuni!

Lääkäri:
- Niin, niin, minä halusin vain hetken rauhaa reseptin kirjoittamiseen.

Sinkkumies meni lääkäriin ja sanoi:
- Lupaattehan ettette naura?

Lääkäri vastasi:
- En tietenkään naura. Olen ammattilainen. Kahdenkymmenen vuoden aikana en ole koskaan nauranut potilaalleni.

Mies sanoi huojentuneena:
- No hyvä juttu.

Mies riisui housunsa ja näytti pienimmän peniksen, jonka lääkäri oli koskaan kohdannut. Suunnilleen puolikkaan AAA-pariston kokoinen. Lääkäri ei kyennyt hillitsemään itseään, alkoi hihittää ja putosi lopulta tuoliltaan.

Viiden minuutin kuluttua lääkäri rauhoittui ja nousi takaisin jaloilleen.

Lääkäri sanoi kurkkuaan karautellen:
- Olen hyvin pahoillani, että kävi näin. Lääkärin kunniani kautta lupaan, että tämä ei toistu. Mikä olikaan ongelmanne?

Sinkkumies vastasi:
- Hyttynen pisti ja se on pahasti turvoksissa...

Mielisairaalaan tuotiin potilas, joka kuvitteli olevansa Hitler. Hoitohenkilökunta mietti, mihin uusi potilas sijoitetaan.

Lääkäri oivalsi:
- No mutta hei. Meillähän on jo entuudestaan yksi potilas, joka myös kuvittelee olevansa Adolf Hitler. Laitetaan tämä uusi potilas samaan huoneeseen hänen kanssa.

Ja niin tehtiin.
Kuukauden kuluttua tuo potilas otettiin kuultavaksi.

Lääkäri kysyi:
- No, miten on mennyt, oletteko viihtyneet täällä?

Potilas:
- Kiitos, ihan hyvin.

Lääkäri:
- Entä kuvitteletko yhä olevamme Adolf Hitler?

Potilas:
- Ei, en. En minä ole Adolf Hitler. Minä olen Eva Braun.

Potilas:
- En saa öitäni nukutuksi, herra tohtori.

Lääkäri:
- Pelkäättekö ehkä painajaista?

Potilas:
- En toki, hän nukkuu toisessa huoneessa.

Ambulanssi kaahasi sireeni ja vilkkuvalot päällä hakemaan potilaan kotoaan.

Matkalla potilas kysyi kivuissaan:
- Viettekö minut sairaalaan?

Ensihoitaja vastasi:
- Ei, vaan keskustelupalstan kommenttiosastolle, koska siellä ne todelliset asiantuntijat ovat.

Nainen soittaa psykiatrille:
- Mieheni luulee olevansa ufo!

Psykiatri:
- No varataanpa aika. Huomenna kahdeltatoista?

Nainen:
- Sopii hyvin. Mihin hän voi laskeutua?

Hammaslääkäri sanoi potilaalleen:
- Avatkaa suunne.

Hammaslääkäri katsoi tarkasti potilaan suuhun ja totesi kovaan ääneen:

- Voihan nenä. Täällähän on suurin koskaan näkemäni reikä, suurin koskaan näkemäni reikä, suurin koskaan näkemäni reikä.

Potilas sanoi ärtyneenä:
- Uskotaan, ei tarvitse toistaa.

Lääkäri:
- En minä toistanutkaan. Se oli kaiku... kaiku... kaiku.

Mitä lukee kirurgin ovessa?
- Ma-su auki.

Perheenäiti soitti gynekologin ajanvaraukseen. Peruutusaika oli jo tunnin päästä ja hän otti sen, vaikka se tiesikin melkoista kiirettä.

Onneksi lapset olivat jo lähteneet kouluihinsa. Silti aikaa oli niukalti, sillä matkakin kesti lähes puoli tuntia.

Kaikilla naisillahan on vastaavassa tilanteessa tapana kiinnittää hygienia-asioihin vähän tavallista enemmän huomiota, ja niinpä hänkin riisuutui, kipaisi kylpyhuoneeseen ja kasteli altaan reunalta löytämänsä pesukintaan ja pesaisi kiireesti alapäänsä varmistaakseen olevansa jotakuinkin näyttökunnossa.

Hän viskasi kintaan pyykkikoppaan, etsi kaapista siistit vaatteet, puki ja meikkasi, kiiruhti matkaan ja ehtikin nipin napin vastaanotolle sovittuun aikaan.

Kun hänet kutsuttiin sisään, hän tottuneesti riisui alaruumiinsa paljaaksi asettui tutkimuspöydälle ja kuvitteli olevansa etelän aurinkorannalla tuhansien kilometrien päässä. Hieman hän hämmästyi kuultuaan tohtorin repliikin:

- Voi hyvänen aika! Sitä on nähty vaivaa oikein enemmänkin, vai kuinka?

Nainen ei vastannut mitään, ja kotimatkalla asia jo unohtui. Perillä päivä jatkui normaalipuuhissa, siivotessa ja ruokaa kokatessa.

Pian nuorin tytär, 6-vuotias esikoululainen, palasi kotiin ja alkoi leikkiä huoneessaan. Kohta kylpyhuoneesta kuitenkin kuului huuto:

- Äiti, missä mun pesukinnas on!?

Äiti vastasi:
- Ota puhdas kaapista.

Lapsi:
- Ei! Mä tarviin sen, joka oli tässä altaan reunalla. Siinä on kaikki mun kimalteet ja hileet säästössä.